¹Benjaminin heimossa oli rikas ja mahtava mies, jonka nimi oli Kis. Hänen isänsä oli Abiel, Serorin poika. Serorin isä oli Bekorat ja tämän isä benjaminilainen Afiah.

¹Benjaminist oli jõukas mees Kiis, kes oli Abieli poeg, kes oli Serori poeg, kes oli Bekorati poeg, kes oli benjaminlase Afiahi poeg.

²Hänellä oli nuori ja komea poika, jonka nimi oli Saul. Koko Israelissa ei ollut komeampaa miestä kuin Saul, hän oli päätänsä pitempi kaikkia muita.

²Ja temal oli poeg Saul, kes oli noor ja ilus. Ei olnud Iisraeli lastest ükski temast ilusam, ta oli peajagu pikem kui kõik muu rahvas.

³Kerran Saulin isän aasintammat lähtivät karkuteille. Kis sanoi pojalleen Saulille: "Ota mukaasi palvelija ja mene etsimään aaseja."

³Kord olid Kiisi, Sauli isa emaeeslid kadunud ja Kiis ütles oma pojale Saulile: 'Võta nüüd üks teenritest enesega kaasa ja võta kätte, mine otsi emaeeslid üles!'

⁴Niin he kulkivat Efraimin vuoriston ja Salisan alueen halki, mutta eivät löytäneet aaseja. Sitten he kulkivat Saalimin alueen halki, mutta niitä ei ollut sielläkään. He jatkoivat kulkuaan koko Benjaminin maan halki eivätkä vieläkään löytäneet niitä.

⁴Nad käisid siis läbi Efraimi mäestiku ja käisid läbi Saalisa maa, aga nad ei leidnud; ja nad käisid läbi Saalimi maa, kuid eesleid ei olnud; siis nad käisid läbi Benjamini maa, aga nad ei leidnud.

⁵Kun he tulivat Sufin alueelle, Saul sanoi palvelijalle: "Käännytään jo takaisin kotiin, muuten isä alkaa hätäillä meidän vuoksemme ja unohtaa aasit."

⁵Kui nad jõudsid Suufi maale, ütles Saul oma teenrile, kes oli koos temaga: 'Tule, lähme tagasi, viimaks mu isa ei hooligi enam emaeeslitest, vaid on mures meie pärast!'

⁶Mutta palvelija sanoi: "Kuule, tuossa kaupungissa asuu kuuluisa Jumalan mies. Kaikki, mitä hän sanoo, käy toteen. Poiketaan vielä siellä. Ehkä hän pystyy neuvomaan, minnepäin meidän pitäisi mennä."

⁶Aga see vastas temale: 'Vaata nüüd, selles linnas on üks jumalamees, ja ta on auväärt mees: kõik, mis ta räägib, läheb tõesti täide. Lähme nüüd sinna, vahest ta juhatab meile tee, mida peame käima!'

⁷Saul vastasi: "Entä mitä meillä on antaa hänelle, jos poikkeamme siellä? Leipäkin on jo loppunut pusseistamme, eikä meillä ole muutakaan, mikä kelpaisi lahjaksi Jumalan miehelle. Mitäpä meillä voisi olla?"

⁷Siis ütles Saul oma teenrile: 'Vaata, me läheme küll, aga mida me mehele viime? Sest leib on meie kottidest lõppenud ja andi ei ole meil jumalamehele viia. Mis meil veel on?'

⁸Mutta palvelija sanoi Saulille: "Minulla on neljännessekeli hopeaa. Minä annan sen Jumalan miehelle, niin hän neuvoo, minnepäin meidän pitää mennä."

⁸Ja teener vastas taas Saulile ning ütles: 'Vaata, minu käes leidub veel veerand hõbeseeklist; ma annan selle jumalamehele, et ta meile teed juhataks!'

⁹Saul vastasi hänelle: "Hyvä on, lähdetään sitten." Ja he menivät kaupunkiin, jossa Jumalan mies asui.

⁹Muiste ütles Iisraelis igaüks nõnda, kui ta läks Jumalat küsitlema: 'Tulge, lähme nägija juurde!' Sest keda nüüd hüütakse prohvetiks, hüüti muiste nägijaks.

