¹Profeetanoppilaat sanoivat Elisalle: "Huone, jossa me kuuntelemme opetustasi, on meille liian ahdas.

¹ Dywedodd y proffwydi wrth Eliseus, "Edrych yn awr, y mae'r lle yr ydym yn byw ynddo gyda thi yn rhy gyfyng inni.

²Tahtoisimme siksi mennä Jordanille ja tuoda kukin sieltä yhden hirren. Niistä saisimme tehdyksi huoneen, johon mahdumme istumaan." "Menkää vain", Elisa sanoi.

² Gad inni fynd at yr Iorddonen a chymryd oddi yno drawst bob un i wneud lle y gallwn fyw ynddo." Dywedodd yntau, "Ewch."

³Eräs oppilas kysyi: "Etkö sinäkin lähtisi palvelijoittesi mukaan?" "Minä tulen", hän vastasi.

³ Ond meddai un, "Bydd dithau fodlon i ddod gyda'th weision." Ac atebodd, "Dof."

⁴Hän lähti heidän mukaansa, ja he menivät Jordanille ja alkoivat kaataa puita.

⁴ Yna aeth gyda hwy at yr Iorddonen i dorri coed.

⁵Puunkaadossa eräältä oppilaalta lensi kirves varrestaan veteen. "Voi, herrani", hän huusi, "se oli vielä lainattu!"

⁵ Tra oedd un yn cwympo trawst, syrthiodd ei fwyell i'r du373?r, a dywedodd, "Gwae fi, syr; un fenthyg oedd hi."

⁶Silloin Jumalan mies kysyi: "Mihin se putosi?" Oppilas näytti hänelle paikan. Elisa katkaisi oksan ja heitti sen siihen kohtaan, ja kirves nousi pinnalle kellumaan.

⁶ Dywedodd gu373?r Duw, "Ple y syrthiodd?" Dangosodd y lle iddo; torrodd yntau ffon a'i thaflu yno, a nofiodd y fwyell.

⁷"Ota se ylös", Elisa sanoi. Oppilas ojensi kätensä ja otti sen vedestä.

⁷ Dywedodd, "Cod hi." Ac estynnodd ei law a'i chymryd.

⁸Kun Syyrian kuningas sitten oli sodassa Israelia vastaan, hän neuvotteli miestensä kanssa ja päätti, minne hyökkäys oli suunnattava.

⁸ Pan oedd brenin Syria am ryfela yn erbyn Israel, ymgynghorodd �'i weision a phenderfynu, "Yn y fan a'r fan y bydd fy ngwersyll."

⁹Jumalan mies lähetti silloin Israelin kuninkaalle viestin ja varoitti häntä kulkemasta sen paikan kautta, jonne syyrialaiset olivat tulossa.

⁹ Ac anfonodd gu373?r Duw at frenin Israel a dweud, "Gwylia rhag mynd heibio'r fan a'r fan, oherwydd y mae'r Syriaid yn mynd i lawr yno."

¹⁰Israelin kuningas lähetti miehiään paikkaan, josta Jumalan mies oli häntä varoittanut, ja sitä pidettiin silmällä. Tämä ei jäänyt yhteen eikä kahteen kertaan.

¹⁰ Ac anfonodd brenin Israel ddynion i'r fan a ddywedodd gu373?r Duw, ac felly y rhybuddiwyd ef i fod yn wyliadwrus, dro ar �l tro.

¹¹Syyrian kuningas alkoi näiden tapausten vuoksi epäillä pahaa. Hän kutsui lähimmät miehensä koolle ja sanoi heille: "Sanokaa, kuka joukostanne on Israelin kuninkaan kätyri!"

¹¹ Cynhyrfodd brenin Syria am hyn a galwodd ei weision ato a dweud wrthynt, "Oni ddywedwch wrthyf pwy ohonom sydd o blaid brenin Israel?"

¹²Silloin yksi hänen miehistään sanoi: "Ei kukaan, herrani ja kuninkaani. Israelissa on profeetta Elisa, joka kertoo Israelin kuninkaalle kaiken senkin, mitä sinä puhut makuuhuoneessasi."

¹² Ond dywedodd un o'i weision, "Nid oes neb, f'arglwydd frenin; Eliseus, y proffwyd o Israel, sy'n dweud wrth frenin Israel y geiriau yr wyt ti'n eu llefaru yn d'ystafell wely."

¹³Kuningas sanoi: "Menkää ottamaan selvää, missä hän on, että voin lähettää miehiäni vangitsemaan hänet." Kun hän sai tiedon, että Elisa oli Dotanissa,

¹³ Dywedodd yntau, "Ewch ac edrychwch ble y mae ef, er mwyn i mi anfon i'w ddal."

