¹Minä onneton mies! Paljon olen kärsinyt, Herra on lyönyt minua vihansa sauvalla.

¹Mi estas la viro, kiu spertis suferon sub la vergo de Lia kolero.

²Hän kuljetti minua, hän vei minut pimeään, pilkkopimeään.

²Min Li kondukis kaj irigis en mallumon, ne en lumon.

³Hän on nostanut kätensä minua vastaan päivä päivältä yhä uudelleen.

³Nur sur min Li turnas Sian manon cxiutage denove.

⁴Hän repi rikki ihoni, raateli lihani, murskasi kaikki luuni.

⁴Li maljunigis mian karnon kaj hauxton, rompis miajn ostojn.

⁵Hän rakensi varustuksia minua vastaan, ympäröi minut tuskan muurilla.

⁵Li konstruis cxirkaux mi, cxirkauxis min per maldolcxajxoj kaj malfacilajxoj.

⁶Keskelle pimeyttä hän pani minut asumaan, kuin kauan sitten kuolleitten joukkoon.

⁶En mallumon Li lokis min, kiel porcxiamajn mortintojn.

⁷Hän sulki minun tieni, en pääse pakoon, hän pani minulle painavat kahleet.

⁷Li cxirkauxbaris min, ke mi ne povu eliri; Li ligis min per pezaj cxenoj.

⁸Vaikka kuinka huudan ja valitan, hän ei kuule rukoustani.

⁸Kvankam mi krias kaj vokas, Li kovras Siajn orelojn antaux mia pregxo.

⁹Hän tukki tieni kivenjärkäleillä, antoi minun kulkea harhaan.

⁹Li baris miajn vojojn per hakitaj sxtonoj; Li kurbigis miajn vojetojn.

¹⁰Hän väijyi minua kuin karhu, kuin leijona piilopaikassaan.

¹⁰Li estas por mi kiel urso en embusko, kiel leono en kasxita loko.

¹¹Hän eksytti minut tieltä, raateli minut, jätti hylättynä makaamaan.

¹¹Li depusxis min de miaj vojoj, kaj dissxiris min; Li faris min objekto de teruro.

¹²Hän jännitti jousensa ja suuntasi nuolensa minua kohti.

¹²Li strecxis Sian pafarkon, kaj starigis min kiel celon por Siaj sagoj.

¹³Hän ampui minuun viinensä nuolet, lävisti rintani.

¹³En miajn renojn Li pafis la filojn de Sia sagujo.

¹⁴Minusta tuli kaiken kansan pilkka, ainainen ivan aihe.

¹⁴Mi farigxis mokatajxo por mia tuta popolo, ilia cxiutaga rekantajxo.

¹⁵Hän syötti minulle katkeria yrttejä, juotti karvasta juomaa.

¹⁵Li satigis min per maldolcxajxo, trinkoplenigis min per vermuto.

¹⁶Hän polki minut maan tomuun, pani hampaani jauhamaan soraa.

¹⁶Li disrompis miajn dentojn en malgrandajn pecojn, Li enpusxis min en cindron.

¹⁷Minä kadotin onneni päivät, unohdin, millaista on elää rauhassa.

¹⁷Mia animo estas forpusxita for de paco; bonstaton mi forgesis.

¹⁸Minä sanoin: "Kaiken olen menettänyt, Herra on vienyt minulta toivon."

¹⁸Kaj mi diris:Pereis mia forto kaj mia espero al la Eternulo.

¹⁹Kurjuuteni ja kodittomuuteni täyttää mieleni, kaikki maistuu myrkyltä ja koiruoholta.

¹⁹La memoro pri mia mizero kaj miaj suferoj estas vermuto kaj galo.

²⁰Minä en voi unohtaa onnettomuuttani, en saa sitä mielestäni.

²⁰Konstante rememorante tion, senfortigxas en mi mia animo.

²¹Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä:

²¹Sed tion mi respondas al mia koro, kaj tial mi esperas:

²²Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan.

²²GXi estas favorkoreco de la Eternulo, ke ni ne tute pereis; cxar Lia kompatemeco ne finigxis,

²³Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa.

