¹Kun Herra oli pelastanut Daavidin kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin käsistä, Daavid lauloi Herralle tämän laulun:

¹Ja Taavet kõneles selle laulu sõnad Issandale sel ajal, kui Issand oli ta päästnud kõigi ta vaenlaste käest ja Sauli käest.

²-- Herra, sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani.

²Ta ütles nõnda: 'Issand on mu kalju, mu mäelinnus ja mu päästja.

³Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, pelastukseni sarvi, olet vuori ja turvapaikka. Sinä olet pelastajani, sinä autat minut turvaan vainoojilta.

³Mu Jumal on mu kalju, kus ma pelgupaika otsin, mu kilp ja abisarv, mu kõrge kants ja varjupaik. Mu päästja, sa päästad mind vägivallast.

⁴Kun kutsun Herraa, ylistettyä, saan avun vihollisiani vastaan.

⁴'Kiidetud olgu Issand!' nõnda ma hüüan ja ma pääsen oma vaenlaste käest.

⁵Kuoleman aallokko saartoi jo minut, turmion pyörteet minua kauhistivat,

⁵Sest surmalained piirasid mind ja nurjatuse jõed tegid mulle hirmu.

⁶tuonelan paulat vangitsivat minut, näin edessäni kuoleman ansat.

⁶Surmavalla köied ümbritsesid mind, surma võrgud sattusid mu ette.

⁷Silloin huusin hädässäni Herraa, minä kutsuin apuun Jumalaani. Ääneni kantautui hänen temppeliinsä, ja hän kuuli minun huutoni.

⁷Oma kitsikuses ma hüüdsin Issandat ja kisendasin oma Jumala poole. Ta kuulis mu häält oma templist ja mu appihüüd jõudis ta kõrvu.

⁸Maa tärisi ja järkkyi, taivaan pilarit vavahtelivat, hänen vihansa sai ne horjumaan.

⁸Siis värises ja vabises maa, taeva alused kõikusid ja põrusid, sest ta viha süttis.

⁹Hänen sieraimistaan nousi savu ja kaikennielevä liekki hänen suustaan, se suitsusi hiilten hehkua.

⁹Suits tõusis ta sõõrmeist ja tuli ta suust oli neelamas, tulised söed lõõmasid tema seest.

¹⁰Hän kallisti taivaan ja laskeutui alas pimeä pilvi jalkojensa alla,

¹⁰Ta vajutas taeva ja tuli maha, ja ta jalge all oli tume pilv.

¹¹hän lensi kerubi ratsunaan ja kiiti tuulen siivin.

¹¹Ta sõitis keerubi peal ja lendas ning teda nähti tuule tiibadel.

¹²Hän teki majakseen pimeyden, sateiden lähteen, raskaat pilvet.

¹²Ta pani onniks enese ümber pimeduse, mustavad veed, paksud pilved.

¹³Hänen loistonsa sytytti liekkiin hehkuvat hiilet.

¹³Kumast tema ees lõõmasid tulised söed.

¹⁴Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua,

¹⁴Issand müristas taevast ja Kõigekõrgem andis kuulda oma häält.

¹⁵hän ampui nuoliaan ja hajotti viholliset, hän sinkosi salamansa ja sai heidät kauhun valtaan.

¹⁵Ta ambus nooli ja pillutas neid, heitis välke ja pani need sähvima.

¹⁶Merten lähteet paljastuivat ja maanpiirin perustukset tulivat näkyviin, kun Herra nuhteli merta, kun hänen raivonsa myrsky puhalsi sen yli.

¹⁶Siis said nähtavaks mere sügavused, maailma alused paljastusid Issanda sõitluse läbi tema sõõrmete tuule puhangust.

¹⁷Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun, hän veti minut ylös syvistä vesistä.

¹⁷Ta ulatas kõrgusest käe, ta võttis minu, ta tõmbas mu välja suurest veest.

¹⁸Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä, vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat.

¹⁸Ta päästis minu mu tugeva vaenlase käest, mu vihkajate käest, sest nad olid minust vägevamad.

¹⁹He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä, mutta tuekseni tuli Herra.

¹⁹Nad tulid mu kallale mu õnnetuse päeval, aga Issand oli mulle toeks.

²⁰Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän oli mieltynyt minuun.

²⁰Ta tõi mu välja avarusse, ta päästis minu, sest tal oli minust hea meel.

²¹Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, sain häneltä palkan, koska tekoni ovat puhtaat.

²¹Issand teeb mulle head mu õigust mööda, ta tasub mulle mu käte puhtust mööda.

²²Minä olen kulkenut Herran teitä enkä ole luopunut Jumalasta.

²²Sest ma hoidsin Issanda teid ega taganenud õelasti Jumalast.

²³Hänen käskynsä ovat alati mielessäni, minä noudatan aina hänen lakejaan.

²³Sest kõik ta seadlused on mu ees ja ma ei hüljanud tema määrusi.

²⁴Olen ollut vilpitön hänen edessään ja varonut lankeamasta syntiin.

²⁴Ma olin laitmatu tema ees ja hoidusin oma pahateost.

²⁵Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, koska olen puhdas hänen edessään.

²⁵Seepärast Issand tasus mulle mu õigust mööda, mu puhtust mööda tema silma ees.

²⁶Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle, vilpitöntä kohtaan olet vilpitön,

²⁶Heldele sa osutad heldust, laitmatu mehe vastu sa oled laitmatu;

²⁷puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan, mutta kieron sinä johdat harhaan.

²⁷puhta vastu sa oled puhas ja kõvera vastu sa osutud keeruliseks.