¹⁴hän lähetti sinne suuren joukon sotilaita hevosineen ja vaunuineen. He tulivat yöllä ja saartoivat kaupungin.

¹⁴ Dywedwyd wrtho, "Y mae yn Dothan." Ac anfonodd yno feirch a cherbydau a byddin gref. Daethant liw nos ac amgylchu'r dref.

¹⁵Kun Jumalan miehen palvelija aamulla nousi ja meni ulos, kaupungin ympärillä oli kaikkialla sotilaita, hevosia ja vaunuja. Palvelija sanoi Elisalle: "Voi, herrani! Mitä me nyt teemme?"

¹⁵ Pan gododd gwas gu373?r Duw yn y bore bach, a mynd allan, dyna lle'r oedd byddin a meirch a cherbydau o amgylch y dref, ac meddai, "O feistr, beth a wnawn ni?"

¹⁶"Älä pelkää", Elisa vastasi, "meillä on puolellamme enemmän väkeä kuin heillä."

¹⁶ Dywedodd yntau, "Paid ag ofni; y mae mwy gyda ni nag sydd gyda hwy."

¹⁷Hän rukoili Herraa ja sanoi: "Herra, avaa hänen silmänsä, jotta hän näkisi." Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, että vuori Elisan ympärillä oli tulisia hevosia ja vaunuja täynnään.

¹⁷ Yna gwedd�odd Eliseus, "ARGLWYDD, agor ei lygaid, iddo weld." Ac agorodd yr ARGLWYDD lygaid y llanc, ac yna fe welodd y mynydd yn llawn meirch a cherbydau tanllyd o gwmpas Eliseus.

¹⁸Kun syyrialaiset tulivat Elisaa kohti, hän rukoili Herraa sanoen: "Sumenna heidän silmänsä." Herra teki Elisan pyynnön mukaisesti ja sumensi heidän silmänsä.

¹⁸ Pan ddaeth y Syriaid i lawr ato, gwedd�odd Eliseus ar yr ARGLWYDD a dweud, "Taro'r bobl hyn yn ddall," a thrawyd hwy'n ddall, yn �l gair Eliseus.

¹⁹Elisa sanoi heille: "Ei tämä ole oikea tie eikä oikea kaupunki. Tulkaa minun perässäni, minä vien teidät sen miehen luo, jota te etsitte." Hän johdatti sotilaat Samarian kaupunkiin.

¹⁹ A dywedodd Eliseus wrthynt, "Nid dyma'r ffordd; nid hon yw'r dref. Dilynwch fi, ac af � chwi at y gu373?r yr ydych yn ei geisio." Ac arweiniodd hwy i Samaria.

²⁰Kun he tulivat sinne, Elisa sanoi: "Herra, avaa heidän silmänsä, niin että he näkevät." Herra avasi heidän silmänsä, ja kun he taas näkivät, he huomasivat olevansa keskellä Samarian kaupunkia.

²⁰ Wedi iddynt gyrraedd Samaria, dywedodd Eliseus, "ARGLWYDD, agor lygaid y bobl hyn, iddynt weld." Pan agorodd yr ARGLWYDD eu llygaid a hwythau'n gweld, yno yng nghanol Samaria yr oeddent.

²¹Kun Israelin kuningas näki heidät, hän kysyi Elisalta: "Tuleeko minun tappaa heidät, isäni?"

²¹ A phan welodd brenin Israel hwy, gofynnodd i Eliseus, "Fy nhad, a gaf fi eu lladd bob un?"

²²"Sitä älä tee", Elisa vastasi. "Et kai sinä surmaa niitäkään, jotka otat vangiksi taistelussa? Pane heidän eteensä ruokaa ja juomaa ja anna heidän syötyään palata herransa luo."

²² Atebodd yntau, "Na, paid �'u lladd. A fyddit ti'n lladd y rhai a gymerit yn gaeth trwy dy gleddyf a'th fwa? Rho fara a du373?r o'u blaenau, iddynt gael bwyta ac yfed a mynd yn �l at eu meistr."

²³Niin kuningas järjesti syyrialaisille suuret pidot, ja he söivät ja joivat. Hän antoi heidän lähteä rauhassa, ja he palasivat herransa luo. Sen jälkeen syyrialaiset eivät enää hyökkäilleet Israeliin.

²³ Arlwyodd wledd fawr iddynt, ac wedi iddynt fwyta ac yfed, gollyngodd hwy. Aethant at eu meistr, ac ni ddaeth byddinoedd Syria rhagor i dir Israel.

²⁴Myöhemmin Syyrian kuningas Ben-Hadad keräsi koolle koko sotajoukkonsa, lähti liikkeelle ja saartoi Samarian kaupungin.

