¹Syyrian kuningas Ben-Hadad kokosi suuren sotajoukon. Kolmekymmentäkaksi kuningasta oli hänen kanssaan, kun hän vaunujoukkoineen lähti hyökkäykseen, piiritti Samarian kaupungin ja yritti vallata sen.

¹Ben-Hadad, Süüria kuningas, kogus kokku kogu oma sõjaväe. Temaga oli kaasas kolmkümmend kaks kuningat ning hobuseid ja sõjavankreid. Ta läks ja piiras Samaariat ning sõdis selle vastu.

²Hän lähetti miehiään kaupunkiin Israelin kuninkaan Ahabin luo

²Ta läkitas käskjalad linna Iisraeli kuninga Ahabi juurde

³sanomaan hänelle: "Näin sanoo Ben-Hadad: 'Sinun hopeasi ja kultasi ovat minun, samoin vaimoistasi ja lapsistasi parhaimmat.'"

³ja käskis temale öelda: 'Nõnda ütleb Ben-Hadad: Sinu hõbe ja kuld on minu, ja sinu ilusamad naised ja lapsed - ka need on minu!'

⁴Israelin kuningas vastasi hänelle: "Tapahtukoon niin kuin käsket, herrani ja kuninkaani. Minä olen sinun, niin myös kaikki, mitä minulla on."

⁴Ja Iisraeli kuningas kostis ning ütles: 'Nõnda nagu sa ütled, mu isand kuningas. Mina ise ja kõik, mis mul on, on sinu!'

⁵Sananviejät tulivat uudelleen ja toivat viestin: "Näin sanoo Ben-Hadad: 'Minä lähetin sinulle sanan, käskin sinun luovuttaa minulle hopeasi ja kultasi, vaimosi ja poikasi.

⁵Aga käskjalad tulid taas ja ütlesid: 'Nõnda kõneleb Ben-Hadad ja ütleb: Mina olen ju läkitanud sinule ütlema, et sa pead mulle andma oma hõbeda ja kulla, naised ja lapsed.

⁶Huomenna tähän aikaan minä lähetän miehiäni luoksesi. He tutkivat niin sinun kuin alaistesi talot ja ottavat haltuunsa ja vievät pois kaiken arvokkaan.'"

⁶Tõesti, homme sel ajal läkitan ma oma sulased sinu juurde ja nad otsivad läbi su koja ja su sulaste kojad; ja kõik, mis sinu silmis on väärtuslik, võtavad nad enestega kaasa ja toovad ära.'

⁷Israelin kuningas kutsui kaikki maan vanhimmat koolle ja sanoi: "Ymmärrätte varmasti, että tuolla miehellä on paha mielessä. Kun hän ensin lähetti minulle sanan, hän vaati vaimojani ja poikiani sekä hopeaani ja kultaani, enkä minä kieltänyt niitä häneltä."

⁷Siis Iisraeli kuningas kutsus kõik maa vanemad ja ütles: 'Teadke nüüd ja nähke, et ta püüab kurja teha! Sest ta läkitab minu juurde mu naiste ja laste pärast, ja mu hõbeda ja kulla pärast, ning ma ei keela seda temale.'

⁸Kaikki vanhimmat ja koko kansa sanoivat hänelle: "Älä kuuntele häntä äläkä suostu."

⁸Kõik vanemad ja kogu rahvas ütlesid temale: 'Ära kuula ja ära ole nõus!'

⁹Niinpä hän vastasi Ben-Hadadin sananviejille: "Sanokaa herralleni ja kuninkaalleni näin: 'Kaikkeen siihen, mitä palvelijaltasi ensin vaadit, minä olen valmis, mutta tähän en voi suostua.'" Sananviejät veivät tämän vastauksen Ben- Hadadille.

⁹Siis ta ütles Ben-Hadadi käskjalgadele: 'Öelge mu isandale kuningale: Kõik, mille pärast sa esmalt läkitasid oma sulase juurde, ma teen; aga seda asja ei või ma teha.' Ja käskjalad läksid ning viisid sõna tagasi.

¹⁰Ben-Hadad lähetti Ahabille uuden viestin: "Kohdatkoon minua jumalten viha nyt ja aina, jos Samariasta jää jäljelle edes niin paljon tuhkaa, että se täyttää sotilaitteni kourat."

