¹Kun Joab, Serujan poika, ymmärsi kuninkaan kaipaavan Absalomia,

¹Kui Joab, Seruja poeg, märkas, et kuninga süda kaldus Absalomi poole,

²hän haetti Tekoasta erään viisaan naisen ja sanoi tälle: "Tekeydy surevaksi, pukeudu suruvaatteisiin äläkä voitele itseäsi öljyllä, vaan ole kuin olisit jo kauan pitänyt suruaikaa.

²siis läkitas Joab käsu Tekoasse ja laskis sealt tuua ühe targa naise ning ütles sellele: 'Tee ennast nüüd leinajaks ja pane leinariided selga; ära võia ennast õliga, vaid ole nagu naine, kes on mõnda aega surnu pärast leinanud!

³Mene sitten kuninkaan luo ja puhu hänelle näin." Ja Joab pani sanat hänen suuhunsa.

³Mine siis kuninga juurde ja räägi temale nõnda!' Ja Joab pani temale sõnad suhu.

⁴Tekoalainen nainen meni kuninkaan puheille, heittäytyi kasvoilleen maahan ja sanoi: "Auta minua, kuningas!"

⁴Ja Tekoa naine rääkis kuningaga, ta heitis silmili maha ja kummardas ning ütles: 'Kuningas, aita!'

⁵Kuningas kysyi: "Mikä sinun on?" Nainen sanoi: "Voi, palvelijasi on leski, mieheni on kuollut.

⁵Ja kuningas küsis temalt: 'Mis sul vaja on?' Ja ta vastas: 'Oh häda! Ma olen lesknaine, sest mu mees on surnud.

⁶Minulla oli kaksi poikaa. Ollessaan kerran kaupungin ulkopuolella he riitaantuivat, ja kun ei ollut ketään heitä erottamassa, toinen löi toisen hengiltä.

⁶Su teenijal oli kaks poega; need mõlemad riidlesid väljal ega olnud kedagi, kes neid oleks lahutanud; nii lõi üks teise maha ja tappis tema.

⁷Nyt koko suku on noussut minua vastaan ja sanoo: 'Luovuta meille poikasi, joka tappoi veljensä, niin me surmaamme hänet ja kostamme hänen murhatun veljensä puolesta. Näin saamme samalla perillisen raivatuksi tieltämme.' He haluavat näin sammuttaa viimeisenkin kipinän, joka on jäljellä perheestämme, jottei miehestäni jäisi nimeä eikä jälkeläistä maan päälle."

⁷Ja vaata, kogu suguvõsa on tõusnud su teenija vastu ja nad ütlevad: 'Anna välja see, kes lõi oma venna maha, ja me surmame tema ta venna hinge pärast, kelle ta tappis, ja me hävitame ka pärija!' Nõnda kustutavad nad minu söe, mis veel on säilinud, jätmata mu mehele nime ja järeltulijaid maa peale.'

⁸Kuningas sanoi naiselle: "Mene kotiisi, minä käsken hoitaa asiasi."

⁸Ja kuningas ütles naisele: 'Mine koju, ma ise annan sinu kohta käsu!'

⁹Tekoalainen nainen sanoi hänelle: "Herrani ja kuninkaani, vain minä ja isäni suku olemme syylliset. Kuningas ja hänen valtaistuimensa olkoot syyllisyydestä vapaat."

⁹Aga Tekoa naine ütles kuningale: 'Mu isand kuningas! Süü jääb minu ja mu isakoja peale, aga kuningas ja tema aujärg on süüta.'

¹⁰Kuningas sanoi: "Jos joku vielä puhuu sinulle tuosta asiasta, tuo hänet minun eteeni, niin hän kyllä jättää sinut rauhaan."

¹⁰Ja kuningas ütles: 'Kes sulle midagi ütleb, see too minu juurde, siis ta ei puutu enam sinusse!'

¹¹Nainen sanoi: "Jospa kuningas vakuuttaisi Herransa ja Jumalansa kautta, ettei verikosto saa aiheuttaa lisää tuhoa ja ettei poikaani raivata pois tieltä!" Daavid vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, ei yksikään hius ole putoava poikasi päästä."

¹¹Aga naine ütles: 'Mõelgu ometi kuningas Issandale, oma Jumalale, et veritasunõudja ei hävitaks veelgi rohkem ja et mu poega ei hukataks!' Ja kuningas vastas: 'Nii tõesti kui Issand elab, ei pea su poja peast mitte karvagi maha langema!'

¹²Silloin nainen sanoi: "Saako palvelijasi vielä sanoa jotakin herralleen ja kuninkaalleen?" Daavid sanoi: "Puhu."

¹²Aga naine ütles: 'Luba ometi, et su teenija räägib mu isandale kuningale veel ühe sõna!' Ja ta vastas: 'Räägi!'

