1Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
1 Dywedodd Elihu:
2-- Onko mielestäsi oikein, että sanot: "Minä olen oikeassa, Jumala väärässä!"
2 "A gredi di fod hyn yn iawn? A wyt ti'n honni bod yn gyfiawn o flaen Duw,
3Tai että kysyt: "Mitä minä siitä hyödyn, että pysyttelen irti synnistä?"
3 a thithau'n dweud, 'Pa werth ydyw i ti, neu pa fantais i mi fy hun fod heb bechu?'?
4Minä vastaan sinulle selvin sanoin ja vastaan vielä ystävillesikin!
4 Fe roddaf fi'r ateb iti, a hefyd i'th gyfeillion.
5Kohota katseesi ylös taivaalle ja katso pilviä. Ne ovat korkealla sinun yläpuolellasi.
5 Edrych ar yr awyr, ac ystyria, a sylwa ar y cymylau sydd uwch dy ben.
6Jos sinä teet syntiä, mitä se häntä liikuttaa? Jos teet vielä enemmän syntiä, mitä se hänelle merkitsee?
6 Os pechaist, pa wahaniaeth yw iddo ef? Ac os amlha dy droseddau, beth a wna hynny iddo ef?
7Tai jos elät oikein, mitä hän siitä hyötyy? Mitä sinä pystyisit hänelle antamaan!
7 Os wyt yn gyfiawn, beth yw'r fantais iddo ef, neu beth a dderbyn ef o'th law?
8Ihmistä, itsesi kaltaista, sinun syntisi satuttavat, ihmisten hyväksi koituu se, että elät oikein.
8 � meidrolion fel ti y mae a wnelo dy ddrygioni, ac � phobl y mae a wnelo dy gyfiawnder.
9Ihmiset itkevät sortoa ja riistoa, huutavat apua maan mahtavien vallan alla.
9 "Pan waedda pobl dan faich gorthrwm, a llefain am waredigaeth o afael y mawrion,
10Kukaan ei kysy: "Missä on Jumala, minun luojani, hän, joka yön pimeydessäkin kohottaa huulillemme ylistyslaulun,
10 ni ddywed neb, 'Ble mae Duw, fy ngwneuthurwr, a rydd destun c�n yn y nos,
11hän, joka opettaa meidät taitavammiksi kuin maan eläimet ja viisaammiksi kuin taivaan linnut?"
11 ac a'n gwna'n fwy deallus na'r anifeiliaid gwylltion, ac yn fwy doeth nag adar yr awyr?'
12He huutavat apua, mutta heidän pahuutensa ja röyhkeytensä tähden hän ei vastaa.
12 Felly, er iddynt weiddi, nid etyb ef, o achos balchder y drygionus.
13Turha heidän on huutaa. Jumala ei kuule, Kaikkivaltias ei heihin katso.
13 Ofer yn wir! Nid yw Duw'n gwrando arno, ac nid yw'r Hollalluog yn cymryd sylw ohono.
14Väitätkö todella, ettei hän näe sinun asiaasi? Odota, Job. Sinun asiasi on kyllä vireillä.
14 nac ychwaith ohonot tithau pan ddywedi nad wyt yn ei weld, a bod yr achos o'i flaen, a'th fod yn dal i ddisgwyl wrtho.
15Mutta jos nyt Jumalan viha ei olekaan syttynyt, jos hän ei vaadi tilille, jos ihmisen julkeus ei häntä liikuta,
15 Ond yn awr, am nad yw ef yn cosbi yn ei ddig, ac nad yw'n sylwi'n fanwl ar gamwedd,
16turhaa ääntä Job pitää, turhaan hän syytää tyhjiä sanoja.
16 fe lefarodd Job yn ynfyd, ac amlhau geiriau heb ddeall."