1Temanilainen Elifas alkoi nyt puhua. Hän sanoi:
1 Yna atebodd Eliffas y Temaniad:
2-- Pahastutko, jos rohkenen puhua sinulle? Kuka voisi kauemmin pysyä vaiti!
2 "Os mentra rhywun lefaru wrthyt, a golli di dy amynedd? Eto pwy a all atal geiriau?
3Olet itse opettanut monia, ohjannut oikeaan, olet tarttunut voimatonta kädestä.
3 Wele, buost yn cynghori llawer ac yn nerthu'r llesg eu dwylo;
4Sinun sanasi ovat auttaneet kaatuneen pystyyn, sinä olet rohkaissut horjuvaa.
4 cynhaliodd dy eiriau'r rhai sigledig, a chadarnhau'r gliniau gwan.
5Kun vastoinkäyminen tulee omalle kohdallesi, et kestä hetkeäkään. Kun se koskettaa sinua, joudut kauhun valtaan.
5 Ond yn awr daeth adfyd arnat ti, a chymeraist dramgwydd; cyffyrddodd � thi, ac yr wyt mewn helbul.
6Sinun luottamuksesi perustana on jumalanpelko, sinun toivosi perustana oman vaelluksesi puhtaus.
6 Onid yw dy dduwioldeb yn hyder i ti, ac uniondeb dy fywyd yn obaith?
7Mutta sano minulle: milloin on viaton joutunut tuhoon, milloin on oikeamielinen hukkunut?
7 Ystyria'n awr, pwy sydd wedi ei ddifetha ac yntau'n ddieuog, a phwy o'r uniawn sydd wedi ei dorri i lawr?
8Ne, jotka kyntävät vääryyden peltoa ja kylvävät pahaa, ne myös korjaavat tuhon ja turmion, sen olen nähnyt.
8 Fel hyn y gwelais i: y rhai sy'n aredig helbul ac yn hau gorthrymder, hwy sy'n ei fedi.
9Kun Jumala henkäisee, he tuhoutuvat, hänen vihansa tuuli pyyhkäisee heidät pois.
9 Difethir hwy gan anadl Duw, a darfyddant wrth chwythiad ei ffroenau.
10Leijona karjuu, nuori leijona ärisee, mutta petojen hampaat murskataan.
10 Peidia rhu'r llew a llais y llew cryf; pydra dannedd y llewod ifanc.
11Saalista vailla jalopeura nääntyy, pennut joutuvat hajalle, kauas toisistaan.
11 Bydd farw'r hen lew o eisiau ysglyfaeth, a gwneir yn amddifad genawon y llewes.
12Kuin varkain tuli jostakin sana, minun korvani kuulivat kaukaisen huminan.
12 "Daeth gair ataf fi yn ddirgel; daliodd fy nghlust sibrwd ohono
13Se tuli niin kuin uninäyt tulevat häilyen yössä keskelle syvintä unta,
13 yn y cynnwrf a ddaw gyda gweledigaethau'r nos, pan ddaw trymgwsg ar bawb.
14se kouraisi minua, ja minä vapisin, kaikki jäseneni tärisivät kauhusta,
14 Daeth dychryn a chryndod arnaf, a chynhyrfu fy holl esgyrn.
15minä tunsin henkäyksen kasvoillani, ihokarvani nousivat pystyyn,
15 Llithrodd awel heibio i'm hwyneb, a gwnaeth i flew fy nghorff sefyll.
16kun jokin pysähtyi eteeni, en tiedä mikä, silmieni edessä outo hahmo. Tuli hiljaista, ja minä kuulin äänen:
16 Safodd yn llonydd, ond ni allwn ddirnad beth oedd; yr oedd ffurf o flaen fy llygaid; bu distawrwydd, yna clywais lais:
17Voiko ihminen olla oikeassa ja Jumala väärässä? Voiko ihminen olla puhdas Luojansa silmissä?
17 'A yw meidrol yn fwy cyfiawn na Duw, ac yn burach na'i Wneuthurwr?
18Ei Jumala luota edes omiin palvelijoihinsa, enkeleitäänkin hän nuhtelee virheistä.
18 Os nad yw Duw'n ymddiried yn ei weision, ac os yw'n cyhuddo'i angylion o gamwedd,
19Kuinka hän luottaisi savimajan asukkaisiin? Tomusta heidät on tehty, hän voi musertaa heidät kuin koiperhosen.
19 beth, ynteu, am y rhai sy'n trigo mewn tai o glai, a'u sylfeini mewn pridd, y rhai a falurir yn gynt na gwyfyn?
20Aamulla ihminen herää, illalla hän on poissa ja unohdettu, ikuisiksi ajoiksi,
20 Torrir hwy i lawr rhwng bore a hwyr, llwyr ddifethir hwy, heb neb yn sylwi.
21hänen telttanuoransa kiskaistaan irti, ja hän kuolee tietämättä, miksi.
21 Pan ddatodir llinyn eu pabell, oni fyddant farw heb ddoethineb?'