¹⁰Siis Ben-Hadad läkitas ta juurde ja ütles: 'Jumalad tehku minuga ükskõik mida, kui Samaaria põrmust peaks jätkuma peotäieks kogu rahvale, kes mu kannul käib!'

¹¹Mutta Israelin kuningas käski sananviejiä sanomaan hänelle: "Älä vielä silloin kersku, kun panet miekkaa vyöllesi, kersku sitten kun sen riisut."

¹¹Aga Iisraeli kuningas vastas ja ütles: 'Öelge: Vöö köitja ärgu kiidelgu nõnda nagu lahtipäästja!'

¹²Kun tämä sana vietiin Ben-Hadadille, hän oli kuninkaidensa kanssa lehväkatoksen alla juomassa. Viestin kuullessaan hän huusi miehilleen: "Hyökkäykseen!" Rynnäkköä alettiin heti valmistella.

¹²Kui Ben-Hadad kuulis seda sõna, olles lehtmajades kuningate seltsis joomas, ütles ta oma sulastele: 'Valmistuge!' Ja nad valmistusid rünnakuks linna vastu.

¹³Silloin muuan profeetta tuli Ahabin, Israelin kuninkaan, puheille ja sanoi: "Näin sanoo Herra: 'Näetkö koko tuon väenpaljouden? Tänä päivänä minä annan sen sinun käsiisi, jotta tietäisit, että minä olen Herra.'"

¹³Ja vaata, üks prohvet astus Iisraeli kuninga Ahabi juurde ja ütles: 'Nõnda ütleb Issand: Kas sa näed kogu seda suurt rahvahulka? Vaata, mina annan selle täna sinu kätte, et sa teaksid, et mina olen Issand!'

¹⁴"Miten se olisi mahdollista?" kysyi Ahab. Profeetta vastasi: "Näin sanoo Herra: 'Sen tekevät maaherrojen lähettämät nuoret soturit.'" Kuningas kysyi vielä: "Kuka aloittaa taistelun?" "Sinä", vastasi profeetta.

¹⁴Aga Ahab küsis: 'Kelle abiga?' Ja tema vastas: 'Nõnda ütleb Issand: Asevalitsejate noorte meeste abiga.' Ja Ahab küsis: 'Kes peab taplust alustama?' Ja tema vastas: 'Sina.'

¹⁵Ahab katsasti maaherrojen lähettämät nuorukaiset, ja heitä oli kaksisataakolmekymmentäkaksi. Heidän jälkeensä hän tarkasti koko Israelin sotaväen, ja sitä oli seitsemäntuhatta miestä.

¹⁵Siis ta luges ära asevalitsejate noored mehed, ja neid oli kakssada kolmkümmend kaks; ja nende järel luges ta ära kogu rahva, kõik Iisraeli lapsed: neid oli seitse tuhat.

¹⁶Miehet lähtivät kaupungista hyökkäykseen keskipäivän aikaan. Ben-Hadad oli lehväkatoksen alla, ja hän ja ne kolmekymmentäkaksi kuningasta, jotka olivat hänen apunaan, olivat juoneet itsensä juovuksiin.

¹⁶Ja nad läksid välja lõunaajal, kui Ben-Hadad oli lehtmajades enese joobnuks joonud, tema ja need kolmkümmend kaks kuningat, kes olid temale appi tulnud.

¹⁷Maaherrojen nuoret soturit lähtivät ensimmäisinä hyökkäykseen. Ben-Hadad lähetti katsomaan, mitä oli tekeillä, ja hänelle kerrottiin, että Samarian kaupungista oli lähtenyt miehiä liikeelle.

¹⁷Asevalitsejate noored mehed läksid välja esimestena. Ben-Hadad oli läkitanud maad kuulama ja temale teatati ning öeldi: 'Samaariast tuleb mehi!'

¹⁸Hän sanoi: "Jos he ovat lähteneet sieltä rauhallisin aikein, ottakaa heidät kiinni elävinä, ja vangitkaa heidät elävinä siinäkin tapauksessa, että heillä olisi taistelu mielessä."