²³Sed cxiumatene gxi renovigxas; granda estas Via fideleco.

²⁴Sieluni sanoo: "Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan."

²⁴Mia parto estas la Eternulo, diras mia animo; tial mi esperas al Li.

²⁵Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen, sille, joka häntä etsii.

²⁵La Eternulo estas bona por tiuj, kiuj esperas al Li, por la animo, kiu sercxas Lin.

²⁶Hyvä on hiljaisuudessa toivoa apua Herralta.

²⁶Bone estas esperi pacience helpon de la Eternulo.

²⁷Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

²⁷Bone estas al la homo, kiu portas jugon en sia juneco;

²⁸Istukoon hän yksin ja vaietkoon, kun Herra on pannut taakan hänen päälleen,

²⁸Li sidas solece kaj silentas, kiam li estas sxargxita;

²⁹painakoon suunsa tomuun -- ehkä on toivoa vielä.

²⁹Li metas sian busxon en polvon, kredante, ke ekzistas espero;

³⁰Kääntäköön hän poskensa lyöjäänsä kohti ja ottakoon vastaan pilkan.

³⁰Li donas sian vangon al tiu, kiu lin batas; li satigas sin per malhonoro.

³¹Mutta Herra ei hylkää, ei hylkää iäksi.

³¹CXar ne por eterne forlasas la Sinjoro;

³²Vaikka hän kurittaa, hän myös armahtaa, suuri on hänen laupeutensa.

³²Se Li iun suferigas, Li ankaux kompatas pro Sia granda favorkoreco;

³³Ei Herra iloitse siitä, että hän kurittaa ihmistä.

³³CXar ne el Sia koro Li sendas mizeron kaj suferon al la homoj.

³⁴Kun kaikki vangiksi otetut murskataan jalkojen alle,

³⁴Kiam oni premas sub siaj piedoj cxiujn malliberulojn de la tero,

³⁵kun ihmisen oikeus vääristetään Korkeimman silmien edessä,

³⁵Kiam oni forklinas la rajton de homo antaux la vizagxo de la Plejaltulo,

³⁶kun langetetaan väärä tuomio -- eikö Herra sitä näe?

³⁶Kiam oni estas maljusta kontraux homo en lia jugxa afero-CXu la Sinjoro tion ne vidas?

³⁷Kenen sana toteutuu? Eikö kaikki tapahdu niin kuin Herra sanoo?

³⁷Kiu povas per sia diro atingi, ke io farigxu, se la Sinjoro tion ne ordonis?

³⁸Eikö Korkeimman käskystä tule paha ja hyvä?

³⁸CXu ne el la busxo de la Plejaltulo eliras la decidoj pri malbono kaj pri bono?

³⁹Mitä syytä eloon jääneellä on valittaa? Hän kärsii syntiensä tähden.

³⁹Kial murmuras homo vivanta? CXiu murmuru kontraux siaj pekoj.

⁴⁰Tutkikaamme tietämme, tarkastelkaamme tekojamme ja palatkaamme Herran luo.

⁴⁰Ni trarigardu kaj esploru nian konduton, kaj ni revenu al la Eternulo;

⁴¹Kohottakaamme nyt kätemme, kohottakaamme sydämemme taivasta kohti, Jumalan luo.

⁴¹Ni levu nian koron kaj niajn manojn al Dio en la cxielo.

⁴²Me olemme tehneet syntiä, kapinoineet sinua vastaan. Sinä et ole antanut anteeksi.

⁴²Ni pekis kaj malobeis, kaj Vi ne pardonis.

⁴³Sinä verhouduit vihaan ja vainosit meitä, surmasit säälimättä.

⁴³Vi kovris Vin per kolero kaj persekutis nin; Vi mortigis, Vi ne kompatis.

⁴⁴Sinä kätkeydyit pilveen, sen läpi ei rukous pääse.

⁴⁴Vi kovris Vin per nubo, por ke ne atingu Vin la pregxo.

⁴⁵Roskatunkioksi sinä teit meidät kaikkien kansojen keskelle.

⁴⁵Vi faris nin balaindajxo kaj abomenindajxo inter la popoloj.

⁴⁶Nyt kaikki vihollisemme irvistelevät meille.