¹⁰Kun he nousivat rinnettä ylös kaupunkiin, heitä vastaan tuli tyttöjä, jotka olivat menossa hakemaan vettä, ja he kysyivät näiltä: "Onkohan näkijä kotona?" --

¹⁰Ja Saul ütles oma teenrile: 'Su kõne on hea, tule, lähme!' Ja nad läksid linna, kus oli jumalamees.

¹¹Muinoin israelilaisilla oli näet tapana sanoa: "Mennään näkijän luo", kun he lähtivät kysymään neuvoa Jumalalta. Siihen aikaan profeettaa sanottiin näkijäksi. --

¹¹Kui nad läksid nõlva mööda üles linna, siis nad kohtasid tüdrukuid, kes tulid välja, et vett viia, ja nad küsisid neilt: 'Kas nägija on siin?'

¹²Tytöt vastasivat: "On, menkää vain suoraan eteenpäin. Mutta pitäkää kiirettä! Hän on tullut tänään kaupunkiin, sillä tänä päivänä kansa viettää juhlaa uhrikukkulalla.

¹²Ja nemad kostsid neile ning ütlesid: 'On, vaata, otse sinu ees! Rutta nüüd, sest ta tuli just praegu linna, sest täna on rahval tapaohver ohvrikünkal!

¹³Kun tulette kaupunkiin, voitte tavata hänet ennen kuin hän lähtee uhriaterialle. Kansahan ei voi ruveta syömään ennen kuin hän tulee siunaamaan uhrin. Vasta sitten kutsuvieraat saavat ruveta syömään. Menkää nyt kaupunkiin, niin tapaatte hänet heti."

¹³Kui te jõuate linna, siis leiate tema, enne kui ta läheb üles ohvrikünkale sööma; sest rahvas ei söö enne, kui ta tuleb, sest tema peab tapaohvrit õnnistama; pärast seda söövad kutsutud. Aga nüüd minge üles, sest just praegu te leiate tema!'

¹⁴He lähtivät kaupunkiin, mutta kun he olivat ehtineet portille, Samuel oli jo menossa uhrikukkulalle ja tuli heitä vastaan.

¹⁴Ja nad läksid üles linna; kui nad jõudsid keset linna, vaata, siis tuli Saamuel neile vastu, teel üles ohvrikünkale.

¹⁵Päivää ennen Saulin tuloa Herra oli ilmoittanut Samuelille näin:

¹⁵Aga Issand oli päev enne Sauli tulekut Saamueli kõrvale ilmutanud, öeldes:

¹⁶"Huomenna tähän aikaan lähetän luoksesi erään benjaminilaisen miehen, ja sinun tulee voidella hänet kansani Israelin hallitsijaksi. Hän pelastaa kansani filistealaisten käsistä, sillä minä olen nähnyt kansani hädän ja kuullut sen avunhuudot."

¹⁶'Homme sel ajal läkitan ma sinu juurde mehe Benjamini maalt. Võia ta vürstiks mu rahvale, Iisraelile, tema peab mu rahva päästma vilistite käest, sest ma olen vaadanud oma rahva peale, sest ta hädakisa on jõudnud minuni!'

¹⁷Kun Samuel nyt näki Saulin, Herra ilmoitti hänelle: "Tuossa on se mies, josta sinulle puhuin. Hän saa johtaa kansaani."

¹⁷Ja kui Saamuel nägi Sauli, siis Issand andis temale mõista: 'Vaata, see ongi mees, kellest ma sulle rääkisin: tema peab valitsema mu rahva üle!'

¹⁸Saul meni porttikäytävässä Samuelin luo ja kysyi häneltä: "Voitko sanoa minulle, missä näkijä asuu?"

¹⁸Ja Saul ligines Saamuelile värava suus ning ütles: 'Juhata mulle, kus on see nägija koda!'

¹⁹Samuel vastasi: "Minä olen se näkijä. Mene edelläni uhrikukkulalle, niin te saatte syödä tänään minun kanssani. Aamulla saat jatkaa matkaasi, ja silloin myös vastaan kysymyksiin, jotka askarruttavat mieltäsi.