²⁸Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen sinä painat maahan.

²⁸Sa päästad viletsa rahva, aga sinu silmad on suureliste vastu, sa alandad nad.

²⁹Sinä, Herra, olet lamppuni. Sinä tuot pimeyteeni valon.

²⁹Sest sina, Issand, oled mu lamp, ja Issand valgustab mu pimedust.

³⁰Sinun avullasi ryntään yli vallien, Jumalani avulla hyppään muurien yli.

³⁰Sest sinuga ma jooksen väehulga kallale, oma Jumalaga ma hüppan üle müüri.

³¹Jumalan ohjeet ovat täydelliset, Herran sana on kirkas ja puhdas. Kuin kilpi hän suojaa niitä, jotka hakevat hänestä turvaa.

³¹Jumala tee on laitmatu, Issanda kõne on sulatatud puhtaks; tema on kilbiks kõigile, kes tema juures pelgupaika otsivad.

³²Kuka on Jumala, jollei Herra, kuka turvamme, jollei Jumalamme?

³²Sest kes on Jumal peale Issanda? Ja kes muu on kalju, kui mitte meie Jumal?

³³Jumala on luja linnani. Hän tekee tieni suoraksi,

³³Jumal on mu tugev paik ja vägi, tema teeb laitmatuks mu tee.

³⁴hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat ja ohjaa kulkuni kukkuloille.

³⁴Ta teeb mu jalad emahirve jalgade sarnaseks ja paneb mind seisma mu kõrgustikele.

³⁵Hän opettaa käteni sotimaan, käsivarteni jännittämään jousta.

³⁵Ta õpetab mu käsi sõdima ja mu käsivart vaskambu vinnastama.

³⁶Herra, sinä asetut kilveksi eteeni, sinun apusi vahvistaa minut,

³⁶Sa annad mulle oma päästekilbi ja su alandus teeb mind suureks.

³⁷sinä teet varmoiksi askeleeni, polveni eivät horju.

³⁷Sa teed maa avaraks mu sammule, et mu luupeksed ei libiseks.

³⁸Minä ahdistan vihollisiani ja tuhoan heidät, palaan vasta kun heitä ei enää ole,

³⁸Ma tahan jälitada oma vaenlasi ja nad hävitada ega taha tulla tagasi enne, kui olen teinud neile lõpu.

³⁹minä lyön heidät, eivätkä he enää nouse. He sortuvat jalkojeni alle.

³⁹Ma tahan teha neile lõpu ja nad purustada, nõnda et nad enam ei tõuse, vaid langevad mu jalge alla.

⁴⁰Sinulta saan voiman taisteluun, vastustajani sinä kaadat jalkojeni alle.

⁴⁰Sa vöötad mind rammuga sõja jaoks, sa surud kokku mu alla need, kes tõusevad mu vastu.

⁴¹Sinä ajat viholliseni pakoon, ja minä teen heistä lopun.

⁴¹Sa pöörad minu poole mu vaenlaste selja, ma hävitan oma vihamehed.

⁴²He huutavat, mutta kukaan ei heitä auta, he kutsuvat Herraa, mutta hän ei vastaa heille.

⁴²Nad vaatavad ümber, aga päästjat ei ole; hüüavad Issanda poole, aga ta ei vasta neile.

⁴³Minä murskaan heidät maan tomuun, poljen ja tallaan heitä kuin katujen lokaa.

⁴³Nüüd ma hõõrun nad pihuks nagu maa tolmu; ma põrmustan ja sõtkun nad puruks nagu tänavate pori.

⁴⁴Sinä pelastit minut, kun kansani kapinoi, asetit minut hallitsemaan myös vieraita maita. Kansat, joita en tuntenut, ovat nyt valtani alla.

⁴⁴Sina päästad minu mu rahva riidlemistest; sa hoiad mind paganate peaks. Rahvad, keda ma ei tunne, hakkavad mind teenima.

⁴⁵Muukalaiset liehittelevät minua, he tottelevat jo ennen kuin käsken,

⁴⁵Võõra rahva lapsed meelitavad mind, kuulduste peale nad kuulevad mu sõna.

⁴⁶heidän voimansa on hervonnut, vavisten he tulevat ulos linnoistaan.

⁴⁶Võõra rahva lapsed nõrkevad ja nad vöötavad endid oma linnustest välja tulles.

⁴⁷Herra elää! Kiitetty olkoon puolustajani, ylistetty Jumala, minun turvakallioni!

⁴⁷Issand elab, kiidetud olgu mu kalju! Ülistatud olgu Jumal, mu päästekalju,

⁴⁸Jumala kostaa puolestani ja alistaa kansat valtani alle,

⁴⁸Jumal, kes mulle annab kättemaksmise ja alistab mulle rahvad,

⁴⁹hän pelastaa minut vihollisteni käsistä ja antaa voiton vihamiehistäni, vainoojista hän minut päästää.

⁴⁹sina, kes viid mind ära mu vaenlaste käest, tõstad mind kõrgele mu vastaste eest ja vabastad minu vägivalla meeste käest.

⁵⁰Siksi kiitän sinua, Herra, kansojen keskellä, laulan kiitosta sinun nimellesi.

⁵⁰Sellepärast ma tänan sind, Issand, paganate seas ja laulan kiitust su nimele,

⁵¹Sinä teet voittoisaksi kansasi kuninkaan, sinä olet uskollinen sille jonka olet voidellut, Daavidille ja hänen suvulleen, nyt ja aina.

⁵¹kes teed suureks oma kuninga õnne ning osutad heldust oma võitule, Taavetile ja tema soole igavesti!'