¹Minulle tuli tämä Herran sana:

¹Kaj aperis al mi la vorto de la Eternulo, dirante:

²"Älä ota itsellesi vaimoa, älä hanki poikia äläkä tyttäriä tässä maassa!

²Ne prenu al vi edzinon, kaj ne havu filojn nek filinojn, sur cxi tiu loko.

³Sillä minä, Herra, sanon sinulle, miten käy niiden poikien ja tyttärien, jotka tässä maassa syntyvät, miten heidän äitiensä, jotka ovat heidät synnyttäneet, ja heidän isiensä, jotka ovat heidät siittäneet.

³CXar tiele diras la Eternulo pri la filoj kaj filinoj, kiuj naskigxas sur cxi tiu loko, pri iliaj patrinoj, kiuj naskas ilin, kaj pri iliaj patroj, kiuj naskigas ilin en cxi tiu lando:

⁴He kuolevat tuskallisiin tauteihin! Ei kukaan itke heitä, niin kuin kuolleita itketään, eikä kukaan hautaa heitä, vaan heidän ruumiinsa jäävät hajalleen maatumaan. He kuolevat miekkaan ja nälkään ja joutuvat haaskalintujen ja villieläinten ruoaksi."

⁴Per diversaj doloraj mortoj ili mortos; ili ne estos priplorataj nek enterigitaj, ili estos kiel sterko sur la suprajxo de la tero; de glavo kaj de malsato ili pereos, kaj iliaj kadavroj estos mangxajxo por la birdoj de la cxielo kaj por la bestoj de la tero.

⁵Herra sanoi minulle vielä: "Älä mene surutaloon, älä valittajaisiin, älä itke kenenkään kohtaloa! Minä otan tältä kansalta pois rauhan, jonka olen sille antanut. Tämä kansa ei enää saa tuntea uskollisuuttani eikä rakkauttani, sanoo Herra.

⁵CXar tiele diras la Eternulo:Ne eniru en la domon de plorado, ne iru funebri, kaj ne konsolu ilin; cxar Mi forprenis de tiu popolo Mian pacon, diras la Eternulo, la favorkorecon kaj la kompaton.

⁶Tässä maassa kuolevat kaikki, niin ylhäiset kuin alhaisetkin. Kukaan ei hautaa heitä, ei kukaan heitä itke, ei kukaan heidän takiaan viileskele itseään eikä ajele otsalta päätään paljaaksi.

⁶Mortos la granduloj kaj la malgranduloj en tiu lando; ili ne estos enterigitaj nek priplorataj; oni ne faros al si trancxojn nek kalvajxon pro ili.

⁷Kuolleitaan surevalle ei kukaan tuo leipää, isäänsä ja äitiään itkevälle ei anneta juotavaa. Kukaan ei lohduta heitä.

⁷Oni ne disdonos inter ili panon de funebro, por konsoli ilin pri la mortinto, kaj oni ne trinkigos al ili kalikon de konsolo pri ilia patro kaj pri ilia patrino.

⁸"Älä mene myöskään häätaloon, älä istu syömään ja juomaan juhlaväen kanssa!

⁸Ankaux en la domon de festeno ne iru, por sidi kun ili, por mangxi kaj trinki.

⁹Kuule, mitä minä, Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanon: Minä vaiennan tästä maasta riemun ja ilon huudot, sulhasen äänen ja morsiamen äänen. Näin teen jo teidän päivinänne, te saatte nähdä sen omin silmin.

⁹CXar tiele diras la Eternulo Cebaot, Dio de Izrael:Jen Mi forigos de cxi tiu loko antaux viaj okuloj kaj dum via vivo la sonojn de gxojo kaj la sonojn de gajeco, la vocxon de fiancxo kaj la vocxon de fiancxino.

¹⁰"Kun sinä ilmoitat kaiken tämän, ihmiset kysyvät sinulta: 'Minkä vuoksi Herra uhkaa meitä tällä suurella onnettomuudella? Minkä synnin me olemme tehneet? Miten me muka olemme rikkoneet Herraa, Jumalaamme, vastaan?'

¹⁰Kiam vi diros al tiu popolo cxiujn cxi tiujn vortojn, kaj ili diros al vi:Pro kio la Eternulo eldiris pri ni tiun tutan grandan malfelicxon? kia estas nia krimo, kaj kia estas nia peko, kiun ni pekis antaux la Eternulo, nia Dio? -

¹¹Sano silloin näin: Jo teidän isänne hylkäsivät minut, sanoo Herra. He seurasivat vieraita jumalia, palvelivat ja rukoilivat niitä. Minut he hylkäsivät eivätkä noudattaneet lakiani.