¹⁸Aga tema ütles: 'Kui nad tulevad rahuga, siis võtke nad elusalt kinni; tulevad nad aga sõjaga, siis võtke nad samuti elusalt kinni!'

¹⁹Mutta kun maaherrojen nuoret soturit ja heitä seuraavat sotilaat hyökkäsivät kaupungista,

¹⁹Aga need, kes tulid linnast välja, asevalitsejate noored mehed, ja sõjavägi, kes käis nende järel,

²⁰he löivät kukin vastustajansa hengiltä. Syyrian joukot lähtivät pakosalle, ja israelilaiset ajoivat niitä takaa. Ben-Hadad, Syyrian kuningas, pääsi ratsain pakoon muutamien miestensä kanssa.

²⁰lõid igamees maha oma vastase ja süürlased põgenesid ning Iisrael ajas neid taga. Aga Ben-Hadad, Süüria kuningas, pääses hobuse seljas koos ratsanikega.

²¹Israelin kuningaskin lähti hyökkäykseen. Hän löi vaunujoukot ja tuotti syyrialaisille suuren tappion.

²¹Siis Iisraeli kuningas läks välja ja lõi maha hobused ja sõjavankrid ning valmistas süürlastele suure kaotuse.

²²Profeetta tuli silloin Israelin kuninkaan luo ja sanoi hänelle: "Palaa nyt kaupunkiin ja ala vahvistaa varustuksiasi. Mieti tarkoin, mitä sinun pitää tehdä, sillä vuoden päästä tähän samaan aikaan Syyrian kuningas hyökkää jälleen maahasi."

²²Ja prohvet astus Iisraeli kuninga juurde ning ütles temale: 'Mine, kinnita ennast, pane tähele ja vaata, mis sul tuleks teha, sest aasta pärast tuleb Süüria kuningas su vastu!'

²³Syyrian miehet sanoivat kuninkaalleen: "Israelilaisten jumala on vuorten jumala. Sen vuoksi he voittivat meidät. Jos taistelemme heitä vastaan tasangolla, voitamme heidät varmasti.

²³Aga Süüria kuningale ütlesid tema sulased: 'Nende jumalad on mägede jumalad, sellepärast olid nad meist vägevamad; aga tapelgem nendega lagendikul, siis me võidame nad kindlasti!

²⁴Tee nyt näin: Pane kaikki kuninkaat pois tehtävistään ja aseta omat käskynhaltijasi heidän sijaansa.

²⁴Ja tee nõnda: kõrvalda kuningad, igamees oma kohalt, ja pane nende asemele asevalitsejad!

²⁵Kokoa sitten samansuuruinen sotajoukko kuin se, jonka menetit, ja hanki yhtä paljon hevosia ja sotavaunuja. Kun käymme taisteluun tasangolla, voitto on varmasti meidän." Kuningas teki niin kuin he olivat neuvoneet.

²⁵Sina aga vali enesele sõjavägi, niisama suur kui see, mille sa kaotasid, ja hobuseid niisama palju, kui oli hobuseid, ja vankreid niisama palju, kui oli vankreid, siis me tapleme nendega lagendikul ja võidame nad kindlasti!' Ja ta kuulas nende häält ning tegi nõnda.

²⁶Vuoden päästä samaan aikaan Ben-Hadad katsasti Syyrian joukot ja marssi Afekiin ryhtyäkseen taisteluun Israelia vastaan.

²⁶Ja aasta pärast luges Ben-Hadad süürlased üle ning läks Afekisse sõdima Iisraeli vastu.

²⁷Israelin joukot katsastettiin ja varustettiin sotaan, ja ne menivät syyrialaisia vastaan. Israelilaiset leiriytyivät vihollista vastapäätä. Heidän joukkonsa olivat kuin kaksi pientä vuohilaumaa, kun taas Syyrian armeija täytti koko tienoon.

²⁷Ka Iisraeli lapsed loeti üle ja varustati, ja nad läksid neile vastu; Iisraeli lapsed lõid leeri üles nende ette, nagu kaks väikest kitsekarja, kuna süürlased täitsid maa.

