¹Saul oli kuollut. Daavid oli palannut sotaretkeltään voitettuaan amalekilaiset ja oli majaillut kaksi päivää Siklagissa.

¹Ja pärast Sauli surma, kui Taavet oli tagasi tulnud amalekke löömast ja Taavet oli viibinud kaks päeva Siklagis,

²Kolmantena päivänä tuli Saulin sotaleiristä mies vaatteet reväistyinä ja multaa hiuksissaan, ja ehdittyään Daavidin luo hän heittäytyi kasvoilleen maahan hänen eteensä.

²vaata, siis tuli kolmandal päeval keegi mees leerist Sauli juurest, riided lõhki käristatud ja mulda pea peal. Ja kui ta jõudis Taaveti juurde, siis ta heitis maha ja kummardas.

³Daavid kysyi häneltä: "Mistä sinä tulet?" Hän vastasi: "Olen päässyt pakenemaan Israelin leiristä."

³Ja Taavet küsis temalt: 'Kust sa tuled?' Tema vastas: 'Ma olen Iisraeli leerist pääsenud.'

⁴Daavid kysyi: "Mitä on tapahtunut? Kerro!" Hän sanoi: "Sotilaat pakenivat taistelukentältä, ja paljon miehiä kaatui. Myös Saul ja hänen poikansa Jonatan ovat kuolleet."

⁴Ja Taavet ütles temale: 'Mis seal juhtus? Jutusta ometi mulle!' Ja ta vastas: 'Rahvas põgenes lahingust ja rahvast on paljud ka langenud ja surnud; ka Saul ja tema poeg Joonatan on surnud.'

⁵Kun nuorukainen oli kertonut tämän, Daavid kysyi: "Mistä sinä tiedät, että Saul ja hänen poikansa Jonatan ovat kuolleet?"

⁵Siis küsis Taavet noorelt mehelt, kes temale seda jutustas: 'Kuidas sa tead, et Saul ja tema poeg Joonatan on surnud?'

⁶Viestintuoja vastasi: "Osuin sattumalta Gilboanvuorelle, ja Saul nojasi siellä haavoittuneena keihääseensä, ja vihollisen sotavaunut ja ratsumiehet olivat jo tulossa häntä kohti.

⁶Ja noor mees, kes temale seda jutustas, vastas: 'Ma juhtusin kogemata Gilboa mäele, ja vaata, Saul toetas ennast oma piigile; aga vaata, sõjavankrid ja ratsanikud kippusid talle ligi.

⁷Saul kääntyi katsomaan taakseen, näki minut ja kutsui minua. Sanoin: 'Mitä voisin tehdä?'

⁷Kui ta ümber pöördus ja mind nägi, siis ta hüüdis mind. Ja ma vastasin: Siin ma olen!

⁸Hän kysyi: 'Kuka sinä olet?' Minä vastasin: 'Olen amalekilainen.'

⁸Ta küsis minult: Kes sa oled? Ja ma vastasin talle: Mina olen amalek.

⁹Saul sanoi: 'Tule tänne ja tapa minut. Silmissäni pimenee jo, vaikka minussa vielä on henki.'

⁹Siis ta ütles mulle: Astu nüüd minu juurde ja surma mind, sest mind on tabanud nõrkushoog, kuigi mul on hing alles täiesti sees!

¹⁰Menin hänen luokseen ja surmasin hänet, sillä ymmärsin, ettei hän voisi niin pahasti haavoittuneena jäädä henkiin. Otin sitten otsarivan hänen päästään ja renkaan hänen käsivarrestaan ja toin ne tänne sinulle, herra."

¹⁰Siis ma astusin ta juurde ja surmasin tema, sest ma teadsin, et kui ta kukub, siis ta ei jää elama. Ja ma võtsin laubaehte, mis tal peas oli, ja käevõru, mis tal käsivarre ümber oli, ja tõin need siia oma isandale.'

¹¹Silloin Daavid repäisi vaatteensa, ja samoin tekivät kaikki hänen miehensä.

¹¹Siis Taavet haaras kinni oma riietest ja käristas need lõhki, nõndasamuti tegid ka kõik mehed, kes ta juures olid.

¹²He pitivät valittajaiset ja itkivät ja paastosivat iltaan asti Saulin ja hänen poikansa Jonatanin sekä Herran kansan, Israelin heimon miesten tähden, jotka olivat kaatuneet miekkaan.

¹²Ja nad kaeblesid, nutsid ja paastusid õhtuni Sauli ja tema poja Joonatani pärast, ja Issanda rahva ja Iisraeli soo pärast, sellepärast et need olid langenud mõõga läbi.

¹³Daavid kysyi viestintuojalta: "Mistä sinä olet kotoisin?" Hän vastasi: "Olen amalekilaisen siirtolaisen poika."

