¹Kun ammonilaisten kuningas Nahas kuoli, hallitsijaksi tuli hänen poikansa.

¹Ja pärast seda sündis, et ammonlaste kuningas Naahas suri ja tema poeg sai tema asemel kuningaks.

²Daavid sanoi: "Haluan osoittaa ystävyyttä Nahasin pojalle Hanunille, niin kuin hänen isänsä osoitti minulle." Hän lähetti sanansaattajia esittämään surunvalittelun Hanunille hänen isänsä kuoleman vuoksi. Kun Daavidin miehet saapuivat ammonilaisten maahan Hanunin luo esittääkseen hänelle valittelut,

²Ja Taavet ütles: 'Ma tahan head teha Haanunile, Naahase pojale, sest tema isa on mulle head teinud.' Ja Taavet läkitas saadikud teda ta isa pärast trööstima. Kui Taaveti sulased tulid ammonlaste maale Haanuni juurde, et teda trööstida,

³ammonilaisten päämiehet sanoivat Hanunille: "Luuletko, että Daavid on lähettänyt nämä miehet luoksesi vain kunnioittaakseen isääsi ja esittääkseen surunvalittelunsa? Varmasti hän on lähettänyt heidät vakoilemaan ja tutkimaan maatasi voidakseen kukistaa sen."

³siis ütlesid ammonlaste vürstid Haanunile: 'Kas sa arvad, et Taavet tahab austada su isa, kui ta läkitab su juurde trööstijaid? Küllap on ta sulased tulnud su juurde selleks, et uurida, hukutada ja maad kuulata!'

⁴Silloin Hanun otti kiinni Daavidin miehet, ajatti heiltä tukan ja parran ja leikkautti heidän vaatteistaan takamuksia myöten puolet pois. Sitten hän päästi heidät menemään.

⁴Siis Haanun võttis Taaveti sulased kinni, ajas neil habemed ära, lõikas neil riided istmikuni pooleks ja saatis nad minema.

⁵Miehet lähtivät matkaan. Kun Daavid sai kuulla, millaisen häväistyksen he olivat kärsineet, hän lähetti sanansaattajia viemään heille käskyn: "Jääkää Jerikoon, kunnes partanne on kasvanut, ja palatkaa vasta sitten tänne."

⁵Ja nad läksid. Aga Taavetile anti meeste kohta teateid. Siis ta läkitas käskjalad neile vastu, sest mehi oli väga häbistatud. Ja kuningas ütles: 'Jääge Jeerikosse, kuni teile habe on kasvanud, siis tulge tagasi!'

⁶Ammonilaiset tiesivät nyt joutuneensa Daavidin vihoihin. Sen vuoksi Hanun ja ammonilaiset lähettivät Mesopotamian ja Maakan aramealaisille ja sobalaisille tuhat talenttia hopeaa palkatakseen niillä käyttöönsä sotavaunuja ja vaunusotilaita.

⁶Kui ammonlased nägid, et nad olid endid teinud vastikuks Taaveti silmis, siis läkitasid Haanun ja ammonlased tuhat talenti hõbedat, et palgata endile vankreid ja ratsanikke Mesopotaamiast, Süüria-Maakast ja Soobast.

⁷He saivat palkatuksi kolmekymmentäkaksituhatta sotavaunua sekä Maakan kuninkaan ja hänen sotajoukkonsa. Nämä lähtivät liikkeelle ja asettuivat leiriin Medeban edustalle, ja myös ammonilaisten joukot kokoontuivat eri paikkakunnilta lähteäkseen sotaan.

⁷Nad palkasid endile kolmkümmend kaks tuhat sõjavankrit ning Maaka kuninga ja tema rahva; need tulid ja lõid leeri üles Meedeba ette. Ja ammonlased kogunesid oma linnadest ja tulid sõtta.

⁸Tämän kuultuaan Daavid lähetti heitä vastaan Joabin ja koko vakinaisen väkensä.

⁸Kui Taavet seda kuulis, siis ta läkitas neile vastu Joabi ja kõik sõjakangelased.

⁹Ammonilaiset tulivat ulos kaupungistaan ja järjestäytyivät taisteluun portin edustalle, mutta kuninkaat, jotka olivat tulleet avuksi, olivat eri joukkona vähän kauempana.

⁹Ja ammonlased tulid välja ning seadsid endid tapluseks linna väravasse; aga kuningad, kes olid tulnud, olid väljal omaette.

