1Herra, koston Jumala, koston Jumala, saavu jo!
1Dio de vengxo, ho Eternulo, Dio de vengxo, aperu!
2Nouse, maailman tuomari, maksa ylvästelijöille heidän tekojensa mukaan.
2Levigxu, Jugxanto de la tero; Redonu la meritajxon al la fieruloj.
3Kuinka kauan, Herra, annat jumalattomien pitää iloaan?
3Kiel longe la malvirtuloj, ho Eternulo, Kiel longe la malvirtuloj triumfos?
4Kuinka kauan he saavat rehennellä, syytää suustaan julkeita sanoja?
4Ili estas malhumilaj, parolas arogantajxon; Fanfaronas cxiuj malbonaguloj.
5Herra, he sortavat sinun kansaasi, polkevat alleen sinun omiasi.
5Vian popolon, ho Eternulo, ili premas, Kaj Vian heredon ili turmentas.
6He murhaavat leskiä ja orpolapsia, surmaavat maassaan asuvia muukalaisia
6Vidvinon kaj fremdulon ili mortigas, Kaj orfojn ili bucxas.
7ja sanovat: "Ei Herra tätä näe, ei Jaakobin Jumala tätä huomaa."
7Kaj ili diras:La Eternulo ne vidas, Kaj la Dio de Jakob ne scias.
8Milloin te mielettömät tulette järkiinne? Te tyhmistä tyhmimmät! Miettikää vähän.
8Komprenu, senprudentuloj en la popolo; Kaj vi, malsagxuloj, kiam vi sagxigxos?
9Hän, joka on luonut korvan -- hänkö ei kuule? Hän, joka on tehnyt silmän -- hänkö ei näe?
9CXu ne auxdas Tiu, kiu arangxis orelon? CXu ne vidas Tiu, kiu kreis okulon?
10Hän, joka opettaa kaikkia ihmisiä, hän, joka ohjaa maailman kansoja -- hänkö ei rankaise?
10CXu ne punas la gxustiganto de la popoloj, Kiu instruas al homo scion?
11Herra tuntee ihmisten suunnitelmat: ne raukeavat tyhjiin.
11La Eternulo scias la pensojn de homo, Ke ili estas vantaj.
12Hyvä on sen osa, jota sinä, Herra, kasvatat ja jolle sinä opetat lakiasi.
12Bone estas al la homo, kiun Vi, ho Eternulo, gxustigas, Kaj al kiu Vi instruas Vian legxon,
13Pahana päivänä sinä varjelet häntä, kun hauta jo aukeaa sille, joka rikkoo lakiasi.
13Por trankviligi lin en la malbonaj tagoj, GXis estos pretigita la foso por la malvirtulo.
14Herra ei hylkää omiaan, ei hän jätä kansaansa.
14CXar la Eternulo ne forpusxos Sian popolon, Kaj Sian heredon Li ne forlasos.
15Oikeus tulee jälleen voimaan, rehellisyys palaa ihmisten sydämiin.
15CXar jugxo revenos al vero, Kaj gxin sekvos cxiuj virtkoruloj.
16Kuka asettuu rinnalleni lainrikkojia vastaan? Kuka puolustaa minua pahantekijöitä vastaan?
16Kiu helpas min kontraux malbonuloj? Kiu staras apud mi kontraux malbonaguloj?
17Ellei Herra olisi tullut avukseni, asuisin jo hiljaisuuden maassa.
17Se la Eternulo ne estus mia helpanto, Mia animo preskaux kusxus jam silenta.
18Aina kun olin vähällä kaatua, sinun armosi, Herra, oli minun tukenani.
18Kiam mi diris, ke mia piedo sxanceligxas, Via boneco, ho Eternulo, min subtenis.
19Kun huolet painavat mieltäni, saan sinulta lohdun ja ilon.
19Kiam mi havas interne multe da maltrankvilaj pensoj, Viaj konsoloj karesas mian animon.
20Sinäkö tukisit turmeltuneita tuomareita, jotka lain varjolla tekevät konnantöitään!
20CXu aligxos al Vi trono de maljusteco, Kiu arangxas maljustajxon en la nomo de la legxo?
21He vehkeilevät viatonta vastaan ja tuomitsevat syyttömän kuolemaan.
21Ili sin armas kontraux la animo de virtulo, Kaj sangon senkulpan ili akuzas.
22Mutta Herra on minun linnani, Jumala on turvakallioni.
22Sed la Eternulo estos mia rifugxejo; Kaj mia Dio estos la roko de mia sxirmo.
23Hän kostaa heille heidän rikoksensa, lyö heitä heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, tuhoaa heidät.
23Kaj Li redonos al ili por iliaj malbonagoj, Kaj por ilia malboneco Li ilin ekstermos; Ilin ekstermos la Eternulo, nia Dio.