1Neito: Olen Saaronin ketojen kukka, laaksojen lilja.
1Mi estas la lilio de SXaron, La rozo de la valoj.
2Mies: Kuin lilja ohdakkeiden keskellä on minun armaani neitojen keskellä.
2Kiel rozo inter la dornoj, Tiel estas mia amatino inter la knabinoj.
3Neito: Kuin omenapuu metsän puiden keskellä on rakkaani nuorukaisten keskellä. Sen puun varjoon kaipaan lepäämään, sen hedelmä maistuu suussani makealta.
3Kiel pomarbo inter arboj nefruktaj, Tiel estas mia amato inter la junuloj. Mi sopiris al lia ombro, jen mi sidigxis; Kaj liaj fruktoj estas bongustaj al mia palato.
4Neito: Hän vei minut viinitupaan, ja yllämme hulmusi rakkauden viiri.
4Li enkonduku min en vindomon, Kaj lia standardo super mi estu la amo.
5Tuokaa minulle rusinaterttuja, että vahvistun, tuokaa omenoita, että virvoitun -- minä olen rakkaudesta sairas!
5Plifortigu min per vinberkuko, Refresxigu min per pomsuko; CXar mi estas malsana de amo.
6Hänen vasen kätensä on pääni alla, hänen oikea kätensä hyväilee minua.
6Lia maldekstra mano estu sub mia kapo, Lia dekstra cxirkauxprenu min.
7Minä vannotan teitä, Jerusalemin tytöt, gasellien ja villipeurojen kautta: älkää häiritkö rakkauttamme, älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä!
7Mi jxurligas vin, ho filinoj de Jerusalem, Je la gazeloj aux la cervoj de la kampo: Ne veku nek sendormigu la amatinon, GXis sxi mem volos.
8Neito: Rakkaani tulee, minä kuulen hänen äänensä! Hän kiitää yli vuorten, hän kirmaa yli kukkuloiden!
8Ho, jen estas la vocxo de mia amato! Ho, jen li venas, Rapidante sur la montoj, saltante sur la altajxoj.
9Kuin gaselli on minun rakkaani, hän on kuin nuori peura. Siinä hän on! Hän pysähtyy ja jää talomme seinustalle. Hän katsoo ikkunan takaa, kurkistaa säleikön raosta.
9Mia amato similas al gazelo aux al cervo. Ho, jen li staras post nia muro, Rigardante tra la fenestro, Sin montrante cxe la krado.
10Rakkaani puhkeaa puhumaan. Mies: Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos!
10Mia amato vokas, li parolas al mi: Levigxu, mia amatino, mia belulino, ho venu;
11Talvi on mennyt, sade on laannut, se on kaikonnut pois.
11CXar la vintro jam forpasis, La pluvo pasis kaj malaperis;
12Kukat nousevat maasta, laulun aika on tullut, joka puolella huhuavat metsäkyyhkyt.
12La floroj jam estas sur la tero; La kantosezono jam alvenis, Kaj la vocxo de la turto jam auxdigxas en nia lando;
13Viikunapuussa kypsyvät ensi hedelmät, viiniköynnöksen nuput aukeavat ja levittävät tuoksuaan. Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos!
13La figarbo jam maturigas siajn fruktetojn, La vinbertrunkoj siajn vinberetojn, Kiuj jam bonodoras. Levigxu, mia amatino, mia belulino, kaj venu.
14Kyyhkyni, kallion kätkemä, vuoren seinässä lymyävä, anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä sinun äänesi on suloinen, ihanat ovat sinun kasvosi.
14Ho mia kolombino, en la krevajxoj de la roko, en la kasxejo de la rokkrutajxo, Montru al mi vian aspekton, auxdigu al mi vian vocxon; CXar via vocxo estas dolcxa, kaj via aspekto estas bela.
15Muut: Auttakaa meitä, ottakaa kiinni ketut, ketunpojat, jotka turmelevat viinitarhat! Köynnöksemme ovat juuri nupullaan!
15Kaptu al ni la sxakalojn, la malgrandajn sxakalojn, La detruantojn de la vinbergxardenoj, Kiam niaj vinbergxardenoj burgxonas.
16Neito: Rakkaani on minun ja minä olen hänen, liljojen keskellä on hänen laidunmaansa.
16Mia amato apartenas al mi, Kaj mi apartenas al li, Kiu pasxtas inter la rozoj.
17Kun tuulenhenki illalla viriää ja varjot pitenevät, tule silloin, rakkaani, riennä kuin gaselli, tule kuin peura tuoksuville kummuille!
17GXis la tago malvarmetigxos kaj la ombroj forkuros, Turnu vin, ho amato, similigxu al gazelo aux al cervo Sur la montoj de aromajxoj.