¹¹tiam diru al ili:Pro tio, ke viaj patroj forlasis Min, diras la Eternulo, kaj sekvis aliajn diojn kaj servis kaj adorklinigxis al ili, dum Min ili forlasis kaj Mian instruon ne obeis;

¹²Mutta te teette vielä pahempaa kuin isänne! Jokainen teistä elää oman pahan ja paatuneen sydämensä mukaan eikä tottele minua.

¹²kaj vi agas ankoraux pli malbone ol viaj patroj, kaj cxiu el vi sekvas la obstinecon de sia malbona koro, ne auxskultante Min;

¹³Sen tähden minä heitän teidät tästä maasta sellaiseen maahan, jota ette tunne ja jota eivät isännekään tunteneet. Siellä te saatte palvella vieraita jumalia yötä päivää, mutta minä en teille enää armoa anna."

¹³tial Mi eljxetos vin el cxi tiu lando en landon, kiun ne konis vi nek viaj patroj, kaj vi servos tie al aliaj dioj tage kaj nokte, cxar Mi ne donos al vi indulgon.

¹⁴Herra sanoo: "Vielä tulevat päivät, jolloin ei enää sanota: 'Niin totta kuin Herra elää, hän, joka toi israelilaiset Egyptin maasta.'

¹⁴Pro tio jen venos tempo, diras la Eternulo, kiam oni ne plu diros:Vivas la Eternulo, kiu elkondukis la Izraelidojn el la lando Egipta;

¹⁵Sen sijaan sanotaan: 'Niin totta kuin Herra elää, hän, joka toi israelilaiset pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin oli heidät karkottanut.' Sillä minä tuon heidät takaisin heidän omaan maahansa, jonka minä olen antanut heidän isilleen."

¹⁵sed:Vivas la Eternulo, kiu elkondukis la Izraelidojn el la lando norda, kaj el cxiuj landoj, kien Li dispelis ilin; cxar Mi revenigos ilin en ilian landon, kiun Mi donis al iliaj patroj.

¹⁶Herra sanoo: "Minä lähetän suuren joukon kalastajia kalastamaan Juudan asukkaita. Sen jälkeen lähetän suuren joukon metsästäjiä kaikille vuorille, kukkuloille ja kallionrotkoihin metsästämään heitä.

¹⁶Jen Mi sendos multe da fisxkaptistoj, diras la Eternulo, por kapti ilin; poste Mi sendos multe da cxasistoj, por cxasi ilin de cxiu monto, de cxiu monteto, kaj el la fendoj de la rokoj.

¹⁷Minä näen tarkoin, miten he elävät; eivät he pysy minulta piilossa, eivätkä heidän rikoksensa jää minulta huomaamatta.

¹⁷CXar Miaj okuloj vidas cxiujn iliajn vojojn; ili ne estas kovritaj antaux Mi, kaj iliaj malbonagoj ne estas kasxitaj antaux Miaj okuloj.

¹⁸Kohta minä kostan heille kaksinkertaisesti heidän rikoksensa ja syntinsä, koska he ovat täyttäneet maani iljettävillä epäjumalillaan ja loukanneet sen pyhyyttä saastaisilla raadoilla."

¹⁸Antaux cxio Mi duoble pagos pro iliaj malbonagoj kaj iliaj pekoj, pro tio, ke ili malpurigis Mian landon:per la kadavroj de siaj idoloj kaj per siaj abomenindajxoj ili plenigis Mian heredajxon.

¹⁹-- Herra, sinä olet minun voimani ja väkevyyteni, pakopaikkani hädän päivänä! Maailman ääristä asti kansat tulevat sinun luoksesi ja sanovat: "Valhetta saivat isämme perinnöksi -- turhia jumalia, joista ei ole mitään apua!

¹⁹Ho Eternulo, mia forto kaj mia fortikeco kaj mia rifugxo en tempo de malfelicxo! al Vi venos nacioj de la randoj de la tero, kaj diros:Nur malverajn diojn heredis niaj patroj; ili estas vantajxo, ili tauxgas por nenio.

²⁰Voiko ihminen tehdä itselleen jumalia? Eivät ne ole mitään jumalia!"

²⁰CXu povas homo fari al si diojn? ili ne estas ja dioj.

²¹-- Sen tähden minä osoitan heille mahtini ja voimani, minä näytän sen heille tässä ja nyt. He tulevat tietämään, että minä olen Herra.

²¹Tial jen Mi prudentigos ilin; tiun fojon Mi sentigos al ili Mian manon kaj Mian forton; kaj ili ekscios, ke Mia nomo estas Eternulo.