¹Voi teitä, Siionin huolettomat ja Samarian vuoren itsevarmat asukkaat, te valitun kansan kärkijoukko! Ja teitä koko Israel seuraa!

¹Ve al la senzorguloj en Cion, kaj al tiuj, kiuj fidas la monton de Samario, al la eminentuloj de la unuauloj inter la nacioj, al kiuj sin turnas la domo de Izrael!

²Menkää Kalneen katsomaan, kuinka sen on käynyt, menkää sieltä suureen Hamatiin ja alas filistealaisten Gatiin! Oletteko te parempia kuin nuo valtakunnat, onko teidän alueenne suurempi kuin niiden?

²Iru al Kalne, kaj rigardu; de tie iru en la grandan HXamat, poste iru al Gat de la Filisxtoj:cxu ili estas pli bonaj ol tiuj regnoj, cxu iliaj limoj estas pli vastaj ol viaj limoj?

³Te torjutte mielestänne pahan päivän ja hyväksytte väkivallan keskuudessanne.

³Tiuj, kiu pensas, ke la tago de malfelicxo estas malproksima, kaj tenas sin proksime de la segxo de maljusteco;

⁴Te makaatte norsunluuvuoteillanne ja loikoilette leposohvillanne. Te syötte karitsoita laumasta ja juottovasikoita karsinasta.

⁴kiuj kusxas sur eburaj litoj kaj dorlotas sin sur sia kusxejo, mangxas la plej bonajn sxafojn el la sxafaro kaj bovidojn el la nutrejo;

⁵Te näppäilette harpun kieliä ja sepitätte lauluja kuin paraskin Daavid!

⁵kiuj tintas sur psalteroj, pensante, ke ili estas muzikistoj egalaj al David;

⁶Te juotte viiniä uhrimaljoista ja voitelette itsenne parhaalla öljyllä, mutta Joosefin heimon vamma ei teitä liikuta.

⁶kiuj trinkas vinon el grandaj kalikoj, sxmiras sin per la plej bonaj oleajxoj, kaj ne zorgas pri la mizero de Jozef:

⁷Sen tähden teidän käy nyt näin: Vankisaattueen kärjessä te marssitte vieraaseen maahan. Loikojien juhlat on juhlittu.

⁷ili tial nun estos la unuaj, kiuj iros en forkaptitecon, kaj la gxojkriado de la dorlotigxantoj finigxos.

⁸Herra Jumala on vannonut itsensä kautta, näin sanoo Herra Jumala Sebaot: -- Minä inhoan Jaakobin suvun ylpeyttä, minä vihaan sen palatsia. Minä jätän kaupungin kaikkineen tuhon omaksi.

⁸La Sinjoro, la Eternulo, jxuris per Si mem, diras la Eternulo, Dio Cebaot:Mi abomenas la fierecon de Jakob, kaj liajn palacojn Mi malamas; Mi transdonos la urbon kun cxio, kion gxi enhavas.

⁹Jos silloin johonkin taloon on jäänyt kymmenen ihmistä, niin hekin kuolevat.

⁹Kaj se dek homoj restos en unu domo, ili ankaux mortos.

¹⁰Sukulainen tulee viemään ruumista poltettavaksi ja kysyy siltä, joka on talon perällä: "Onko luonasi vielä joku?" Tämä vastaa: "Ei ketään enää." Silloin toinen varoittaa: "Ole hiljaa!" -- sillä Herran nimeä ei ole hyvä mainita.

¹⁰Kaj prenos ilin ilia amiko aux kadavrobruliganto, por elporti la ostojn el la domo, kaj li diros al tiu, kiu estas cxe la domo:CXu estas ankoraux iu cxe vi? Kaj cxi tiu respondos:Neniu plu. Kaj tiu diros:Silentu, oni ne devas elparoli la nomon de la Eternulo.

¹¹Ja nyt Herra antaa käskyn. Iso talo lyödään palasiksi ja pieni talo pirstaleiksi.

¹¹CXar jen la Eternulo donas ordonon frapi la grandajn domojn per fendoj kaj la malgrandajn domojn per brecxoj.

¹²Eiväthän hevoset juokse pitkin kalliolouhikoita? Ei kai härillä kynnetä merta? Mutta te teette lainkäytöstä myrkkykeison ja oikeuden hedelmistä katkeraa koiruohoa.

¹²CXu kuras cxevaloj sur roko? cxu oni povas plugi gxin per bovoj? Vi tamen faris la jugxon veneno, kaj la frukton de la vero vi faris vermuto.

¹³Te iloitsette Lo-Dabarista, tyhjästä, ja sanotte: "Omin voimin me valloitimme vahvan Karnaimin."

¹³Vi gxojas pro senvalorajxoj; vi diras:CXu ne per nia forto ni akiris al ni potencon?

¹⁴Mutta nyt, israelilaiset, näin sanoo Herra Jumala Sebaot: -- Minä lähetän teidän kimppuunne kansan, joka ahdistaa teitä kaikkialla, Lebo-Hamatista aina Arabanpurolle saakka.

¹⁴Jen, diras la Eternulo, Dio Cebaot, Mi levos kontraux vin, ho domo de Izrael, nacion, kiu premos vin de HXamat gxis la torento de la stepo.