¹Näin sanoo Herra: -- Koska Moab on tehnyt rikoksen rikoksen jälkeen, en päätöstäni peruuta. He ovat polttaneet kalkiksi Edomin kuninkaan luut.

¹Nõnda ütleb Issand: Moabi kolme üleastumise pärast, koguni nelja pärast, ei võta ma oma otsust tagasi, sest nad on põletanud lubjaks Edomi kuninga luud.

²Sen tähden minä sinkoan tulen Moabiin, ja se nielee Kerijotin palatsin. Moab kukistuu taistelun pauhatessa, sotahuudon kaikuessa, merkkitorven soidessa.

²Seepärast läkitan ma Moabisse tule ja see põletab Kerijoti paleed. Moab sureb sõjakäras võitlushüüete ja pasunahääle saatel.

³Minä tuhoan siltä kuninkaan ja lyön hengiltä sen hallitusmiehet, sanoo Herra.

³Ma hävitan tema keskelt kohtumõistja ja tapan koos temaga kõik ta vürstid, ütleb Issand.

⁴Näin sanoo Herra: -- Koska Juuda on tehnyt rikoksen rikoksen jälkeen, en päätöstäni peruuta. He ovat hylänneet minun lakini, eivät ole pitäneet minun käskyjäni. Samat valhejumalat ovat heidät eksyttäneet, joita jo heidän isänsä seurasivat.

⁴Nõnda ütleb Issand: Juuda kolme üleastumise pärast, koguni nelja pärast, ei võta ma oma otsust tagasi, sest nad on hüljanud Issanda Seaduse ega ole pidanud tema määrusi; neid on eksitanud nende valejumalad, kelle järel on käinud nende vanemad.

⁵Sen tähden minä sinkoan tulen Juudaan, ja se nielee Jerusalemin palatsin.

⁵Seepärast läkitan ma Juudasse tule ja see põletab Jeruusalemma paleed.

⁶Näin sanoo Herra: -- Koska Israel on tehnyt rikoksen rikoksen jälkeen, en päätöstäni peruuta. He myyvät rehellisen rahasta ja köyhän kenkäparista.

⁶Nõnda ütleb Issand: Iisraeli kolme üleastumise pärast, koguni nelja pärast, ei võta ma oma otsust tagasi, sest nad müüvad raha eest õige ja sandaalipaari eest vaese,

⁷He polkevat heikot maan tomuun ja ajavat vähävaraisten asiat umpikujaan. Isä ja poika käyvät saman naisen luona ja häpäisevät näin minun pyhän nimeni.

⁷nad ihaldavad mullapõrmu viletsate pea peale ja väänavad väetite õigust; poeg ja isa lähevad sama tüdruku juurde teotama mu püha nime.

⁸Pantiksi otetuilla vaatteilla heitä lojuu jokaisen alttarin ympärillä, he juovat pyhäkössä viiniä, jonka ovat velallisiltaan korkoina kiristäneet.

⁸Nad heidavad panditud riiete peale iga altari kõrval ja joovad oma jumalate kojas nende veini, keda nad ise on süüdi mõistnud.

⁹Ja kuitenkin minä hävitin teidän tieltänne amorilaiset, jotka olivat kookkaita kuin setrit ja vahvoja kuin tammet. Heidät minä tuhosin hedelmistä juuriin saakka.

⁹Ja ometi hävitasin mina nende eest emorlased, kes olid pikakasvulised nagu seedrid ja tugevad nagu tammed; ma hävitasin neil vilja ülevalt ja juured alt.

¹⁰Minä toin teidät pois Egyptistä, minä johdatin teitä neljäkymmentä vuotta autiomaassa, että saisitte omaksenne amorilaisten maan.

¹⁰Mina tõin teid ära Egiptusemaalt ja saatsin teid kõrbes nelikümmend aastat, et saite pärida emorlaste maa.

¹¹Minä herätin teidän pojistanne profeettoja ja nuorista miehistänne nasiireja. Eikö näin ole, israelilaiset? sanoo Herra.

¹¹Mina tõstsin teie poegade hulgast prohveteid ja teie noorte meeste hulgast nasiire. Või ei ole see nõnda, Iisraeli lapsed? ütleb Issand.

¹²Mutta te juotitte nasiireille viiniä ja kielsitte profeettoja julistamasta.

¹²Aga teie jootsite nasiiridele veini ja keelasite prohveteid, öeldes: 'Ärge ennustage!'

¹³Sen tähden minä annan maan huojua jalkojenne alla niin kuin lyhteitä täyteen kuormatut vankkurit huojuvat.

¹³Vaata, ma lasen maapinna teie all vankuda, otsekui vanguks viljavihkudega täidetud vanker.

¹⁴Silloin on poikki pakotie kevytaseiselta, raskasaseista ei auta hänen voimansa eikä valiosotilaskaan selviä hengissä.

¹⁴Siis on nobedal põgenemine võimatu, tugeval ei ole kasu tema jõust ega saa kangelane päästa oma hinge.

¹⁵Jousimies ei pysy pystyssä, jalkamiehistä nopeinkaan ei pääse pakoon eikä vaunumies selviä hengissä.

¹⁵Ja ammukütt ei pea vastu, kärmet ei aita tema jalad ega päästa ratsanik oma elu.

¹⁶Sotureista rohkeinkin heittää aseensa ja pakenee sinä päivänä, sanoo Herra.

¹⁶Isegi südikaim kangelaste seast peab sel päeval alasti põgenema, ütleb Issand.