¹Kun Daavidin päivät lähestyivät loppuaan, hän neuvoi poikaansa Salomoa näin:

¹Kui Taaveti päevad liginesid surmale, siis andis ta oma pojale Saalomonile käsu, öeldes:

²"Minä olen nyt menossa sitä tietä, jota meidän kaikkien on mentävä. Ole sinä luja, ole mies!

²'Mina lähen kõige maailma teed, ole siis vahva ja ole mees!

³Muista, mihin Herra, sinun Jumalasi, sinua velvoittaa. Kulje hänen teitään ja noudata hänen säädöksiään ja määräyksiään, hänen lakejaan ja hänen liittonsa ehtoja, jotka ovat Mooseksen laissa. Silloin menestyt kaikessa mitä teet ja kaikkialla minne käännyt,

³Pea, mida Issand, su Jumal, on käskinud pidada, käies tema teedel, pidades tema määrusi, käske, seadlusi ja manitsusi, nõnda nagu Moosese Seaduses on kirjutatud, et sa võiksid targasti teha kõike, mida sa teed, ja kõikjal, kuhu sa pöördud,

⁴ja silloin toteutuu se, minkä Herra on minusta sanonut: 'Jos poikasi pysyvät oikealla tiellä ja ovat koko sydämestään ja sielustaan vilpittömiä minua kohtaan, Israelin valtaistuimella on aina oleva sinun sukuusi kuuluva mies.'

⁴et Issand võiks kinnitada oma sõna, mis ta minu kohta on rääkinud, öeldes: Kui su pojad hoiavad oma teed, käies minu ees ustavalt, kõigest oma südamest ja kõigest oma hingest, siis - ütles tema - ei puudu sul mees Iisraeli aujärjel.

⁵"Sinä tiedät myös, mitä Joab, Serujan poika, on minulle tehnyt, tiedät, mitä hän teki kahdelle Israelin sotaväen päällikölle, Abnerille, Nerin pojalle, ja Jeterin pojalle Amasalle. Hän tappoi heidät, vuodatti rauhan aikana verta kuin sodassa ikään. Hän tahrasi viattomalla verellä vyötäistensä vyön ja jalkojensa kengät.

⁵Ja sina tead ka seda, mis Joab, Seruja poeg, on teinud minule, mis ta tegi kahele Iisraeli väepealikule, Abnerile, Neeri pojale, ja Amaasale, Jeteri pojale, ja kuidas ta tappis nad ning valas rahuajal sõjaverd, määrides sõjaverega oma vöö, mis tal oli puusadel, ja jalatsid, mis tal olid jalas.

⁶Toimi sinä niin kuin viisaaksi näet äläkä anna hänen nyt harmaapäänäkään päästä rauhassa tuonelaan.

⁶Seepärast talita oma tarkust mööda ja ära lase teda hallipäisena rahuga hauda minna!

⁷Mutta gileadilaisen Barsillain poikia kohtele ystävän tavoin ja anna heille edelleen sija ruokapöydässäsi, sillä ystävänä hekin kohtelivat minua, kun pakenin veljeäsi Absalomia.

⁷Aga gileadlase Barsillai poegadele tee head, et nad saaksid su lauas sööjate seltsi, sest nad tulid sel viisil mulle appi, kui ma põgenesin su venna Absalomi eest.

⁸"Luonasi on myös Simei, Geran poika, benjaminilainen Bahurimista. Hän kirosi minua pahasti sinä päivänä, jolloin menin Mahanaimiin. Mutta kun hän sitten tuli Jordanille minua tapaamaan, minä vannoin hänelle Herran nimeen: 'Totisesti, minä en surmaa sinua.'

⁸Ja vaata, su juures on Simei, Geera poeg, benjaminlane Bahuurimist, kes sajatas mind kibeda sajatusega sel päeval, kui ma läksin Mahanaimi; aga kui ta tuli alla Jordani äärde mulle vastu, siis vandusin ma temale Issanda juures ja ütlesin: Ma ei surma sind mõõgaga.