¹⁰Kun Joab näki, että taistelu uhkasi häntä sekä edestä että takaa, hän valitsi itselleen Israelin parhaat soturit ja järjesti heidät rintamaan aramealaisia vastaan.

¹⁰Kui Joab nägi, et taplus tema vastu sündis eest ja tagant, siis ta tegi valiku kõigist Iisraeli valitud meestest ja seadis need üles süürlaste vastu.

¹¹Muut joukot hän antoi veljensä Abisain komentoon, ja tämä järjesti ne ammonilaisia vastaan.

¹¹Aga ülejäänud rahva andis ta oma venna Abisai juhtida ja need seadsid endid üles ammonlaste vastu.

¹²Joab sanoi: "Jos aramealaiset näyttävät pääsevän minusta voitolle, tule sinä minun avukseni, jos taas ammonilaiset ovat pääsemässä sinusta voitolle, minä tulen auttamaan sinua.

¹²Ja ta ütles: 'Kui süürlased on minust tugevamad, siis tule mulle appi; aga kui ammonlased on sinust tugevamad, siis ma aitan sind.

¹³Ole luja! Meidän on pysyttävä rohkeina kansamme tähden ja Jumalamme kaupunkien vuoksi. Voitamme, jos Herra niin tahtoo."

¹³Ole julge, ja olgem vahvad oma rahva ja oma Jumala linnade eest! Tehku siis Issand, nagu tema silmis hea on!'

¹⁴Sitten Joab ryhtyi joukkoineen taisteluun aramealaisia vastaan, ja nämä pakenivat hänen tieltään.

¹⁴Ja Joab ning rahvas, kes koos temaga oli, tungisid peale, taplema süürlaste vastu; ja need põgenesid tema eest.

¹⁵Kun ammonilaiset näkivät aramealaisten pakenevan, hekin perääntyivät Joabin veljen Abisain edestä ja vetäytyivät kaupunkiinsa. Joab palasi Jerusalemiin.

¹⁵Ja kui ammonlased nägid, et süürlased põgenesid, siis põgenesid nemadki ta venna Abisai eest ja läksid linna; aga Joab läks Jeruusalemma.

¹⁶Kun aramealaiset näkivät kärsineensä tappion taistelussa Israelia vastaan, he lähettivät sananviejiä ja pyysivät Eufratin toisella puolella asuvia aramealaisia tulemaan apuun. Nämä lähtivät matkaan Hadadeserin sotaväen päällikön Sofakin johdolla.

¹⁶Kui süürlased nägid, et nad olid Iisraeli poolt löödud, siis nad läkitasid saadikud ja tõid välja süürlased, kes olid teisel pool Frati jõge; nende eesotsas oli Soofak, Hadadeseri väepealik.

¹⁷Saatuaan tästä tiedon Daavid kokosi Israelin sotavoimat ja ylitti Jordanin, ja sitten hän meni heitä vastaan ja järjesti joukkonsa taisteluun. Myös aramealaiset järjestivät joukkonsa ja ryhtyivät taisteluun Daavidia vastaan.

¹⁷Kui Taavetile sellest teatati, siis ta kogus kokku terve Iisraeli ja läks üle Jordani; ja olles jõudnud nende juurde, seadis ta ennast valmis tapluseks nende vastu. Ja kui Taavet oli enese valmis seadnud tapluseks süürlaste vastu, siis sõdisid need temaga.

¹⁸He joutuivat kuitenkin pakenemaan israelilaisten tieltä, ja Daavid tuhosi aramealaisilta seitsemäntuhatta sotavaunua ja surmasi neljäkymmentätuhatta jalkamiestä. Myös heidän sotaväkensä päällikön Sofakin hän surmasi.

¹⁸Aga süürlased põgenesid Iisraeli eest ja Taavet tappis süürlastest seitse tuhat vankritäit ja nelikümmend tuhat jalameest; ta surmas ka väepealik Soofaku.

¹⁹Kun Hadadeserin liittolaiset näkivät joutuneensa tappiolle taistelussa israelilaisia vastaan, he tekivät Daavidin kanssa rauhan ja alistuivat hänen valtaansa. Tämän jälkeen aramealaiset eivät enää suostuneet auttamaan ammonilaisia.

¹⁹Kui Hadadeseri sulased nägid, et Iisrael oli neid löönud, siis tegid nad Taavetiga rahu ja jäid tema alamaiks. Ja süürlased ei tahtnud enam ammonlasi aidata.