1Nääntyneen ja onnettoman rukous, kun hän avaa sydämensä Herralle. (H102:2)Kuule rukoukseni, Herra, nouskoon huutoni sinun luoksesi!
1Pregxo de mizerulo, kiam li perdas la fortojn kaj elversxas antaux la Eternulo sian malgxojon. Ho Eternulo, auxskultu mian pregxon; Kaj mia krio venu al Vi.
2(H102:3)Älä kätke minulta kasvojasi, kun olen ahdingossa. Kallista korvasi minun puoleeni! Kun huudan sinua avuksi, älä viivytä vastaustasi.
2Ne kasxu antaux mi Vian vizagxon en la tago de mia suferado; Klinu al mi Vian orelon; En la tago, kiam mi vokas, rapide auxskultu min.
3(H102:4)Päiväni haihtuvat kuin savu, tuska polttaa luitani kuin tuli.
3CXar pasis kiel fumo miaj tagoj, Kaj miaj ostoj cxirkauxbrulis kiel en forno.
4(H102:5)Sisimpäni on kuin kulottunut ruoho. Enää en muista syödäkään,
4Falcxigxis kiel herbo kaj sekigxis mia koro, CXar mi forgesis mangxi mian panon.
5(H102:6)huokailen vain, olen pelkkää luuta ja nahkaa.
5De la vocxo de mia plorado Algluigxis miaj ostoj al mia karno.
6(H102:7)Minä olen kuin huuhkaja autiomaassa, kuin pöllö, joka asustaa raunioissa.
6Mi similigxis al pelikano en la dezerto, Mi farigxis kiel noktuo en ruinoj.
7(H102:8)Minä valvon yöni, olen yksin kuin katolla kyyhöttävä lintu.
7Mi ne dormas, Kaj mi estas kiel birdo solulo sur tegmento.
8(H102:9)Viholliseni pilkkaavat minua päivät pitkät, kirotessaan vihamiehiään he käyttävät minun nimeäni.
8CXiutage insultas min miaj malamikoj, Miaj mokantoj jxuras per mi.
9(H102:10)Minä syön leipänäni tuhkaa, kyyneleet maustavat juomani.
9CXar cindron mi mangxis kiel panon, Kaj mian trinkajxon mi miksis kun larmoj,
10(H102:11)Vihasi vimmassa sinä paiskasit minut maahan.
10Kauxze de Via kolero kaj indigno; CXar Vi min levis kaj jxetis.
11(H102:12)Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ruohon lailla minä lakastun.
11Miaj tagoj malaperas kiel ombro, Kaj mi sekigxas kiel herbo.
12(H102:13)Mutta sinä, Herra, hallitset ikuisesti, sinun nimesi kaikuu polvesta polveen.
12Sed Vi, ho Eternulo, restas eterne; Kaj la memoro pri Vi restas de generacio al generacio.
13(H102:14)Sinä nouset ja armahdat Siionia. Sen aika on tullut, armon aika.
13Vi levigxos, Vi korfavoros Cionon; CXar estas tempo por gxin kompati, cxar venis la tempo.
14(H102:15)Sinun palvelijasi rakastavat sen kiviä, he surevat kaupunkinsa tuhkaa.
14CXar Viaj sklavoj ekamis gxiajn sxtonojn, CXarma estas por ili gxia polvo.
15(H102:16)Kansat pelkäävät Herran nimeä, maan kuninkaat kumartavat häntä,
15Kaj ektimos popoloj la nomon de la Eternulo, Kaj cxiuj regxoj de la tero Vian gloron.
16(H102:17)kun Herra jälleen rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassaan.
16CXar la Eternulo rekonstruis Cionon, Kaj aperis en Sia gloro.
17(H102:18)Hän katsoo sorrettujen puoleen, ei torju heidän rukoustaan.
17Li Sin turnis al la pregxo de la forlasitoj, Kaj ne forpusxis ilian petegon.
18(H102:19)Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle, jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.
18CXi tio estos skribita por estontaj generacioj; Kaj rekreita popolo gloros la Eternulon.
19(H102:20)Herra katsoo pyhästä korkeudestaan, tähyää taivaasta maan päälle.
19CXar Li rigardis malsupren el Sia sankta altajxo, El la cxielo la Eternulo direktis rigardon al la tero,
20(H102:21)Hän kuulee vankien vaikerruksen, hän vapauttaa kuoleman omat.
20Por auxdi la gxemon de malliberulo, Por liberigi la kondamnitajn al morto;
21(H102:22)Siionissa kuulutetaan Herran nimeä, Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,
21Por ke oni rakontu en Cion pri la nomo de la Eternulo Kaj en Jerusalem pri Lia gloro,
22(H102:23)kun kansat kokoontuvat yhteen, kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.
22Kiam kolektigxos kune la popoloj kaj regnoj, Por servi al la Eternulo.
23(H102:24)Hän on murtanut minun voimani kesken matkan, lyhentänyt elinpäivieni määrän.
23Li lacigis en la vojo miajn fortojn, Li mallongigis miajn tagojn.
24(H102:25)Minä sanon hänelle: Jumalani, älä ota minua pois puolitiessä! Sinä elät iäti, ajasta aikaan.
24Mi diras:Ho mia Dio, ne forprenu min en la mezo de miaj tagoj, Vi, kies jaroj estas de generacio al generacio.
25(H102:26)Jo ammoin sinä laskit maan perustukset, sinun kättesi työtä ovat taivaat.
25En antikveco Vi fondis la teron; Kaj la cxielo estas la faro de Viaj manoj.
26(H102:27)Ne katoavat, mutta sinä pysyt. Ne kuluvat loppuun kuin vaate, sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa, ja ne vaihtuvat uusiin.
26Ili pereos, sed Vi restos; Kaj cxiuj ili eluzigxos kiel vesto, Kiel veston Vi ilin sxangxos, kaj ili sxangxigxos.
27(H102:28)Mutta sinä olet iäti sama, sinun vuotesi eivät lopu.
27Sed Vi restas la sama, Kaj Viaj jaroj ne finigxos.
28(H102:29)Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa, heidän lastensa lapset ovat huomassasi.
28La filoj de Viaj sklavoj restos, Kaj ilia semo fortikigxos antaux Vi.