⁹Älä sinä kuitenkaan jätä häntä rankaisematta. Sinä olet viisas ja tiedät kyllä, miten voit toimittaa hänet alas tuonelaan harmaat hiukset veressä."

⁹Ent nüüd ära jäta teda karistamata, sest sa oled tark mees ja tead küll, mida sa temale pead tegema, et võiksid saata ta hallpea verisena hauda!'

¹⁰Niin Daavid meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin.

¹⁰Siis Taavet läks magama oma vanemate juurde ja ta maeti Taaveti linna.

¹¹Neljäkymmentä vuotta hän oli ollut Israelin kuninkaana. Hebronissa hän hallitsi seitsemän vuotta, Jerusalemissa kolmenkymmenenkolmen vuoden ajan.

¹¹Ja aega, mis Taavet valitses Iisraeli üle, oli nelikümmend aastat; Hebronis valitses ta seitse aastat ja Jeruusalemmas valitses ta kolmkümmend kolm aastat.

¹²Salomo nousi isänsä Daavidin valtaistuimelle, ja hänen kuninkuutensa vahvistui lujaksi.

¹²Saalomon istus oma isa Taaveti aujärjele ja ta kuningavõim oli väga kindel.

¹³Adonia, Haggitin poika, tuli Salomon äidin Batseban luo, ja Batseba kysyi: "Tuletko ystävänä?" "Tulen", hän vastasi

¹³Aga Adonija, Haggiti poeg, tuli Saalomoni ema Batseba juurde. Ja Batseba küsis: 'Kas tood rahu?' Ja ta vastas: 'Rahu.'

¹⁴ja sanoi: "Minulla on sinulle asiaa." "Puhu", Batseba sanoi.

¹⁴Siis ta ütles: 'Mul on sulle midagi rääkida.' Ja Batseba vastas: 'Räägi!'

¹⁵Niin hän sanoi: "Sinä tiedät, että kuninkuus kuului minulle ja koko Israel odotti, että minusta tulee kuningas. Mutta niin ei käynytkään, vaan kuninkaaksi tuli veljeni Salomo. Toden totta, se oli Herran tahto.

¹⁵Ja ta rääkis: 'Sa tead, et kuningriik oli minu ja et kogu Iisrael oli pööranud oma silmad minu poole, et mina saaksin kuningaks. Aga kuningriik on läinud mu vennale, sest ta sai selle Issandalt.

¹⁶Yhtä asiaa nyt sinulta pyydän, älä kiellä sitä minulta." "Puhu", sanoi Batseba.

¹⁶Ja nüüd on mul üksainus palve, mida ma sinult palun. Ära tõuka mind ära!' Ja Batseba vastas temale: 'Räägi!'

¹⁷Ja Adonia sanoi: "Pyydä kuningas Salomolta, että hän antaisi sunemilaisen Abisagin minulle vaimoksi. Sinulta hän ei sitä kiellä."

¹⁷Siis ta ütles: 'Räägi ometi kuningas Saalomoniga, sest sind ta ei tõuka ära, et ta annaks mulle naiseks suunemlanna Abisagi!'

¹⁸Batseba vastasi: "Hyvä on. Minä puhun puolestasi kuninkaalle."

¹⁸Ja Batseba vastas: 'Hea küll! Ma räägin su pärast kuningaga.'

¹⁹Batseba meni kuningas Salomon luo puhumaan Adonian puolesta. Kuningas nousi istuimeltaan, tuli häntä vastaan ja kumarsi maahan hänen edessään. Sitten hän taas asettui valtaistuimelleen, ja myös kuninkaan äidille tuotiin istuin. Batseba istuutui Salomon oikealle puolelle

¹⁹Ja Batseba läks kuningas Saalomoni juurde, et temaga rääkida Adonija pärast. Ja kuningas tõusis, läks temale vastu, kummardas tema ees ja istus siis oma aujärjele. Kuninga emale seati iste ja ta istus tema paremale käele.