²⁴ Ymhen amser, cynullodd Ben-hadad brenin Syria ei holl fyddin a mynd i warchae ar Samaria.

²⁵Kun piiritys pitkittyi, kaupungissa syntyi kova nälänhätä. Aasinpää maksoi silloin kahdeksankymmentä sekeliä hopeaa ja neljännes kab-mittaa kyyhkysenlantaa viisi hopeasekeliä.

²⁵ Yna bu newyn mawr yn Samaria, a'r gwarchae mor dynn nes bod pen asyn yn costio pedwar ugain o siclau arian, a chwarter pwys o dail colomen bum sicl.

²⁶Kun Israelin kuningas noina aikoina kerran kulki muurin harjalla, muuan nainen huusi hänelle: "Auta minua, herrani ja kuninkaani!"

²⁶ Fel yr oedd brenin Israel yn cerdded ar y mur, gwaeddodd gwraig arno, "F'arglwydd frenin, helpa fi!"

²⁷Mutta kuningas vastasi: "Jollei Herra sinua auta, miten sitten minä? Puimatantereeltako minä haen apua vai viinisammiosta?"

²⁷ Ond dywedodd, "Na! Bydded i'r ARGLWYDD dy helpu; o ble y caf fi help iti � ai o'r llawr dyrnu neu o'r gwinwryf?"

²⁸Hän kysyi kuitenkin: "Mikä sinulla on hätänä?" Nainen sanoi: "Tämä nainen sanoi minulle: 'Anna tänne poikasi, syödään tänään hänet ja huomenna minun poikani.'

²⁸ Yna gofynnodd y brenin, "Beth sydd o'i le?" Meddai hithau, "Dywedodd y ddynes yma wrthyf, 'Dyro di dy blentyn inni ei fwyta heddiw, a chawn fwyta fy mab i yfory.'

²⁹Niin me keitimme ja söimme minun poikani, ja seuraavana päivänä minä sitten sanoin: 'Anna tänne poikasi, syödään nyt hänet.' Mutta hänpä olikin piilottanut poikansa."

²⁹ Felly berwyd fy mab i a'i fwyta, ac yna dywedais wrthi y diwrnod wedyn, 'Dyro dithau dy fab inni ei fwyta.' Ond y mae hi wedi cuddio'i phlentyn."

³⁰Kun kuningas kuuli naisen sanat, hän repäisi vaatteensa. Hän oli muurin harjalla, ja niin kansa näki, että hänellä oli vaatteiden alla katumuspuku ihoaan vasten.

³⁰ Pan glywodd y brenin eiriau'r wraig, rhwygodd ei wisg; a chan ei fod yn cerdded ar y mur, gwelodd y bobl ei fod yn gwisgo sachliain yn nesaf at ei groen.

³¹Kuningas sanoi: "Kohdatkoon minua Jumalan viha nyt ja aina, jos Elisalla, Safatin pojalla, on tämän päivän jälkeen vielä pää hartioissa kiinni!"

³¹ Ac meddai, "Fel hyn y gwnelo Duw i mi, a rhagor, os ceidw Eliseus fab Saffat ei ben ar ei ysgwyddau heddiw."

³²Elisa oli kotosalla ja vanhimmat olivat hänen puheillaan, kun kuningas käski lähettinsä mennä edellään hänen luokseen. Jo ennen kuin mies tuli sinne, Elisa sanoi vanhimmille: "Nyt se murhamiehen poika on lähettänyt pääni menoksi miehen matkaan. Kun kuninkaan lähetti tulee, pitäkää huoli siitä, että suljette oven ja pidättelette häntä. Hänen herransa askelten ääni kuuluu heti hänen kannoillaan."

³² Gartref yr oedd Eliseus, a'r henuriaid yn eistedd gydag ef. Anfonodd y brenin u373?r o'i lys, ond cyn i'r negesydd gyrraedd, yr oedd Eliseus wedi dweud wrth yr henuriaid, "A welwch chwi fod y cyw llofrudd hwn wedi anfon rhywun i dorri fy mhen? Edrychwch; pan fydd y negesydd yn cyrraedd, caewch y drws a daliwch y drws yn ei erbyn. Onid wyf yn clywed su373?n traed ei feistr yn ei ddilyn?"

³³Kun hän vielä puhui vanhinten kanssa, kuningas saapui hänen luokseen ja sanoi: "Tämä onnettomuus on Herran työtä. Miksi minä enää turvaisin häneen!"

³³ A thra oedd eto'n siarad � hwy, dyna'r brenin yn cyrraedd ac yn dweud, "Oddi wrth yr ARGLWYDD y daeth ein haflwydd, pam y disgwyliaf rhagor wrtho?"