1Kuulkaa! Viisaus kutsuu, ymmärrys korottaa äänensä.
1CXu ne vokas la sagxo? Kaj cxu la prudento ne auxdigas sian vocxon?
2Kukkulan laella, tien vierellä se seisoo, siellä missä polut haarautuvat eri suuntiin.
2GXi staras sur la pinto de altajxoj, Apud la vojo, cxe la vojkrucxigxoj.
3Markkinapaikoilla, tungoksen keskellä, kaupunkiin vievillä porteilla se huutaa:
3Apud la pordegoj, cxe la eniro en la urbon, CXe la eniro tra la pordoj, gxi kantas:
4"Teitä minä kutsun, ihmiset, teille kaikille osoitan sanani.
4Al vi, ho viroj, mi vokas; Kaj mia vocxo sin turnas al la homoj:
5Hankkikaa viisautta, te ymmärtämättömät, hankkikaa tietoa, te houkat!
5Komprenu, naivuloj, la prudenton, Kaj sensprituloj prenu en la koron.
6Kuulkaa! Minä puhun totuuden sanoja, puhun ilman vilppiä, kun suuni avaan.
6Auxskultu, cxar mi parolos gravajxon, Kaj gxustajxo eliros el mia busxo.
7Minkä kieleni tuo julki, se on kaikki totta, huuleni kauhistuvat jumalattomuutta.
7CXar mia lango parolos veron, Kaj malpiajxon abomenas miaj lipoj.
8Minkä puhun, se pitää paikkansa, puheeni ei ole kieroa eikä väärää.
8Justaj estas cxiuj paroloj de mia busxo; Ili ne enhavas falson kaj malicon.
9Se on selkeää sille, joka ymmärtää, helppoa sille, joka on tavoittanut tiedon.
9CXiuj ili estas gxustaj por tiu, kiu ilin komprenas, Kaj justaj por tiuj, kiuj akiris scion.
10Arvostakaa ohjeitani enemmän kuin hopeaa, tietoa enemmän kuin kalleinta kultaa,
10Prenu mian instruon, kaj ne argxenton; Kaj la scion sxatu pli, ol plej puran oron.
11sillä viisaus on koralleja arvokkaampaa, mitkään aarteet eivät vedä sille vertaa.
11CXar sagxo estas pli bona ol multekostaj sxtonoj; Kaj nenio, kion oni povas deziri, povas esti egala al gxi.
12"Minä, viisaus, viihdyn älyn seurassa, harkinta ja tieto ovat kumppanini.
12Mi, sagxo, logxas kun la prudento, Kaj mi trovas prudentajn konsilojn.
13Joka Herraa pelkää, vihaa kaikkea pahaa. Ylpeyttä minä vihaan, kopeaa mieltä, pahoja tekoja ja vilpillistä puhetta.
13Timo antaux la Eternulo malamas malbonon, Fieron, malhumilon, kaj malbonan vojon; Malsinceran busxon mi malamas.
14Minulta tulee ajatus, minulta sen toteutus, minä olen ymmärrys, minun on voima.
14De mi venas konsilo kaj bonarangxo; Mi estas prudento; al mi apartenas forto.
15Minun avullani kuninkaat hallitsevat, maan mahtavat säätävät oikeat lait.
15Per mi regxas la regxoj, Kaj la estroj donas legxojn de justeco.
16Minun avullani valtiaat pitävät valtaa, kansan johtajat antavat oikeat tuomiot.
16Per mi regas la princoj Kaj la potenculoj kaj cxiuj jugxantoj sur la tero.
17Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ne, jotka etsivät, löytävät minut.
17Mi amas miajn amantojn; Kaj miaj sercxantoj min trovos.
18Minun kanssani tulevat rikkaus ja kunnia, ehtymätön vauraus ja suuri siunaus.
18Ricxo kaj gloro estas cxe mi, Dauxra havo kaj justo.
19Minun antini on parempaa kuin puhtain kulta, minun lahjani paremmat kuin paras hopea.
19Mia frukto estas pli bona ol oro kaj ol plej pura oro; Kaj la rikolto de mi estas pli bona ol elektita argxento.
20Minä vaellan totuuden tietä, horjumatta minä kuljen oikeuden polkua.
20Laux la vojo de vero mi iras, Laux la vojstreko de la justo;
21Jotka minua rakastavat, ne minä palkitsen, minä täytän heidän aittansa ja varastonsa.
21Por heredigi al miaj amantoj esencan bonon, Kaj plenigi iliajn trezorejojn.
22"Minut Herra loi ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata.
22La Eternulo min formis en la komenco de Sia vojo, Antaux Siaj kreitajxoj, tre antikve.
23Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli.
23Antaux eterno mi estis firme fondita, en la komenco, Antaux la kreo de la tero.
24Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä.
24Kiam ankoraux ne ekzistis la abismoj, mi estis jam naskita, Kiam ankoraux ne ekzistis fontoj, sxprucigantaj akvon.
25Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen, ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin,
25Antaux ol la montoj estis starigitaj, Antaux la altajxoj mi estis kreita;
26ennen kuin hän teki maat ja mannut, ennen kuin oli hiekan jyvääkään.
26Kiam la tero ankoraux ne estis farita, nek la kampoj, Nek la komencaj polveroj de la mondo.
27Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle,
27Dum Li firmigis la cxielojn, mi jam estis tie; Dum Li desegnis limojn sur la suprajxo de la abismo,
28kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan,
28Dum Li fortikigis la nubojn supre, Dum Li firmigis la fontojn de la abismo,
29kun hän pani merelle rajat, loi rannat patoamaan sen vedet, ja kun hän lujitti maan perustukset.
29Dum Li donis Sian legxon al la maro, Por ke la akvoj ne transpasxu siajn bordojn, Kaj dum Li difinis la fundamentojn de la tero:
30Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään.
30Tiam mi estis cxe Li kiel konstruanto; Mi estis la gxojo de cxiuj tagoj, Ludante antaux Li cxiutempe.
31Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset.
31Mi ludas sur Lia mondo-tero; Kaj mia gxojo estas inter la homidoj.
32"Nyt, lapset, kuulkaa minua! Hyvin käy sen, joka minun tietäni kulkee.
32Kaj nun, infanoj, auxskultu min; Kaj felicxaj estos tiuj, kiuj iras laux miaj vojoj.
33Kuulkaa neuvojani, niin viisastutte, älkää lyökö niitä laimin.
33Auxskultu instruon kaj sagxigxu, Kaj ne forjxetu gxin.
34Hyvin käy sen, joka minua kuulee, päivästä päivään valvoo ovellani, valppaana odottaa sen kynnyksellä.
34Felicxa estas la homo, kiu min auxskultas, Kiu maldormas cxiutage cxe miaj pordoj, Kiu staras garde cxe la fostoj de miaj pordegoj.
35Joka minut löytää, löytää elämän, hänet Herra ottaa suosioonsa.
35CXar kiu min trovis, tiu trovis vivon, Kaj akiros favoron de la Eternulo.
36Pahoin käy sen, joka minua uhmaa, joka minua vihaa, rakastaa kuolemaa."
36Sed kiu maltrafas min, tiu difektas sian animon; CXiuj, kiuj min malamas, amas la morton.