¹³Nainen sanoi: "Miksi sinä aiot nyt tehdä aivan samoin Jumalan kansaa kohtaan? Puhuessasi noin, kuningas, teet itsesi syylliseksi, kun et anna sen miehen palata takaisin, joka on joutunut pakenemaan luotasi.

¹³Ja naine ütles: 'Mispärast sa siis mõtled nõnda Jumala rahva vastu? Sest nõnda rääkides on kuningas ise saanud süüdlaseks, kui kuningas ei lase oma äratõugatut tagasi tulla.

¹⁴Meidät korjaa kuolema, me olemme kuin maahan valunut vesi, jota ei voi koota takaisin. Jumala ei kuitenkaan vaadi ihmisen henkeä, eikä hän soisi, että karkotettu jää pysyvästi hänen kansastaan eroon.

¹⁴Meie küll sureme ja oleme nagu vesi, mis maha voolab, mida ei saa koguda. Aga Jumal ei taha võtta hinge, vaid mõtleb kindlasti, et äratõugatu ei oleks temast ära tõugatud.

¹⁵Juuri tästä asiasta olen tullut puhumaan kuninkaalle. Ihmiset ovat saaneet minut pelkäämään, ja siksi ajattelin: 'Minun on puhuttava kuninkaalle. Ehkäpä kuningas täyttää palvelijansa pyynnön,

¹⁵Ja kui ma nüüd olen tulnud seda rääkima oma isandale kuningale, siis sellepärast, et rahvas mind hirmutas. Su teenija mõtles: Ma räägin ometi kuningale, vahest kuningas teeb, mis ta teenija räägib.

¹⁶ehkä hän kuulee minua ja pelastaa minut sen miehen käsistä, joka tahtoo hävittää sekä minut että poikani meidän Jumalamme maasta.'

¹⁶Küllap kuningas kuuleb ja päästab oma teenija mehe pihust, kes mind koos mu pojaga tahab hävitada Jumala pärisosast.

¹⁷Palvelijasi ajatteli: 'Kunpa herrani ja kuninkaani sana toisi sovinnon. Pystyyhän hän niin kuin Jumalan enkeli erottamaan, mikä on hyvää ja mikä pahaa.' Olkoon Herra, sinun Jumalasi, sinun kanssasi."

¹⁷Ja su teenija mõtles: Mu isanda kuninga sõna ometi rahustab mind, sest mu isand kuningas on otsekui Jumala ingel, kes võtab kuulda head ja kurja. Ja Issand, sinu Jumal, olgu sinuga!'

¹⁸Kuningas vastasi naiselle: "Älä salaa minulta mitään siitä, mitä nyt kysyn." Nainen sanoi: "Herrani ja kuninkaani puhukoon."

¹⁸Ja kuningas kostis ning ütles naisele: 'Ära ometi mulle salga, mida ma sinult küsin!' Ja naine ütles: 'Mu isand kuningas rääkigu!'

¹⁹Kuningas kysyi: "Onko Joab tämän kaiken takana?" Nainen vastasi: "Herrani ja kuninkaani, niin totta kuin elät, kysymystäsi ei voi väistää oikeaan eikä vasempaan. Palvelijasi Joab käski minua ja pani kaikki nämä sanat suuhuni.

¹⁹Siis küsis kuningas: 'Kas Joabi käsi on sinuga kogu selles asjas?' Ja naine kostis ning ütles: 'Nii tõesti kui su hing elab, mu isand kuningas, ei pääse keegi paremale ega vasakule kõigest sellest, mis mu isand kuningas kõneleb: jah, see on su sulane Joab, kes mind käskis, ja tema pani kõik need sõnad su teenija suhu.

²⁰Hän teki tällä tavoin tuodakseen esiin toisen puolen asiasta. Mutta herrani on viisas kuin Jumalan enkeli ja ymmärtää kaiken mitä maan päällä tapahtuu."

²⁰Et anda asjale teist nägu, selleks tegi su sulane Joab nõnda. Aga mu isand on tark nagu Jumala ingel, et mõista kõike, mis maa peal on.'

²¹Kuningas sanoi Joabille: "Hyvä on, minä teen niin kuin sanoit. Mene ja hae Absalom takaisin."

²¹Siis ütles kuningas Joabile: 'Vaata nüüd, ma teen seda: mine ja too tagasi nooruk Absalom!'

²²Joab heittäytyi maahan kasvoilleen, kiitti kuningasta ja sanoi: "Herrani ja kuninkaani, nyt näen, että olen päässyt suosioosi, kun olet täyttänyt palvelijasi toiveen."

