¹Paikalla oli muuan kelvoton mies, benjaminilainen Seba, Bikrin poika. Hän puhalsi torveen ja julisti: -- Meillä ei ole tekemistä Daavidin kanssa, vieras on meille Iisain poika. Palatkaa majoillenne, Israelin miehet!

¹Ja seal leidus kõlvatu mees, benjaminlane Seba, Bikri poeg; tema puhus sarve ja ütles: 'Meil ei ole osa Taavetis ega pärisosa Iisai pojas. Igaüks oma telki, Iisrael!'

²Kaikki israelilaiset erosivat silloin Daavidista ja siirtyivät Bikrin pojan Seban puolelle, mutta Juudan miehet pysyivät kuninkaalleen uskollisina ja seurasivat häntä Jordanilta Jerusalemiin.

²Siis läksid kõik Iisraeli mehed Taaveti järelt Bikri poja Seba järele; aga Juuda mehed järgnesid oma kuningale Jordani äärest Jeruusalemma.

³Kun kuningas Daavid oli tullut Jerusalemiin palatsiinsa, hän siirrätti sieltä vartioituun rakennukseen kymmenen sivuvaimoaan, jotka hän oli jättänyt pitämään huolta palatsista. Hän antoi heille kaiken, mitä he tarvitsivat, mutta ei enää käynyt heidän luonaan, ja he pysyivät kuolemaansa asti eristettyinä, elävän miehen leskinä.

³Ja Taavet tuli Jeruusalemma oma kotta; ja kuningas võttis need kümme liignaist, keda ta oli jätnud koda hoidma, ja pani nad eraldusmajasse; ta toitis neid, aga ei läinud nende juurde ja nad olid kinni oma surmapäevani, elades nagu lesed.

⁴Kuningas sanoi Amasalle: "Kutsu Juudan miehet koolle kolmen päivän kuluessa ja ole silloin itsekin täällä."

⁴Ja kuningas ütles Amaasale: 'Kutsu mulle Juuda mehed kokku kolme päeva jooksul ja ole ka ise siin!'

⁵Amasa lähti kutsumaan Juudan miehiä, mutta hän ei ehtinyt takaisin Daavidin antamaan määräaikaan mennessä.

⁵Ja Amaasa läks Juudat kokku kutsuma, aga viivitas üle aja, mis temale oli määratud.

⁶Silloin Daavid sanoi Abisaille: "Seba, Bikrin poika, tuottaa meille kohta enemmän vahinkoa kuin Absalom. Ota herrasi sotilaat mukaasi ja lähde ajamaan Sebaa takaa, muuten hän voi saada haltuunsa jonkin linnoitetun kaupungin ja pääsee piiloutumaan meiltä."

⁶Siis ütles Taavet Abisaile: 'Nüüd teeb Seba, Bikri poeg, meile rohkem kurja kui Absalom. Võta sina oma isanda sulased ja aja teda taga, et ta ei leiaks enesele kindlustatud linnu ega kisuks meil silmi välja!'

⁷Joabin miehet sekä kreetit, pleetit ja muu vakinainen sotaväki lähtivät Jerusalemista takaa- ajoon, seuraamaan Sebaa, Bikrin poikaa.

⁷Ja tema järel läksid välja Joabi mehed ning kreedid ja pleedid ja kõik võitlejad; nad lahkusid Jeruusalemmast, et taga ajada Sebat, Bikri poega.

⁸Kun he olivat ehtineet Gibeonin suuren kiven luo, tuli Amasa heitä vastaan. Joabilla oli yllään sota-asu ja sen päällä vyö, jossa riippui tuppeen pistetty miekka. Kun hän astui eteenpäin, miekka lähti tupesta.

⁸Kui nad olid Gibeonis oleva suure kivi juures, tuli Amaasa neile vastu. Joabil oli seljas vöötatud kuub ja selle peal vööle pandud mõõk, mille tupp oli seotud ta puusale; ta tõmbas mõõga välja ja see libises temale pihku.

⁹Joab sanoi Amasalle: "Mitä kuuluu, veljeni?" Samalla hän tarttui oikealla kädellään Amasaa parrasta aivan kuin suudellakseen häntä.

⁹Ja Joab küsis Amaasalt: 'Kas su käsi käib hästi, mu vend?' Ja Joab haaras parema käega kinni Amaasa habemest, et temale suud anda.

¹⁰Amasa ei osannut varoa Joabin toisessa kädessä olevaa miekkaa, ja tämä pisti häntä sillä vatsaan, niin että sisälmykset valuivat maahan. Joabin ei tarvinnut iskeä häntä uudelleen, sillä hän kuoli heti. Sitten Joab ja hänen veljensä Abisai jatkoivat Seban, Bikrin pojan, takaa-ajoa.

¹⁰Aga Amaasa ei pannud tähele mõõka, mis Joabil käes oli, ja too pistis selle temale kõhtu, nõnda et ta sisikond maha valgus; teist korda ei olnud temale vaja ja ta suri. Siis ajas Joab koos oma venna Abisaiga taga Sebat, Bikri poega.

¹¹Yksi Joabin miehistä jäi seisomaan Amasan ruumiin ääreen ja huusi: "Jokainen, joka kannattaa Joabia ja on Daavidin puolella, seuratkoon Joabia!"

¹¹Aga keegi Joabi poistest jäi seisma Amaasa juurde ja ütles: 'Kellele meeldib Joab ja kes on Taaveti poolt, järgnegu Joabile!'

¹²Mutta kaikki sotilaat vain seisoivat paikallaan, sillä Amasan verinen ruumis virui keskellä tietä. Nähdessään, että kaikki olivat pysähtyneet Amasan kohdalle, mies siirsi ruumiin tieltä pellolle ja peitti sen vaatteella.

