¹Oli yhdestoista vuosi, ensimmäisen kuun ensimmäinen päivä, ja minulle tuli tämä Herran sana:

¹Ja üheteistkümnendal aastal, esimese kuu esimesel päeval tuli mulle Issanda sõna; ta ütles:

²"Ihminen, kuule. Tyros on sanonut Jerusalemista: -- Kas, kas! Kansojen portti on murrettu, nyt on tullut minun vuoroni! Minä rikastun, kun se on raunioina!

²'Inimesepoeg! Kuna Tüüros ütleb Jeruusalemma kohta: 'Paras talle! Purustatud on rahvaste uks! Minu kasuks on sündinud pööre: mina täitun, tema on tühi!',

³"Sen tähden sanoo Herra Jumala: -- Tyros, minä käyn sinua vastaan! Minä nostan kansat sinua vastaan, niin kuin meri nostattaa aallot.

³siis ütleb Issand Jumal nõnda: Vaata, ma olen su vastu, Tüüros, ja lasen tõusta su vastu palju rahvaid, otsekui meri tõstab oma laineid.

⁴Ne murtavat Tyroksen muurit, ne repivät sen tornit, ja minä pyyhkäisen mullatkin pois -- vain paljas kallio jää,

⁴Need hävitavad Tüürose müürid ja kisuvad maha ta tornid; ja mina pühin sealt ära ta põrmugi ning teen ta paljaks kaljuks.

⁵luoto, jolla kuivataan verkkoja. Minä olen puhunut, sanoo Herra Jumala. Tyroksesta tulee kansojen ryöstösaalis,

⁵Temast saab nootade kuivatuspaik, mis asub keset merd - sest mina olen rääkinud, ütleb Issand Jumal - ja ta jääb rahvaile saagiks.

⁶ja sen tyttäret, mantereen kylät, kaatuvat miekkaan. Se saa tietää, että minä olen Herra.

⁶Tema tütarlinnad maismaal tapetakse mõõgaga ja nad saavad tunda, et mina olen Issand.

⁷"Näin sanoo Herra Jumala: Minä tuon Tyrosta vastaan Nebukadnessarin, Babylonian kuninkaan, kuninkaiden kuninkaan. Hän tulee pohjoisesta ja tuo hevosensa, vaununsa ja soturinsa, jättiläismäisen sotajoukon.

⁷Sest nõnda ütleb Issand Jumal: Vaata, ma toon põhja poolt Tüürose kallale Paabeli kuninga Nebukadnetsari, kuningate kuninga, hobuste, sõjavankrite, ratsanike ja suure sõjaväega.

⁸-- Sinun tyttäresi, mantereen kylät, kaatuvat miekkaan. Hän rakentaa ympärillesi vallin, luo valtausluiskan ja pystyttää suojakatokset.

⁸Su tütarlinnad maismaal tapab ta mõõgaga, ja paneb su vastu piiramisseadmed, kuhjab su vastu valli, püstitab su vastu kaitsevarju,

⁹Hän iskee murtajillaan muureihisi, hän repii raudoilla tornisi.

⁹juhib oma müüripurustaja hoobid su müüridesse ja kisub su tornid maha oma raudriistadega.

¹⁰Hevoset nostattavat päällesi pölypilven, ja kavioniskut ja pyörien ryske panevat muurisi tärisemään, kun hän tunkeutuu sisään porteistasi niin kuin tunkeudutaan kaupunkiin, jonka muurit on murrettu.

¹⁰Tema hobuste rohkuse pärast katab sind tolm ning ratsanike, rataste ja vankrite mürinast värisevad su müürid, kui ta tuleb sisse su väravaist, nagu tullakse sisse vallutatud linna.

¹¹Hänen hevosensa polkevat katusi rikki, hänen sotilaansa surmaavat väkesi, ja hän kaataa pylvääsi, mahtisi merkit.

¹¹Oma hobuste kapjadega trambib ta puruks kõik su tänavad, ta tapab mõõgaga su rahva ja su tugevad kivisambad langevad maha.

¹²He ryöstävät kaikki rikkautesi, riistävät kaiken kokoamasi, repivät muurisi maahan ja tuhoavat komeat talosi, heittävät kivet, palkit ja mullan syvälle mereen.