²⁸Silloin Jumalan mies tuli Israelin kuninkaan puheille ja sanoi: "Näin sanoo Herra: 'Koska syyrialaiset ovat sanoneet, että Herra on vain vuorten, ei laaksojen jumala, minä annan koko tämän väenpaljouden sinun käsiisi. Silloin tulette tietämään, että minä olen Herra.'"

²⁸Taas astus ette jumalamees ja rääkis Iisraeli kuningaga, öeldes: 'Nõnda ütleb Issand: Kuna süürlased on öelnud, et Issand on mägede Jumal ega ole orgude Jumal, siis ma annan selle suure rahvahulga sinu kätte, et te mõistaksite, et mina olen Issand!'

²⁹Joukot pysyivät leireissään toisiaan vastapäätä seitsemän päivän ajan. Seitsemäntenä päivänä syntyi taistelu, ja israelilaiset surmasivat sen yhden päivän aikana satatuhatta syyrialaista jalkamiestä.

²⁹Ja nad olid vastakuti leeris seitse päeva. Aga seitsmendal päeval läks tapluseks ja Iisraeli lapsed lõid süürlastest maha sada tuhat jalameest ühelainsal päeval.

³⁰Hengissä säilyneet pakenivat Afekiin, mutta kaupunginmuuri sortui ja kaksikymmentäseitsemäntuhatta sotilasta jäi sen alle. Myös Ben-Hadad tuli pakomatkallaan kaupunkiin ja etsi huoneesta toiseen piilopaikkaa.

³⁰Ülejäänud põgenesid Afeki linna, aga müür langes kahekümne seitsme tuhande ülejäänud mehe peale. Ja jõudnud linna, põgenes ka Ben-Hadad kambrist kambrisse.

³¹Hänen palvelijansa sanoivat hänelle: "Me olemme kuulleet, että Israelin kuninkaat ovat armollisia kuninkaita. Jospa pukeutuisimme säkkikankaaseen, panisimme nuoran kaulaamme ja menisimme Israelin kuninkaan luo. Ehkä hän antaa sinun elää."

³¹Siis ütlesid ta sulased temale: 'Vaata ometi, me oleme kuulnud, et Iisraeli soo kuningad on armulikud kuningad: pangem siis endile kotiriided ümber niuete ja nöörid ümber pea ja mingem välja Iisraeli kuninga juurde; vahest ta jätab su hinge elama?'

³²Miehet pukeutuivat säkkikankaaseen, panivat nuoran kaulaansa ja menivät Israelin kuninkaan luo. He sanoivat hänelle: "Palvelijasi Ben-Hadad anoo, että jättäisit hänet henkiin." Kuningas sanoi: "Onko hän vielä elossa? Hän on minun veljeni."

³²Ja nad vöötasid oma niuded kotiriidega ja panid nöörid ümber pea ja tulid Iisraeli kuninga juurde ning ütlesid: 'Sinu sulane Ben-Hadad ütleb: Jäta siiski mu hing elama!' Ja ta vastas: 'Kas ta elab veel? Ta on mu vend!'

³³Tämä oli miesten mielestä hyvä merkki. He tarttuivat kiireesti kuninkaan sanoihin ja vastasivat: "Niin, Ben-Hadad on sinun veljesi!" Ahab sanoi: "Hakekaa hänet tänne." Niin Ben-Hadad tuli kaupungista Ahabin luo, ja Ahab antoi hänen nousta vaunuihinsa.

³³Mehed nägid selles head märki ja tõttasid pidama seda tema poolt kindlaks ning ütlesid: 'Ben-Hadad on su vend!' Ja tema ütles: 'Minge ja tooge ta!' Siis tuli Ben-Hadad välja tema juurde ja ta laskis tal astuda vankrisse.

³⁴Ben-Hadad sanoi hänelle: "Minä annan sinulle takaisin kaupungit, jotka isäni otti sinun isältäsi. Voit myös perustaa Damaskokseen itsellesi samanlaisia kauppapaikkoja kuin isäni perusti Samarian kaupunkiin." "Tuolla sopimuksella päästän sinut menemään", vastasi Ahab. Hän solmi Ben-Hadadin kanssa rauhansopimuksen ja antoi hänen lähteä.