¹²Ja Amaasa tõmbles veres keset maanteed; aga kui see mees nägi, et kogu rahvas jäi seisma, siis ta viis Amaasa maanteelt väljale ja viskas temale riide peale, nähes, et kõik, kes tulid ta juurde, jäid seisma.

¹³Kun hän oli vetänyt ruumiin syrjään tieltä, kaikki lähtivät seuraamaan Joabia ajaakseen takaa Sebaa, Bikrin poikaa.

¹³Ja kui ta oli maanteelt ära viidud, siis läksid kõik mehed Joabi järel mööda, et taga ajada Sebat, Bikri poega.

¹⁴Seba kulki kaikkien Israelin heimojen alueiden halki Abel-Bet-Maakaan, ja häneen liittyi paljon väkeä.

¹⁴Aga Seba läks läbi kõigi Iisraeli suguharude Aabelisse Beet-Maakasse; ja kõik valitud kogunesid ning tulid ka tema järel sinna.

¹⁵Kun Joabin joukot saapuivat Abel-Bet- Maakan edustalle, ne saartoivat Seban kaupunkiin ja loivat kaupungin muuria kohti vallin, joka ulottui ulkomuurin tasalle. Lisäksi Joabin miehet kaivoivat muurin perustuksia saadakseen sen sortumaan.

¹⁵Siis nad tulid ja piirasid teda Aabelis Beet-Maakas ja kuhjasid linna vastu piiramisvalli, mis ulatus müürini; ja kogu rahvas, kes oli koos Joabiga, tegi hävitustööd, et müüri maha kiskuda.

¹⁶Silloin eräs viisas nainen huusi kaupungista: "Kuulkaa, kuulkaa! Sanokaa Joabille, että hän tulisi lähemmäksi! Haluan puhua hänen kanssaan."

¹⁶Aga üks tark naine hüüdis linnast: 'Kuulge! Kuulge! Öelge ometi Joabile: Tule siia, et ma saaksin sinuga rääkida!'

¹⁷Kun Joab tuli lähemmäs, nainen kysyi: "Oletko sinä Joab?" Joab vastasi: "Olen." Nainen sanoi: "Kuule, mitä palvelijallasi on sanottavaa." Hän vastasi: "Minä kuuntelen."

¹⁷Ja kui ta tuli temale ligemale, siis küsis naine: 'Kas sina oled Joab?' Ja ta vastas: 'Olen.' Siis ütles naine temale: 'Kuule oma teenija kõnet!' Ja ta vastas: 'Ma kuulen.'

¹⁸Nainen sanoi: "Ennen vanhaan oli tapana sanoa: 'Kysykää neuvoa Abelin kaupungista', ja niin asiat saatiin selviksi.

¹⁸Ja ta rääkis ning ütles: 'Muiste oli viisiks öelda: Küsitagu Aabelis nõu! Ja nõnda ka tehti.

¹⁹Me olemme israelilaisista rauhallisimpia ja luotettavimpia, mutta sinä yrität tuhota kaupunkimme, joka on Israelille kuin äiti. Miksi haluat hävittää Herran omaisuutta?"

¹⁹Mina olen rahulikem ja ustavaim Iisraelis, sina aga püüad hävitada linna, mis on Iisraelis emaks. Mispärast sa tahad neelata Issanda pärisosa?'

²⁰Joab vastasi: "Kaukana siitä, että haluaisin hävittää tai turmella sitä!

²⁰Ja Joab kostis ning ütles: 'Jäägu see tõesti minust kaugele, et neelaksin või hävitaksin!

²¹Ei, vaan eräs mies Efraimin vuoristosta, Seba, Bikrin poika, on noussut kuningas Daavidia vastaan. Teidän tarvitsee vain luovuttaa hänet, niin me jätämme kaupungin rauhaan." Nainen sanoi Joabille: "Kohta hänen päänsä viskataan sinulle muurin yli."

²¹Asi ei ole nõnda, vaid üks mees Efraimi mäestikust, Seba nimi, Bikri poeg, on tõstnud oma käe kuningas Taaveti vastu; andke tema üksi välja, siis ma lähen linna alt ära!' Siis ütles naine Joabile: 'Vaata, tema pea visatakse sulle üle müüri.'

²²Sitten tämä viisas nainen esitti asian kaupungin asukkaille, ja he löivät Bikrin pojalta Sebalta pään poikki ja heittivät sen Joabille. Joab puhalsi torveen, ja sotilaat lopettivat piirityksen ja hajaantuivat kukin kotiinsa. Tämän jälkeen Joab palasi Jerusalemiin kuninkaan luo.

²²Siis tuli naine oma tarkusega rahva juurde; ja nad raiusid maha Bikri poja Seba pea ning viskasid Joabile. Siis Joab puhus sarve ja nad valgusid linna alt laiali, igaüks oma telki. Ja Joab läks tagasi Jeruusalemma kuninga juurde.

²³Joab oli koko Israelin sotaväen päällikkönä, ja kreettien ja pleettien päällikkönä oli Benaja, Jojadan poika.

²³Ja Joab oli kogu Iisraeli väeülem; Benaja, Joojada poeg, oli kreetide ja pleetide ülem;

²⁴Adoram oli verotöiden valvojana ja Josafat, Ahiludin poika, sihteerinä.

²⁴Adoram oli orjatöö ülevaataja; Joosafat, Ahiluudi poeg, oli nõunik;

²⁵Seva oli kirjurina ja Sadok ja Abjatar pappeina.

²⁵Seja oli kirjutaja; Saadok ja Ebjatar olid preestrid;

²⁶Myös jairilainen Ira oli Daavidin pappina.

²⁶Iira, jairilane, oli ka Taaveti preester.