⁴⁶Malfermegis kontraux ni sian busxon cxiuj niaj malamikoj.

⁴⁷Edessämme oli kauhu ja hauta, tuho kohtasi meidät.

⁴⁷Teruro kaj pereo trafis nin, ruinigo kaj malfelicxo.

⁴⁸Kyyneleet tulvivat silmistäni rakkaan kansani tuhon tähden.

⁴⁸Torentojn da akvo versxas mia okulo pri la malfelicxo de la filino de mia popolo.

⁴⁹Silmäni vuotavat lakkaamatta. Itkuni ei taukoa,

⁴⁹Mia okulo fluigas kaj ne cxesas, ne ekzistas por gxi halto,

⁵⁰ennen kuin Herra katsoo taivaastaan ja näkee murheeni.

⁵⁰GXis la Eternulo ekrigardos kaj ekvidos de la cxielo.

⁵¹Kun katselen kaupunkini tytärten tuskaa, sieluuni koskee.

⁵¹Mia okulo suferigas mian animon pri cxiuj filinoj de mia urbo.

⁵²Viholliseni pyydystivät minua kuin lintua, kiihkeästi, ilman syytä.

⁵²Senkauxze cxasas min kiel birdon miaj malamikoj;

⁵³He syöksivät minut elävänä kuoppaan, he kivittivät minua.

⁵³Ili pereigas mian vivon en kavo, ili jxetas sur min sxtonojn.

⁵⁴Kauhu tulvi pääni yli, minä ajattelin: loppuni on tullut.

⁵⁴Akvo levigxis kontraux mian kapon, kaj mi diris:Mi tute pereis.

⁵⁵Herra, kuopan syvyydestä minä huudan sinun nimeäsi.

⁵⁵Mi vokis Vian nomon, ho Eternulo, el la profunda kavo;

⁵⁶Kuule ääneni! Älä sulje korviasi, kun anon apua ja pelastusta.

⁵⁶Vi auxdis mian vocxon; ne kovru Vian orelon antaux mia vokado pri liberigo.

⁵⁷Sinä tulet luokseni, kun huudan sinua, ja sanot: "Älä pelkää."

⁵⁷Vi alproksimigxis, kiam mi vokis al Vi; Vi diris:Ne timu.

⁵⁸Herra, sinä ajat minun asiaani, sinä lunastat minut.

⁵⁸Vi, ho Sinjoro, defendis mian jugxaferon; Vi liberigis mian vivon.

⁵⁹Kärsimäni vääryyden sinä näet, Herra. Hanki minulle oikeus.

⁵⁹Vi vidis, ho Eternulo, la maljustajxon, kiun mi suferas; jugxu mian aferon.

⁶⁰Sinä näet vihollisteni kostonhimon, kaikki heidän juonensa.

⁶⁰Vi vidis ilian tutan vengxon, cxiujn iliajn intencojn kontraux mi.

⁶¹Herra, sinä kuulet, kun he herjaavat minua, näet heidän juonensa.

⁶¹Vi auxdis ilian insultadon, ho Eternulo, cxiujn iliajn intencojn kontraux mi,

⁶²Vastustajani ivaavat minua, puhuvat pahaa kaiket päivät.

⁶²La parolojn de tiuj, kiuj levigxis kontraux min, kaj iliajn pensojn kontraux mi dum la tuta tago.

⁶³Katso heitä: missä ikinä he istuvat tai seisovat, he laulavat pilkkalauluja minusta.

⁶³Rigardu, kiam ili sidas kaj kiam ili levigxas; mi cxiam estas ilia rekantajxo.

⁶⁴Herra, rankaise heitä heidän tekojensa mukaan.

⁶⁴Redonu al ili repagon, ho Eternulo, laux la faroj de iliaj manoj.

⁶⁵Sokaise heidän järkensä, kiroa heidät.

⁶⁵Donu al ili doloron en la koro, sentigu al ili Vian malbenon.

⁶⁶Aja heitä takaa vihassasi, Herra, hävitä heidät taivaasi alta.

⁶⁶Persekutu ilin en kolero, kaj ekstermu ilin el sub la cxielo de la Eternulo.