¹³Ja Taavet küsis noorelt mehelt, kes oli temale seda jutustanud: 'Kust sa pärit oled?' Ja see vastas: 'Mina olen võõrsil elava amaleki mehe poeg.'

¹⁴Daavid sanoi hänelle: "Kuinka rohkenit kohottaa kätesi surmaamaan Herran voidellun?"

¹⁴Ja Taavet ütles talle: 'Kuidas sa siis ei kartnud sirutada oma kätt Issanda võitu hukkamiseks?'

¹⁵Hän kutsui yhtä miehistään ja sanoi: "Tapa hänet!" Mies löi nuorukaisen hengiltä,

¹⁵Ja Taavet kutsus ühe noore mehe ning ütles: 'Tule siia ja mine talle kallale!' Ja see lõi ta maha, nõnda et ta suri.

¹⁶ja Daavid sanoi: "Olet itse syypää kuolemaasi. Oma suusi todisti, kun sanoit: 'Minä surmasin Herran voidellun.'"

¹⁶Ja Taavet ütles temale: 'Sinu veri tulgu su pea peale, sest su oma suu on tunnistanud sinu vastu, öeldes: Mina olen tapnud Issanda võitu.'

¹⁷Ja Daavid lauloi tämän valituslaulun Saulista ja hänen pojastaan Jonatanista:

¹⁷Ja Taavet laulis Sauli ja tema poja Joonatani pärast seda nutulaulu

¹⁸Jousilaulu. Tarkoitettu opetettavaksi Juudan asukkaille, alkuaan kirjoitettu Oikeamielisen kirjaan.

¹⁸ning ütles, et Juuda poegadele tuleks õpetada 'Ammulaulu'. Vaata, see on kirja pandud Õiglase raamatus:

¹⁹Sinun jaloimmat miehesi, Israel, ovat surmattuina kukkuloillasi. Voi, sankarit ovat kaatuneet!

¹⁹'Sinu hiilgus, Iisrael, on maha löödud su küngastel! Kuidas küll on kangelased langenud!

²⁰Älkää kertoko siitä Gatissa, älkää kuuluttako ilosanomaa Askelonin kujilla, etteivät filistealaisten tyttäret saisi iloita, etteivät vääräuskoisten tyttäret saisi riemuita.

²⁰Ärge jutustage seda Gatis, ärge kuulutage Askeloni tänavail, et vilistite tütred ei rõõmutseks, et ümberlõikamatute tütred ei rõkataks!

²¹Gilboan vuoret, älköön teille langetko kaste eikä sade, älkööt peltonne kasvako uhreiksi viljaa. Siellä kirposi kädestä sankarien kilpi, Saulin kilpi, eikä sitä enää öljyllä voidella.

²¹Gilboa mäed! Ärgu tulgu teie peale ei kastet ega vihma, te ohvripõllud! Sest seal on rüvetatud kangelaste kilbid, Sauli kilp on õliga võidmata.

²²Vihollisen verta, sankarien surmaa ei kaihtanut Jonatanin jousi, Saulin miekka ei palannut tyhjin toimin.

²²Mahalöödute verest, kangelaste rasvast ei hoidunud Joonatani amb, Sauli mõõk ei tulnud tühjalt tagasi.

²³Saul ja Jonatan, eläessään rakastetut ja ylistetyt, eivät kuollessaankaan eronneet. He olivat nopeampia kuin kotkat, väkevämpiä kuin leijonat.

²³Saul ja Joonatan, armastatud ja armsad, lahutamatud elus ja surmas! Nad olid kotkastest kiiremad, lõvidest tugevamad.

²⁴Israelin tyttäret, itkekää Saulia, joka puki teidät karmiininpunaan ja koruihin ja kirjoi vaatteenne kultakuvioin.

²⁴Iisraeli tütred! Nutke Sauli pärast, kes teid riietas kaunistustega purpurisse, kes kinnitas kuldehteid teie riietele!

²⁵Voi, sankarit ovat kaatuneet taistelussa! Jonatan viruu surmattuna kukkuloillasi!

²⁵Kuidas küll on kangelased langenud keset taplust, Joonatan maha löödud su küngastel!

²⁶Raskas on suruni sinun tähtesi, veljeni Jonatan. Sinä olit minulle rakas. Minulle oli sinun ystävyytesi naisen rakkautta ihanampi.

²⁶Mul on sinu pärast kitsas käes, mu vend Joonatan! Sa olid mulle väga kallis. Naiste armastusest imelisem oli su armastus minu vastu.

²⁷Voi, sankarit ovat kaatuneet ja aseet joutuneet hukkaan!

²⁷Kuidas küll on kangelased langenud ja võitlusrelvad hävinud!'