²⁰ja sanoi: "Minulla on sinulle pieni pyyntö, suostuthan siihen." Kuningas sanoi hänelle: "Pyydä, äitini, minä en asetu vastaan."

²⁰Siis ta ütles: 'Mul on sinult paluda üksainus pisike palve, ära tõuka mind ära!' Ja kuningas ütles temale: 'Palu, mu ema, sest sind ma ei tõuka ära!'

²¹Batseba sanoi: "Anna sunemilainen Abisag veljellesi Adonialle vaimoksi."

²¹Ja Batseba ütles: 'Antagu suunemlanna Abisag naiseks su vennale Adonijale!'

²²Kuningas Salomo vastasi äidilleen: "Miksi sinä pyydät Adonialle sunemilaista Abisagia? Pyydä hänelle yksin tein kuninkuutta! Onhan hän vanhempi veljeni ja onhan hänellä puolellaan pappi Abjatar ja Joab, Serujan poika."

²²Aga kuningas Saalomon vastas ja ütles oma emale: 'Mispärast sa palud Adonijale ainult suunemlannat Abisagi? Palu temale ka kuningriiki, sest ta on mu vanem vend, temale ja preester Ebjatarile ja Joabile, Seruja pojale!'

²³Ja kuningas Salomo vannoi Herran kautta: "Kohdatkoon minua Jumalan viha nyt ja aina, jollei Adonia maksa puheitaan hengellään!

²³Ja kuningas Saalomon vandus Issanda juures, öeldes: 'Jumal tehku minuga ükskõik mida, kui Adonija ei ole seda rääkinud oma hinge hinnaga!

²⁴Niin totta kuin Herra elää, hän, joka on ollut tukenani ja lupauksensa mukaisesti on antanut isäni Daavidin valtaistuimen minulle ja minun suvulleni: vielä tänään Adonia kuolee!"

²⁴Ja nüüd, nii tõesti kui elab Issand, kes mind on kinnitanud ja pannud mu isa Taaveti aujärjele ja kes mulle on teinud koja, nagu ta lubas: Adonija tuleb täna surmata!'

²⁵Kuningas Salomo antoi tehtävän Benajalle, Jojadan pojalle, ja tämä lähti Adonian luo ja surmasi hänet.

²⁵Ja kuningas Saalomon läkitas Benaja, Joojada poja, kes tungis Adonijale kallale, nõnda et ta suri.

²⁶Pappi Abjatarille kuningas sanoi: "Mene maatilallesi Anatotiin, sillä sinä olet kuoleman oma. Minä en kuitenkaan sinua surmaa, koska olet isäni Daavidin aikana kantanut Herran, minun Jumalani, arkkua ja kokenut samat vaivat kuin isänikin."

²⁶Preester Ebjatarile ütles kuningas: 'Mine Anatotti oma põllule, sest sa oled surma väärt! Aga täna ei taha ma sind surmata, sest sa oled kandnud Issanda Jumala laegast mu isa Taaveti ees ja oled kannatanud kõike, mida mu isa kannatas.'

²⁷Näin Salomo erotti Abjatarin Herran papin virasta ja toteutti sen, mitä Herra oli Silossa sanonut Eelin suvusta.

²⁷Nõnda ajas Saalomon Ebjatari ära ega lasknud teda olla Issanda preester, et läheks täide Issanda sõna, mis ta Siilos oli rääkinud Eeli soo kohta.

²⁸Kun Joab sai kuulla tästä, hän pakeni pyhäkkötelttaan ja tarttui alttarin sarviin. Hän oli asettunut Adonian puolelle, vaikka ei aikoinaan ollut kannattanut Absalomia.

²⁸Kui kuuldus sellest jõudis Joabini, sest Joab oli hoidnud Adonija poole, kuigi ta ei olnud hoidnud Absalomi poole, siis põgenes Joab Issanda telgi juurde ja haaras kinni altari sarvedest.

