¹Hyvä maine on parempi kuin kallis öljy ja kuolinpäivä parempi kuin synnyinpäivä.

¹Aus nimi on parem kui kallis võideõli ja surmapäev on parem kui sünnipäev.

²Parempi on mennä surutaloon kuin pitoihin, koska surutalossa näkee, mikä on kaikkien kohtalo. Jokainen, joka elää, painakoon sen mieleensä.

²Parem on minna leinakotta kui pidukotta, sest seal on kõigi inimeste lõpp, ja kes elab, võtku see südamesse!

³On parempi murehtia kuin nauraa, sillä sydämelle on hyväksi, että kasvot ovat murheelliset.

³Parem on meelehärm kui naer, sest kurb nägu on südamele hea.

⁴Viisaan sydän on surutalossa, tyhmän sydän huvipaikoissa.

⁴Tarkade süda on leinakojas, aga alpide süda on rõõmukojas.

⁵On parempi kuulla viisaan nuhteita kuin tyhmien hymistystä.

⁵Parem on kuulata targa sõitlust kui alpide laulu.

⁶Orjantappuroiden rätinää padan alla on tyhmän nauru. Turhuutta sekin.

⁶Sest otsekui kibuvitste praksumine paja all on albi naer. Seegi on tühi töö.

⁷Väärä voitto tekee viisaankin hulluksi, lahjonta turmelee mielen.

⁷Tõesti, rõhumine teeb targa rumalaks ja pistis rikub südant.

⁸On parempi lopettaa puhuminen kuin aloittaa, maltti on mahtailua parempi.

⁸Asja lõpp on parem kui selle algus; kannatlikkus on parem kui ülbus.

⁹Älä vähällä vihastu, sillä kauna pesiytyy tyhmän rintaan.

⁹Ära lase oma meelt kergesti saada pahaseks, sest pahameel asub alpide põues!

¹⁰Älä kysele, miksi asiat ennen olivat paremmin kuin nyt, sillä et sinä viisauttasi sitä kysy.

¹⁰Ära ütle: 'Miks olid endised ajad paremad kui nüüdsed?' Sest seda sa ei küsi targasti.

¹¹Viisaus on yhtä arvokas kuin peritty omaisuus, vieläpä arvokkaampikin täällä auringon alla elävälle,

¹¹Tarkus on niisama hea kui pärisosa, ja kasuks neile, kes päikest näevad.

¹²sillä viisauden varjossa on kuin rahan varjossa. Viisaus vain on sikäli rahaa hyödyllisempi, että se pitää omistajansa hengissä.

¹²Sest tarkuse varjus on nagu raha varjus; aga teadmise kasu on see, et tarkus hoiab elus selle omaniku.

¹³Katso Jumalan tekoja: kuka voi suoristaa sen, minkä hän on käyräksi tehnyt?

¹³Vaata Jumala tööd: sest kes suudaks õgvendada, mida tema on teinud kõveraks?

¹⁴Hyvänä päivänä iloitse ja pahana päivänä muista, että Jumala on antanut ne molemmat. Ei ihminen voi moittia Jumalaa.

¹⁴Heal päeval olgu sul hea meel, ja kurjal päeval mõtle järele: Jumal on teinud nii selle kui teise, et inimene ei teaks, mis tal ees seisab.

¹⁵Tämänkin minä olen nähnyt turhina elinpäivinäni: hurskas hukkuu, vaikka on elänyt oikein, jumalaton elää pahuudestaan huolimatta kauan.

¹⁵Kõike olen ma näinud oma tühiseil päevil: õiglane hukkub oma õigluses ja õel elab kaua oma kurjuses.

¹⁶Älä ole liian hurskas äläkä esiinny ylen viisaana: miksi tekisit elämäsi autioksi?

¹⁶Ära ole liiga õiglane ja ära pea ennast väga targaks: miks peaksid ennast hävitama?