¹⁹Aga Saamuel kostis Saulile ning ütles: 'Mina olen see nägija. Mine mu ees üles ohvrikünkale ja sööge täna koos minuga; hommikul ma saadan sind, ja ma seletan sulle kõik, mis sul südame peal on!

²⁰Älä ole enää huolissasi aasiesi takia, jotka ovat olleet kolme päivää kateissa, sillä ne ovat löytyneet. Kenellepä Israelissa kuuluisi kaikkein paras, ellei sinulle ja sinun suvullesi!"

²⁰Ja mis puutub emaeeslitesse, kes sul nüüd kolmandat päeva on olnud kadunud, siis nende pärast ära muretse, sest need on leitud. Ja kellele kuulubki kõik, mis Iisraelis on väärtuslikku, kui mitte sinule ja kogu su isakojale?'

²¹Mutta Saul sanoi: "Minähän olen benjaminilainen. Kuulun Israelin pienimpään heimoon, ja sukuni on mitättömin Benjaminin heimon suvuista. Miksi sinä minulle tällaista puhut?"

²¹Aga Saul kostis ning ütles: 'Eks ma ole benjaminlane, Iisraeli vähimast suguharust, ja mu suguvõsa on kõige vähem tähtis kõigist Benjamini suguharu suguvõsadest! Miks sa räägid minuga nõnda?'

²²Samuel vei Saulin ja hänen palvelijansa uhrikukkulan majaan ja asetti heidät istumaan parhaille paikoille kutsuvieraiden joukkoon, joita oli noin kolmekymmentä.

²²Kuid Saamuel võttis Sauli ja tema teenri ning viis nad söögituppa ja andis neile ülema paiga kutsutute hulgas - ja neid oli ligi kolmkümmend meest.

²³Sitten Samuel sanoi keittäjälle: "Tuo nyt se uhrilihan pala, jonka annoin sinulle ja käskin panna erilleen."

²³Ja Saamuel ütles keetjale: 'Anna siia see tükk, mis ma sulle andsin ja mille kohta ma sulle ütlesin: Pane see kõrvale!'

²⁴Keittäjä otti esille reisipalan ja rasvahännän ja pani ne Saulin eteen. Samuel sanoi: "Siinä on nyt edessäsi se pala, jota on pidetty erillään. Syö! Se on varattu sinulle tässä juhlassa, johon olen kutsunut kansan." Niin Saul söi sinä päivänä Samuelin kanssa.

²⁴Siis keetja tõstis reieluu ning mis seal küljes oli ja pani Sauli ette. Ja Saamuel ütles: 'Vaata, ülejääk on pandud su ette, söö, sest see on hoitud sulle selleks ajaks, kui ma ütlesin: Ma olen rahvast kutsunud.' Ja Saul sõi sel päeval koos Saamueliga.

²⁵Sitten he palasivat uhrikukkulalta kaupunkiin. Saulille tehtiin vuode kattotasanteelle, ja hän nukkui siellä.

²⁵Siis nad läksid ohvrikünkalt alla linna ja ta kõneles Sauliga katusel.

²⁶Aamunkoitteessa Samuel huusi Saulille ylös katolle: "Nouse! Minä lähden saattamaan sinua." Saul nousi, ja he menivät yhdessä ulos.

²⁶Ja nad tõusid vara üles. Kui hakkas koitma, hüüdis Saamuel Saulile katusel ja ütles: 'Tõuse üles, ma saadan sind!' Ja Saul tõusis ning nad mõlemad läksid välja, tema ja Saamuel.

²⁷Kun he olivat tulleet kaupungin laidalle, Samuel sanoi Saulille: "Käske palvelijasi mennä edeltä." Palvelijan mentyä Samuel jatkoi: "Pysähdy hetkeksi, niin minä ilmoitan sinulle Jumalan sanan."

²⁷Kui nad tulid alla linna serva, ütles Saamuel Saulile: 'Ütle teenrile, et ta läheks meie ees!' Ja poiss läks. 'Aga sina jää nüüd paigale ja mina kuulutan sulle Jumala sõna!'