¹Kirjat-Jearimin miehet tulivat ja ottivat Herran arkun mukaansa. He veivät sen kukkulalle Abinadabin taloon ja vihkivät hänen poikansa Eleasarin sen vartijaksi.

¹Ja Kirjat-Jearimi mehed tulid ning viisid ära Issanda laeka ja tõid selle künkale Abinadabi kotta, ja nad pühitsesid tema poja Eleasari Issanda laegast hoidma.

²Oli kulunut jo pitkä aika, kaksikymmentä vuotta, siitä kun liitonarkku oli päätynyt Kirjat-Jearimiin. Silloin koko Israel kääntyi Herran puoleen.

²Sellest päevast, kui laegas jäi Kirjat-Jearimi, möödus palju aega, möödus kakskümmend aastat; ja kogu Iisraeli sugu ohkas Issanda järel käies.

³Samuel sanoi israelilaisille: "Jos te koko sydämestänne haluatte palata Herran luo, poistakaa keskuudestanne vieraat jumalat ja jumalattaret, noudattakaa aina Herran tahtoa ja palvelkaa ainoastaan häntä! Silloin hän pelastaa teidät filistealaisten käsistä."

³Aga Saamuel rääkis kogu Iisraeli soole, öeldes: 'Kui te kõigest südamest tahate pöörduda Issanda poole, siis kõrvaldage oma keskelt võõrad jumalad ja astarted, valmistage oma südamed Issandale ja teenige üksnes teda, siis ta päästab teid vilistite käest!'

⁴Israelilaiset hävittivätkin baalit ja astartet ja palvelivat ainoastaan Herraa.

⁴Siis Iisraeli lapsed kõrvaldasid baalid ja astarted ning teenisid üksnes Issandat.

⁵Sitten Samuel sanoi: "Kootkaa israelilaiset Mispaan, niin minä rukoilen teidän puolestanne Herraa."

⁵Ja Saamuel ütles: 'Koguge terve Iisrael Mispasse, siis ma palun teie eest Issandat!'

⁶Mispassa Samuel näet jakoi oikeutta israelilaisille. He kokoontuivat sinne, ammensivat vettä, kaatoivat sen maahan Herran edessä, paastosivat sen päivän ja lausuivat: "Me olemme rikkoneet Herraa vastaan."

⁶Siis nad kogunesid Mispasse, ammutasid vett ja valasid Issanda ette, ja nad paastusid sel päeval; nad ütlesid seal: 'Me oleme Issanda vastu pattu teinud!' Ja Saamuel mõistis Mispas kohut Iisraeli lastele.

⁷Kun filistealaiset kuulivat israelilaisten kokoontuneen Mispaan, he lähtivät päämiestensä johtamina marssimaan heitä vastaan. Sen kuullessaan israelilaiset pelästyivät

⁷Aga kui vilistid kuulsid, et Iisraeli lapsed olid kogunenud Mispasse, siis tulid vilistite vürstid üles Iisraeli vastu; ja kui Iisraeli lapsed seda kuulsid, siis tundsid nad hirmu vilistite ees.

⁸ja sanoivat Samuelille: "Huuda kaikin voimin avuksi Herraa, meidän Jumalaamme, että hän pelastaisi meidät filistealaisten käsistä!"

⁸Ja Iisraeli lapsed ütlesid Saamuelile: 'Ära lakka kisendamast meie pärast Issanda, meie Jumala poole, et ta meid päästaks vilistite käest!'

⁹Silloin Samuel otti karitsan ja uhrasi sen kokonaan polttouhrina Herralle. Hän huusi Herraa israelilaisten puolesta, ja Herra vastasi hänen rukoukseensa.

⁹Siis Saamuel võttis ühe piimatalle ja ohverdas selle täielikuks põletusohvriks Issandale; ja Saamuel kisendas Iisraeli pärast Issanda poole ning Issand vastas temale.

¹⁰Samuelin uhratessa filistealaiset kävivät hyökkäykseen israelilaisia vastaan, mutta silloin Herra jylisi ukkosen pauhuna filistealaisten yllä ja saattoi heidät sekasortoon, niin että israelilaiset löivät heidät.

¹⁰Ja kui Saamuel ohverdas põletusohvrit, lähenesid vilistid, et sõdida Iisraeli vastu; aga Issand müristas sel päeval valju mürinaga vilistite kohal ja viis nad segadusse; ja neid löödi maha Iisraeli ees.

¹¹Sitten Israelin miehet lähtivät Mispasta ajamaan takaa filistealaisia ja tappoivat heitä vielä Bet-Karin länsipuolella.

¹¹Ja Iisraeli mehed läksid Mispast välja ning ajasid vilisteid taga ja lõid nad kuni allapoole Beet-Kaari.

¹²Tämän jälkeen Samuel otti kiven ja asetti sen Mispan ja Senin välille. Hän antoi kivelle nimen Eben-Eser, Avunkivi, sanoen: "Tähän asti Herra on auttanut meitä."

¹²Siis võttis Saamuel ühe kivi ning asetas Mispa ja Seeni vahele, pani sellele nimeks Eben-Eeser ja ütles: 'Siiani on Issand meid aidanud!'

¹³Näin kukistettiin filistealaiset, eivätkä he enää tulleet Israelin alueille, vaan Herran käsi piti heidät aloillaan niin kauan kuin Samuel eli.

¹³Nõnda alistati vilistid ja nad ei tulnud enam Iisraeli maa-alale; ja Issanda käsi oli vilistite vastu kogu Saamueli eluaja.

¹⁴Filistealaisten valtaamat kaupungit palautuivat Israelin haltuun Ekronista Gatiin saakka, ja israelilaiset vapauttivat myös niiden ympäristön filistealaisten vallasta. Rauha säilyi myös Israelin ja amorilaisten välillä.

¹⁴Ja need linnad, mis vilistid olid Iisraelilt ära võtnud, said tagasi Iisraelile Ekronist kuni Gatini, nõndasamuti vabastas Iisrael ka nende maa-alad vilistite käest. Rahu oli ka Iisraeli ja emorlaste vahel.

¹⁵Samuel toimi israelilaisten tuomarina koko elämänsä ajan.

¹⁵Ja Saamuel mõistis Iisraelile kohut kogu oma eluaja.

¹⁶Joka vuosi hän kiersi Betelissä, Gilgalissa ja Mispassa ja jakoi näissä paikoissa oikeutta israelilaisille.

¹⁶Ta käis igal aastal ringi Peetelis, Gilgalis ja Mispas ja mõistis Iisraelile kohut kõigis neis paigus.

¹⁷Sitten hän aina palasi Ramaan, sillä hänen kotinsa oli siellä ja sieltä käsin hän johti tuomarina Israelia. Sinne hän oli myös rakentanut Herran alttarin.

¹⁷Siis ta tuli tagasi Raamasse, sest seal oli ta kodu ja seal ta mõistis Iisraelile kohut ja sinna ta ehitas altari Issandale.