²⁹Salomolle kerrottiin: "Joab on paennut pyhäkkötelttaan ja on siellä alttarin ääressä." Salomo lähetti kysymään Joabilta: "Mikä sinun on, kun olet paennut alttarin turviin?" Joab vastasi: "Minä pelkäsin sinua ja pakenin Herran luo." Silloin kuningas Salomo lähetti sinne Benajan, Jojadan pojan, sanoen: "Mene ja tapa hänet."

²⁹Ja kui kuningas Saalomonile teatati, et Joab oli põgenenud Issanda telgi juurde, ja et vaata, ta on altari ääres, siis läkitas Saalomon Benaja, Joojada poja, öeldes: 'Mine tungi temale kallale!'

³⁰Benaja meni pyhäkkötelttaan ja sanoi Joabille: "Kuningas käskee sinun lähteä täältä." Joab vastasi: "En lähde. Mieluummin kuolen tähän." Benaja palasi kuninkaan luo ja kertoi, millaisen vastauksen hän oli Joabilta saanut.

³⁰Ja kui Benaja jõudis Issanda telgi juurde, siis ta ütles temale: 'Nõnda ütleb kuningas: Tule ära!' Aga ta vastas: 'Ei, sest ma tahan siin surra!' Ja Benaja viis kuningale vastuse, öeldes: 'Nõnda rääkis Joab ja nõnda vastas ta mulle.'

³¹Kuningas sanoi hänelle: "Tee Joabin mielen mukaan. Lyö hänet kuoliaaksi ja hautaa hänet. Siten puhdistat minut ja isäni suvun siitä viattomasta verestä, jonka hän vuodatti.

³¹Ja kuningas ütles temale: 'Tee, nagu ta ütles, tungi temale kallale ja mata ta, et sa kõrvaldaksid minult ja mu isakojalt selle süütu vere, mille Joab on valanud!

³²Herra on lukeva Joabin kuoleman hänen omaksi syykseen. Hänhän kävi kahden itseään oikeamielisemmän ja paremman miehen kimppuun, kun hän isäni Daavidin tietämättä tappoi miekallaan Nerin pojan Abnerin, Israelin sotaväen päällikön, ja Jeterin pojan Amasan, Juudan sotaväen päällikön.

³²Issand lasku tema veri tulla tagasi ta enese pea peale, sellepärast et ta tungis kallale kahele mehele, kes olid temast õiglasemad ja paremad, ja tappis need mõõgaga, ilma et mu isa Taavet seda oleks teadnud: Abneri, Neeri poja, Iisraeli väepealiku, ja Amaasa, Jeteri poja, Juuda väepealiku.

³³Jääköön näiden miesten surma ikuisesti Joabin ja hänen sukunsa syyksi. Mutta Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, hänen valtakuntansa ja kuninkuutensa perijöille, Herra suokoon ainaisen rauhan."

³³Nende veri tulgu igavesti Joabi pea peale ja tema soo pea peale! Aga Taavetile ja tema soole ja kojale ja aujärjele tulgu Issandalt igavesti rahu!'

³⁴Niin Benaja, Jojadan poika, meni ja löi Joabin kuoliaaksi. Hänet haudattiin kotipaikalleen autiomaan laitaan.

³⁴Siis läks Benaja, Joojada poeg, ja tungis temale kallale ning surmas tema; ja ta maeti oma kotta kõrbe.

³⁵Kuningas asetti Benajan, Jojadan pojan, hänen jälkeensä sotaväen päälliköksi, ja Abjatarin sijalle kuningas asetti pappi Sadokin.

³⁵Ja kuningas pani Benaja, Joojada poja, tema asemele sõjaväe ülemaks; ja Ebjatari asemele pani kuningas preester Saadoki.

³⁶Kuningas kutsutti Simein luokseen ja sanoi hänelle: "Rakenna itsellesi talo Jerusalemiin ja pysy täällä, älä poistu kaupungista minnekään.

³⁶Ja kuningas läkitas kutsujad Simei järele ning ütles temale: 'Ehita enesele koda Jeruusalemma ja ela seal, aga ära mine sealt välja, ei sinna ega tänna!

