¹Profeetta sanoi: -- Minä seison vartiopaikallani, asetun tähystämään saadakseni tietää, mitä Herra puhuu minulle, mitä hän vastaa valituksiini.

¹Mina seisan oma vahipostil, asun linnusel ja vaatan, et näha, mida ta mulle räägib ja mida ta mulle vastab mu etteheite peale.

²Herra vastasi minulle: -- Kirjoita näky niin selvästi tauluihin, että sen voi vaivatta lukea.

²Ja Issand vastas mulle ning ütles: Kirjuta üles nägemus ja tähenda selgesti lauakeste peale, et see, kes seda loeb, võiks lugeda soravalt.

³Näky odottaa vielä toteutumistaan, mutta määräaika lähestyy joka hetki, se hetki tulee vääjäämättä. Jos se viipyy, odota, näky toteutuu varmasti ja ajallaan.

³Sest nägemus ootab küll oma aega, aga ta ruttab lõpu poole ega peta. Kui ta viibib, siis oota teda, sest ta tuleb kindlasti ega kõhkle.

⁴Kirjoita siis: Tuo kansa on perin juurin röyhkeä ja väärämielinen. Mutta vanhurskas saa elää, kun hän pysyy uskollisena.

⁴Vaata, kes on isemeelne, selle hing ei ole siiras ta sees; aga õige elab oma usust.

⁵Totisesti, rikkaus on petollista. Ahne ei saa kylläkseen, vaikka hän levittää kitansa ammolleen kuin tuonela ja on kyltymätön kuin kuolema, vaikka hän kahmii luokseen kaikki kansat ja haalii itselleen kansakunnat.

⁵Ning veel enam: vein on petlik - ei jõua sihile hoopleja mees, kes avab oma kurgu nagu haua ja on täitmatu otsekui surm, kes korjab enesele kõik paganad ja kogub enese juurde kõik rahvad.

⁶Kaikki kääntyvät häntä vastaan, ivaavat häntä ja laulavat pilkkalauluja: -- Voi sitä, joka kahmii toisen omaisuutta ja kerää kallisarvoisia pantteja! Kuinkahan kauan saat jatkaa?

⁶Eks nad kõik tee tema kohta pilkelaule ja osatavaid mõistukõnesid ning ütle: Häda sellele, kes kuhjab kokku, mis ei ole tema oma - kui kauaks? - ja koormab ennast võlaga.

⁷Kohta ovat velkojat kimpussasi, ahdistajasi tulevat ja ottavat sinut saaliikseen.

⁷Kas viimaks su võlausaldajad ei tõuse äkitselt ja su vintsutajad ei ärka? Jah, ja sina jääd neile saagiks!

⁸Niin kuin sinä ryöstit monia kansoja, niin jäljelle jääneet ryöstävät kaiken sinulta sen veren tähden, jonka olet vuodattanut, ja väkivallan tähden, jota olet tehnyt maille, kaupungeille ja niiden asukkaille.

⁸Sest sa oled riisunud paljusid rahvaid, nüüd riisuvad kõik rahvad sind inimeste vere ja kõige vägivalla pärast, mis sa oled teinud maale ja linnale ning kõigile selle asukaile.

⁹-- Voi sitä, joka kokoaa ja kiskoo väärää voittoa talonsa hyväksi ja tekee pesänsä korkealle pelastuakseen kaikesta onnettomuudesta!

⁹Häda sellele, kes ahnitseb oma kojale ülekohtust kasu, et paigutada oma pesa kõrgele ja päästa ennast kurja käest.

¹⁰Sinä teit suunnitelmia, jotka koituivat häpeäksi suvullesi. Suunnittelit tuhoa monille kansoille, mutta näin turmelit oman elämäsi.

¹⁰Sa oled oma kavatsustega häbistanud oma koja, oled hävitanud paljusid rahvaid ja oled teinud pattu oma hinge vastu.

¹¹Seinäkivi huutaa ja syyttää, ja kattohirsi yhtyy huutoon.

¹¹Sest kivi müüris kisendab ja sarikapuu vastab temale.

¹²-- Voi sitä, joka rakentaa kaupunkinsa veritöin ja pystyttää linnoitukset vääryyden varaan!

¹²Häda sellele, kes ehitab verega linna ja rajab ülekohtuga linnust!

¹³Eikö tapahdu Herran Sebaotin tahto, kun kansojen työ joutuu tulen saaliiksi ja kansakuntien vaivannäkö raukeaa tyhjiin?

¹³Vaata, eks seegi ole vägede Issandalt, et rahvaste vaev saab tuleroaks ja rahvahõimud väsitavad endid ilmaaegu?

¹⁴Maa on oleva täynnä Herran voiman tuntemusta, niin kuin meri on vettä tulvillaan.

¹⁴Sest maa saab täis Issanda au tundmist - otsekui veed katavad merepõhja.

¹⁵-- Voi sitä, joka juottaa kansoille vihan viiniä ja päihdyttää ne katsellakseen niiden alastomuutta.

¹⁵Häda sellele, kes joodab ligimest, pannes joogi hulka oma viha, et jooja joobnuks jääks ja jootja saaks vaadata tema alastiolekut.

¹⁶Sinä ympärileikkaamaton, et sinä saa kunniaa, häpeään sinä joudut. Juo siis sinäkin ja paljasta alastomuutesi. Jumalan vihan malja kiertyy kohdallesi, ja kunniasi peittyy häpeään.

¹⁶Au asemel sa küllastud häbist: joo sinagi ja näita oma eesnahka! Issanda parema käe karikas jõuab ringiga sinuni, ja su au kaetakse häbiga.

¹⁷Väkivalta, jota olet tehnyt Libanonille, koituu omaksi tuhoksesi, ja hävitys, joka kohtasi eläimiä, murskaa myös sinut. Sinä tuhoudut ihmisveren tähden, jonka olet vuodattanut, ja väkivallan tähden, jota olet tehnyt maille, kaupungeille ja niiden asukkaille.

¹⁷Sest Liibanonile tehtud vägivald katab sind ja loomade hävitus teeb sulle hirmu inimeste vere, samuti maale, linnale ja kõigile selle asukaile tehtud vägivalla pärast.

¹⁸Mitä auttaa jumalankuva? Senhän on veistäjä tehnyt. Mitä hyödyttää valettu patsas? Sen vastaukset ovat valhetta. Miten veistäjä voi luottaa veistokseensa, omatekoiseen jumalaan, joka ei puhu?

¹⁸Mis kasu on nikerdatud kujust, mille meister nikerdab, valatud kujust ja valeõpetajast, et meister kuju peale loodab, valmistades keeletuid ebajumalaid?

¹⁹Voi sitä, joka sanoo puupalalle: "Herää!" ja mykälle kivelle: "Nouse!" Nekö voisivat antaa oikeita neuvoja? Kullalla ja hopealla ne kyllä on silattu, mutta henkeä niissä ei ole.

¹⁹Häda sellele, kes ütleb puule: 'Ärka!' või liikumatule kivile: 'Liigu!' Ons see õpetaja? Vaata, see on kulla ja hõbedaga kaetud, ometi pole vaimu tema sees.

²⁰Herra on pyhässä temppelissään, hänen edessään vaietkoon koko maa!

²⁰Aga Issand on oma pühas templis, tema palge ees vaikigu kogu maa!'