1Matkalaulu. Kovin on minua vainottu nuoresta asti -- näin sanokoon Israel --
1Kanto de suprenirado. Multe oni afliktis min de post mia juneco, Diras Izrael,
2kovin on minua vainottu nuoresta asti, vainottu, mutta ei lannistettu.
2Multe oni afliktis min de post mia juneco, Sed oni min ne pereigis.
3Selkäni on kuin kyntäjän jäljiltä, pitkiä vakoja täynnä.
3Sur mia dorso plugis plugistoj, Faris siajn sulkojn longaj.
4Herra on vanhurskas! Hän päästää meidät jumalattomien köysistä.
4La Eternulo estas justa; Li dishakis la sxnurojn de la malvirtuloj.
5Häpeällisesti joutuvat perääntymään kaikki, jotka vihaavat Siionia.
5Hontigxu kaj turnigxu malantauxen CXiuj malamantoj de Cion.
6He ovat kuin katolla kasvava ruoho, joka kuivuu heti oraalle ehdittyään --
6Ili estu kiel tegmenta herbo, Kiu forvelkas, antaux ol oni gxin elsxiris;
7siitä ei leikkaaja kättään täytä, ei lyhteen sitoja syliään,
7Per kiu ne plenigas rikoltanto sian manon Nek garbiganto sian baskon.
8eivätkä ohikulkijat sano: "Siunatkoon teitä Herra." Me siunaamme teidät Herran nimessä.
8Kaj la preterirantoj ne diros: Beno de la Eternulo estu al vi, Ni benas vin per la nomo de la Eternulo.