¹Daavid kysyi: "Mahtaako Saulin suvusta olla enää jäljellä ketään, jolle voisin Jonatanin tähden osoittaa ystävyyttä?"

¹Ja Taavet ütles: 'Kas on veel kedagi, kes Sauli soost on järele jäänud, et ma Joonatani pärast saaksin temale head teha?'

²Saulin talossa oli ollut Siba-niminen palvelija. Hänet kutsuttiin Daavidin luo, ja kuningas kysyi: "Oletko sinä Siba?" Hän vastasi: "Olen, herrani."

²Sauli perel oli olnud sulane, Siiba nimi, ja tema kutsuti Taaveti juurde. Kuningas küsis temalt: 'Kas sina oled Siiba?' Ja ta vastas: 'Jah, su sulane on see!'

³Kuningas kysyi: "Eikö Saulin suvusta ole enää jäljellä ketään, jolle voisin osoittaa ystävyyttä, niin kuin Jumala vaatii?" Siba vastasi kuninkaalle: "On yksi, Jonatanin rampa poika."

³Ja kuningas küsis: 'Kas ei ole enam kedagi Sauli soost, kellele ma saaksin osutada Jumala heldust?' Ja Siiba vastas kuningale: 'On veel olemas Joonatani poeg, jalust vigane.'

⁴Kuningas kysyi: "Missä hän on?" Siba sanoi: "Hän on Ammielin pojan Makirin talossa Lo-Dabarissa."

⁴Ja kuningas küsis temalt: 'Kus ta on?' Ja Siiba vastas kuningale: 'Vaata, ta on Maakiri, Ammieli poja kojas Lo-Debaris.'

⁵Kuningas lähetti palvelijansa hakemaan hänet sieltä.

⁵Siis kuningas Taavet läkitas talle järele ja laskis ta tuua Maakiri, Ammieli poja kojast Lo-Debarist.

⁶Tultuaan kuninkaan luo Mefiboset, Saulin pojan Jonatanin poika, heittäytyi kunnioittavasti maahan hänen eteensä. Daavid sanoi: "Mefiboset!" Hän vastasi: "Olen palvelijasi."

⁶Kui Mefiboset, Sauli poja Joonatani poeg, tuli Taaveti juurde, siis heitis ta silmili maha ja kummardas. Ja Taavet ütles: 'Mefiboset!' Ja tema vastas: 'Vaata, su sulane on siin.'

⁷Daavid sanoi hänelle: "Älä pelkää. Minä haluan osoittaa sinulle ystävyyttä isäsi Jonatanin tähden. Minä annan sinulle isoisäsi Saulin koko maaomaisuuden, ja saat aina syödä minun pöydässäni."

⁷Ja Taavet ütles temale: 'Ära karda, sest ma tahan tõesti teha sulle head su isa Joonatani pärast ja anda sulle tagasi kõik su isa Sauli põllud! Ja sa ise saad alaliselt süüa leiba minu lauas.'

⁸Mefiboset kumarsi kunnioittavasti ja sanoi: "Mikä olen minä, sinun palvelijasi, kun käännyt tällaisen koiranraadon puoleen?"

⁸Ja tema kummardas ning ütles: 'Kes olen mina, su sulane, et sa oled vaadanud minusuguse surnud koera peale?'

⁹Kuningas kutsui luokseen Saulin palvelijan Siban ja sanoi hänelle: "Kaiken sen, mikä on kuulunut Saulille ja hänen suvulleen, minä annan herrasi pojalle.

⁹Siis kutsus kuningas Siiba, Sauli sulase, ja ütles temale: 'Kõik, mis on olnud Sauli ja kogu ta soo päralt, olen ma andnud su isanda pojale.

¹⁰Viljele poikiesi ja orjiesi kanssa hänen maataan ja korjaa sato, niin että herrasi poika saa siitä toimeentulonsa. Mefiboset, herrasi poika, saa kuitenkin aina syödä minun pöydässäni." Siballa oli viisitoista poikaa ja kaksikymmentä orjaa.

¹⁰Sina pead temale maad harima, sina ja su pojad ja su sulased, ja pead temale tooma, et su isanda pojal oleks leiba süüa. Ja Mefiboset, su isanda poeg, sööb alaliselt leiba minu lauas.' Siibal oli viisteist poega ja kakskümmend sulast.

¹¹Hän vastasi kuninkaalle: "Minä teen niin kuin herrani ja kuninkaani käskee." Siitä alkaen Mefiboset söi Daavidin pöydässä kuninkaan poikien joukossa.

¹¹Ja Siiba ütles kuningale: 'Nõnda nagu mu isand kuningas oma sulast käsib, nõnda su sulane teeb.' Ja Mefiboset sõi Taaveti lauas nagu üks kuningapoegi.

¹²Mefibosetilla oli pieni poika, jonka nimi oli Miika. Koko Siban talonväki jäi Mefibosetin palvelukseen,

¹²Ja Mefibosetil oli väike poeg, Miika nimi; ja kõik Siiba koja elanikud olid Mefiboseti sulased.

¹³mutta Mefiboset itse asui Jerusalemissa, koska hän sai aina syödä kuninkaan pöydässä; ja hän ontui kumpaakin jalkaansa.

¹³Ja Mefiboset elas Jeruusalemmas, sest ta sõi alaliselt kuninga lauas; ta lonkas mõlemat jalga.