²²Ja Joab heitis silmili maha ja kummardas ning õnnistas kuningat. Ja Joab ütles: 'Nüüd su sulane teab, et ma olen leidnud armu su silmis, mu isand kuningas, sest kuningas teeb oma sulase sõna järgi.'

²³Sitten Joab lähti Gesuriin ja toi Absalomin Jerusalemiin.

²³Ja Joab tõusis ning läks Gesurisse ja tõi Absalomi Jeruusalemma.

²⁴Mutta kuningas sanoi: "Absalom pysyköön omassa talossaan, minun kasvojeni eteen hän ei saa tulla." Niinpä Absalomin täytyi pysyä omassa talossaan, eikä hän päässyt tapaamaan kuningasta.

²⁴Aga kuningas ütles: 'Mingu ta jälle oma kotta, kuid minu palet ta ei näe!' Nõnda läks Absalom jälle oma kotta ega saanud näha kuninga palet.

²⁵Koko Israelissa ei ollut miestä, jota olisi ylistetty niin kauniiksi kuin Absalomia. Hän oli virheetön kiireestä kantapäähän.

²⁵Aga kogu Iisraelis ei olnud nii ilusat meest kui Absalom, mitte ühtegi, keda nii väga oleks ülistatud: jalatallast pealaeni ei olnud temal midagi viga.

²⁶Kun hänen hiuksensa leikattiin -- hän leikkautti ne kerran vuodessa, kun ne kävivät liian raskaiksi -- ne painoivat kuninkaan painomittojen mukaan kaksisataa sekeliä.

²⁶Ja kui ta lõikas oma juukseid - ta lõikas neid iga aasta lõpus, sest need muutusid temale nõnda raskeks, et ta pidi lõikama -, siis vaagisid ta juuksed kakssada seeklit kuninga vae järgi.

²⁷Absalomille syntyi kolme poikaa ja tytär, joka sai nimekseen Tamar. Hänestä tuli hyvin kaunis nainen.

²⁷Ja Absalomile sündis kolm poega ja üks tütar, Taamar nimi; see oli ilus naine.

²⁸Absalom asui Jerusalemissa kaksi vuotta näkemättä kuningasta.

²⁸Ja Absalom elas Jeruusalemmas kaks aastat, aga ta ei näinud kuninga palet.

²⁹Sitten hän kutsui Joabia luokseen lähettääkseen tämän mukana sanan kuninkaalle, mutta Joab ei halunnut tulla. Hän kutsui Joabia uudelleen, mutta Joab ei nytkään suostunut tulemaan.

²⁹Siis Absalom läkitas Joabile järele, et saata teda kuninga juurde, aga ta ei tahtnud tulla tema juurde. Ta läkitas veel teist korda, aga Joab ei tahtnud tulla.

³⁰Silloin hän sanoi palvelijoilleen: "Te tiedätte, että Joabilla on minun maani vieressä pelto, joka kasvaa ohraa. Menkää ja sytyttäkää se tuleen." Absalomin palvelijat sytyttivät pellon palamaan.

³⁰Siis ütles ta oma sulastele: 'Vaadake, Joabi põlluosa on minu oma kõrval ja temal on seal odrad peal. Minge ja süüdake see tulega põlema!' Ja Absalomi sulased süütasid põlluosa tulega põlema.

³¹Silloin Joab tuli Absalomin taloon ja kysyi: "Miksi palvelijasi ovat sytyttäneet minun peltoni tuleen?"

³¹Siis Joab võttis kätte ning tuli Absalomi juurde ta kotta ja küsis temalt: 'Mispärast on su sulased süüdanud tulega põlema minu põlluosa?'

³²Absalom vastasi: "Minähän kutsuin sinua luokseni, jotta voisin lähettää sinut sanomaan kuninkaalle: 'Miksi minun piti tulla pois Gesurista? Siellä minun oli hyvä olla. Nyt tahdon päästä kuninkaan eteen. Jos olen syyllinen, kuningas surmatkoon minut.'"

³²Ja Absalom vastas Joabile: 'Vaata, ma läkitasin su juurde ja ütlesin: Tule siia, et ma saaksin sind saata kuningalt küsima: Mispärast ma pidin Gesurist ära tulema? Mul oleks parem, kui ma oleksin seal. Ma tahan nüüd näha kuninga palet! Aga kui minus on süü, siis surmaku ta mind!'

³³Joab meni kuninkaan puheille ja kertoi tämän hänelle, ja kuningas kutsui Absalomin luokseen. Hän tuli kuninkaan luo ja heittäytyi kasvoilleen maahan hänen eteensä, ja kuningas suuteli häntä.

³³Ja Joab läks kuninga juurde ning jutustas seda temale. Ja tema kutsus Absalomi, ja ta tuli kuninga juurde ning kummardas kuninga ette silmili maha; ja kuningas andis Absalomile suud.