¹⁷Älä liikaa poikkea laista äläkä ole tyhmä: miksi kuolisit ennen aikaasi?

¹⁷Ära ole liiga õel ja ära ole alp: miks tahad enneaegu surra?

¹⁸Sinun on paras pitää kiinni toisesta hylkäämättä toistakaan: Jumalaa pelkäävä onnistuu molemmissa.

¹⁸Hea on, kui sa ühest kinni pead ja ka teisest oma kätt lahti ei lase, sest kes Jumalat kardab, pääseb neist kõigist.

¹⁹Viisaus on viisaalle vahvempi apu kuin kaupungin kymmenen mahtimiestä.

¹⁹Tarkus annab targale rohkem kindlust kui kümme valitsejat linnas.

²⁰Maan päällä ei ole yhtäkään niin hurskasta, että hän tekisi aina vain hyvää eikä koskaan syntiä.

²⁰Sest ükski inimene ei ole maa peal nii õige, et ta teeks ainult head, aga mitte kunagi pattu.

²¹Älä kuuntele kaikkea mitä puhutaan, ettet joutuisi kuulemaan sitäkin, miten palvelijasi kiroaa sinua.

²¹Ära pane tähele ka mitte kõiki sõnu, mida räägitakse, et sa ei kuuleks, kui su sulane sind sajatab.

²²Muistathan ne monet kerrat, jolloin sinä itse olet kironnut muita.

²²Sest su süda ju teab, et ka sina oled palju kordi sajatanud teisi.

²³Kaiken tämän olen viisauden avulla koetellut. Minä sanoin: "Tahdon tulla viisaaksi." Mutta viisaus pysytteli tavoittamattomissa.

²³Seda kõike ma olen tarkusega läbi katsunud. Ma ütlesin: 'Ma saan targemaks', aga see jäi minust kaugele.

²⁴Kaukana on kaiken sisin olemus, syvällä, syvällä -- kuka voi sen löytää?

²⁴See, mis on, on kauge ja sügav, väga sügav. Kes selle leiab?

²⁵Minä ryhdyin itsekseni pohtimaan ja etsimään viisautta ja kaiken lopputulosta ja ymmärsin, että jumalattomuus johtuu järjettömyydestä ja tyhmyys mielen sokaistumisesta.

²⁵Ma pöörasin ka oma südame tunnetama ja uurima ning otsima tarkust ja põhjust, ja tunnetama õeluse alpust ja sõgeduse meeletust.

²⁶Minä havaitsin: Kuolemaakin katkerampi on nainen. Hän on pyydys, hänen sydämensä on ansa, hänen kätensä ovat kahleet. Jumalalle mieluinen hänet välttää, mutta synnintekijä takertuu hänen verkkoonsa.

²⁶Ja ma leidsin, mis on kibedam surmast: naine! Ta on otsekui püünis: ta süda on nagu võrk, ta käed on nagu ahelad. Kes Jumalale meeldib, see pääseb temast, aga patuse püüab ta kinni.

²⁷Katso -- sanoi Saarnaaja -- tämän minä totesin, kun kohta kohdalta pyrin tulokseen:

²⁷Vaata, seda ma olen leidnud, ütleb Koguja, ühte teisega võrreldes, et leida lahendust,

²⁸en löytänyt, mitä kaiken aikaa etsin, ihmistä. Tuhannen joukosta minä löysin yhden, mutta koko määrästä en ainoatakaan naista.

²⁸mida mu hing veel otsib ega ole leidnud: ma leidsin tuhande hulgast ühe mehe, aga naist ei ole ma nende kõigi hulgast leidnud.

²⁹Vain tämän minä sain selville: Jumala on luonut ihmiset suoriksi, mutta itse he punovat kieroja juonia.

²⁹Vaata, ma olen leidnud ainult seda, et Jumal on inimesed loonud ausaks, aga nad ise leiutavad rohkesti riukaid.