³⁷Jos lähdet pois ja menet Kidroninlaakson yli, silloin sinä kuolet, tiedä se, ja se on oma syysi."

³⁷Sest sel päeval, kui sa välja lähed ja ületad Kidroni jõe, olgu sul hästi teada, et sa pead surema, su veri tuleb su oma pea peale.'

³⁸Simei vastasi kuninkaalle: "Hyvä on. Niin kuin herrani ja kuninkaani on määrännyt, niin hänen palvelijansa tekee." Simei asui sitten pitkään Jerusalemissa.

³⁸Ja Simei ütles kuningale: 'See on hea kõne. Nõnda nagu mu isand kuningas on rääkinud, nõnda su sulane teeb.' Ja Simei elas Jeruusalemmas kaua aega.

³⁹Mutta kolmen vuoden kuluttua kaksi hänen orjaansa karkasi Gatin kuninkaan Akisin, Maakan pojan luo. Simeille kerrottiin, että hänen orjansa olivat Gatissa.

³⁹Aga kolme aasta pärast juhtus, et kaks Simei sulast põgenesid Gati kuninga Maaka poja Aakise juurde. Ja Simeile teatati ning öeldi: 'Vaata, su sulased on Gatis.'

⁴⁰Hän satuloi aasinsa, lähti Gatiin Akisin luo hakemaan orjiaan ja toi heidät pois.

⁴⁰Siis Simei võttis kätte, saduldas oma eesli ja läks Gatti Aakise juurde oma sulaseid otsima. Nõnda läks Simei ja tõi oma sulased Gatist ära.

⁴¹Salomo sai tietää, että Simei oli lähtenyt Jerusalemista Gatiin ja tullut takaisin.

⁴¹Aga kui Saalomonile teatati, et Simei oli Jeruusalemmast Gatti läinud ja tagasi tulnud,

⁴²Kuningas kutsui Simein luokseen ja sanoi hänelle: "Enkö minä vannottanut sinua Herran nimeen ja varoittanut sinua? Enkö minä tehnyt sinulle tiettäväksi, että niin pian kuin poistut täältä, olet kuoleman oma? Sinä sanoit silloin minulle: 'Hyvä on, minä teen niin kuin käsket.'

⁴²siis kuningas läkitas kutsujad Simei järele ning ütles temale: 'Kas ma ei ole sind Issanda juures vannutanud ja hoiatanud, öeldes: Sel päeval, kui sa lähed välja ja käid siin ning seal, olgu sul hästi teada, et sa pead surema!? Ja sa ütlesid mulle: See on hea kõne, ma kuulan!

⁴³Mikset sitten ole noudattanut Herran nimeen vannottua valaa etkä minun käskyäni?"

⁴³Mispärast sa ei ole siis teinud Issanda vande ja keelu kohaselt, mille ma sulle andsin?'

⁴⁴Ja kuningas sanoi vielä Simeille: "Sinä tiedät hyvin, mitä pahaa olet tehnyt isälleni Daavidille! Nyt Herra kääntää sinun pahuutesi itseäsi vastaan.

⁴⁴Ja kuningas ütles veel Simeile: 'Sina tead ise oma südames kõike seda kurja, mis sa oled teinud mu isale Taavetile. Sellepärast Issand laseb su kurjuse tagasi tulla su oma pea peale.

⁴⁵Mutta kuningas Salomo on oleva siunattu, ja Herra pitää Daavidin valtaistuimen ikuisesti vahvana."

⁴⁵Aga kuningas Saalomon olgu õnnistatud ja Taaveti aujärg Issanda ees igavesti kindel!'

⁴⁶Kuningas lähetti Benajan, Jojadan pojan, ottamaan Simein hengiltä, ja niin hän kuoli. Kuninkuus oli nyt lujasti Salomon käsissä.

⁴⁶Siis kuningas andis käsu Benajale, Joojada pojale, ja too läks välja ning tungis temale kallale, nõnda et ta suri. Ja kuningriik jäi kindlalt Saalomoni kätte.