³⁴Ja Ben-Hadad ütles temale: 'Linnad, mis mu isa võttis ära sinu isalt, annan ma tagasi. Korralda enesele kaubatänavad Damaskuses, nagu mu isa korraldas Samaarias!' Ja Ahab vastas: 'Sel tingimusel ma lasen sinu vabaks.' Ja ta tegi temaga lepingu ning laskis tal minna.

³⁵Eräs profeetanoppilas sanoi Herran käskystä toiselle: "Lyö minua." Mies kuitenkin kieltäytyi lyömästä häntä.

³⁵Siis ütles keegi prohveti jüngritest Issanda käsul oma sõbrale: 'Löö mind ometi!' Aga mees keeldus teda löömast.

³⁶Silloin profeetanoppilas sanoi hänelle: "Sinä et totellut Herran käskyä. Kun nyt lähdet luotani, sinun kimppuusi hyökkää leijona, ja se ottaa sinut hengiltä." Mies lähti, ja leijona tuli häntä vastaan ja tappoi hänet.

³⁶Siis ta ütles temale: 'Sellepärast et sa ei ole võtnud kuulda Issanda häält, vaata, siis murrab lõvi sind maha, kui sa minu juurest ära lähed.' Ja kui too tema juurest ära läks, siis juhtus lõvi temale vastu ja murdis ta maha.

³⁷Profeetanoppilas tapasi toisen miehen ja sanoi: "Lyö minua." Mies löi ja haavoitti häntä.

³⁷Siis ta leidis teise mehe ja ütles: 'Löö mind ometi!' Ja mees lõi kõvasti ning haavas teda.

³⁸Hän jäi sitten tielle odottamaan kuningasta. Jottei häntä olisi tunnettu, hän pani siteen silmilleen.

³⁸Siis läks prohvet ja seisis kuninga teel, olles ennast moondanud silmile pandud sidemega.

³⁹Kun kuningas oli menossa siitä ohi, hän huusi kuninkaalle ja sanoi: "Minä, palvelijasi, olin mukana taistelussa. Siellä eräs sotilas erkani rivistöstä ja toi minun luokseni miehen. Hän sanoi: 'Vartioi tätä miestä! Jos hän pääsee karkaamaan, vastaat siitä hengelläsi tai maksat talentin hopeaa.'

³⁹Ja kui kuningas mööda läks, siis ta kisendas kuningale ning ütles: 'Sinu sulane läks sõtta, ja vaata, üks mees tuli sealt ja tõi teise mehe mu juurde ning ütles: Valva seda meest! Kui ta kaob, siis jääb sinu hing tema hinge asemele või sa pead vaagima talendi hõbedat!

⁴⁰Minulla oli kuitenkin kaikenlaista tekemistä, ja yhtäkkiä vankia ei ollutkaan missään." Israelin kuningas sanoi hänelle: "Olkoon rangaistuksesi se, minkä itse sanoit."

⁴⁰Aga su sulasel oli tegemist siin ja seal, ja siis ei olnud enam seda meest.' Iisraeli kuningas ütles temale: 'Samasugune on kohtuotsus sinu kohta. Sa ise oled selle määranud.'

⁴¹Silloin hän tempasi siteen silmiltään, ja Israelin kuningas tunsi hänet profeetaksi.

⁴¹Seejärel kõrvaldas ta kähku sideme silmilt ja Iisraeli kuningas nägi, et ta oli prohvetite hulgast.

⁴²Hän julisti kuninkaalle: "Näin sanoo Herra: 'Sinä päästit käsistäsi miehen, jonka minä olin määrännyt tuhon omaksi. Niinpä sinun henkesi menee hänen henkensä edestä ja kansasi hänen kansansa edestä.'"

⁴²Ja ta ütles kuningale: 'Nõnda ütleb Issand: Et sa lasksid käest ära minu poolt vande alla pandud mehe, siis peab sinu hing olema tema asemel ja sinu rahvas tema rahva asemel.'

⁴³Synkkänä ja raivoissaan Israelin kuningas lähti kotimatkalle ja palasi Samariaan.

⁴³Siis Iisraeli kuningas läks koju, tusane ja raevutsev, ja tuli Samaariasse.