¹²Nad riisuvad su vara ja röövivad su kauba; nad kisuvad maha su müürid ja lammutavad su kaunid kojad; su kivid, palgid ja prügi heidavad nad merre.

¹³Minä lopetan sinun laulujesi pauhun, harppujesi helinää ei enää kuulla.

¹³Nõnda ma lõpetan su laulude kõla ja enam ei ole kuulda su kannelde helinat.

¹⁴Minä pyyhkäisen sinut paljaaksi kallioksi, luodoksi, jolla kuivataan verkkoja, eikä sinua rakenneta uudestaan, sillä minä, Herra, olen puhunut. Näin sanoo Herra Jumala.

¹⁴Ma teen sind paljaks kaljuks, sinust saab nootade kuivatuspaik, sind ei ehitata enam üles. Sest mina, Issand, olen rääkinud, ütleb Issand Jumal.

¹⁵"Näin sanoo Herra Jumala Tyrokselle: Meren rannat järkkyvät, kun sinä ryskyen kaadut, kun miekan lävistämät voihkivat ja tappajat riehuvat keskelläsi.

¹⁵Nõnda ütleb Issand Jumal Tüürosele: Eks värise saared su langemise mürinast, kui haavatud oigavad, kui toimub tapmine su sees?

¹⁶Meren ruhtinaat astuvat valtaistuimiltaan kaikki, heittävät viittansa pois ja riisuvat kirjaillut vaatteensa. Pelko viittanaan he asettuvat paljaalle maalle, vavisten he kauhistelevat kohtaloasi.

¹⁶Kõik mere vürstid astuvad alla oma aujärgedelt, heidavad ära oma mantlid ja võtavad seljast kirjatud kuued; nad riietuvad hirmuvärinaisse, istuvad maas, vabisevad üha ja on kohkunud sinu pärast.

¹⁷He virittävät sinun vuoksesi valitusvirren ja laulavat näin: -- Sinä kohtasit tuhosi, meren kaupunki, maineikas kaupunki, merten herra! Sinä pidit valtaa joukkoinesi, levitit kauhua kaikkialle.

¹⁷Ja nad alustavad sinu pärast nutulaulu ning ütlevad sulle: 'Kuidas sa küll oled hukkunud, meresõitjatest asustatu, ülistatud linn, kes merel oli vägev, tema ise ja ta elanikud, kes täitis hirmuga kõiki ümberkaudu.

¹⁸Nyt meren rannat järkkyvät: on tullut tuhosi päivä! Nyt meren saaret kauhistuvat: loppusi on tullut!

¹⁸Nüüd värisevad saared su langemispäeval, jah, meresaared on kohkunud su lõpu pärast.'

¹⁹"Näin sanoo Herra Jumala: Minä teen sinusta rauniokaupungin, asumattoman ja aution, ja syvyys vyöryy ylitsesi, raskaat vedet peittävät sinut.

¹⁹Sest nõnda ütleb Issand Jumal: Kui ma teen sind laastatud linnaks, linnade sarnaseks, milles ei elata, kui ma lasen süvaveel tulvata sinust üle ja suurveel su katta,

²⁰Minä syöksen sinut muiden haudattujen kanssa tuonelaan, muinaisen väen luo, minä vien sinut alimpaan manalaan, panen sinut ammoin tuhottujen pariin, panen sinut hautaan vaipuneiden joukkoon. Enää ei kukaan asu taloissasi, enää et nouse elävien maahan.

²⁰siis ma tõukan sind alla nende juurde, kes on hauda läinud, muistse rahva juurde; ja ma panen sind elama maa sügavustesse, ürgsete varemete keskele koos nendega, kes on hauda läinud, et sa enam ei pöörduks tagasi; aga elavate maale annan ma kauniduse.

²¹Minä jätän sinusta jäljelle vain kammottavan muiston, enää ei sinua ole. Sinua etsitään mutta ei löydetä, ei enää koskaan. Näin sanoo Herra Jumala."

²¹Ma teen sind hirmutiseks ja sind ei ole enam: kui sind otsitakse, siis ei leita sind mitte iialgi, ütleb Issand Jumal.'