¹Herran sana, joka tuli Hoosealle, Beerin pojalle. Hänen aikanaan olivat Juudan kuninkaina Ussia, Jotam, Ahas ja Hiskia, ja Israelin kuninkaana oli Jerobeam, Joasin poika.

¹Issanda sõna, mis tuli Hooseale, Beeri pojale, Juuda kuningate Ussija, Jootami, Aahase ja Hiskija päevil ja Iisraeli kuninga Jerobeami, Joase poja päevil.

²Herra alkoi puhua Hoosealle ja sanoi näin: "Mene ja ota portto vaimoksesi ja ota lapsiksesi ne lapset, jotka hän saa. Tämä maa on uskoton Herraa kohtaan, se on kuin portto, se palvelee vieraita jumalia."

²Alguses, kui Issand hakkas rääkima Hoosea läbi, ütles Issand Hooseale: 'Mine võta enesele hooranaine ja sohilapsed, sest maa lahkub üha hoorates Issanda järelt!'

³Niin Hoosea otti vaimokseen Gomerin, Diblaimin tyttären, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti hänelle pojan.

³Siis ta läks ja võttis enesele Gomeri, Diblaimi tütre; naine jäi lapseootele ja tõi temale poja ilmale.

⁴Herra sanoi Hoosealle: "Anna pojalle nimeksi Jisreel, sillä pian minä kostan Jehun suvulle verityöt, jotka hän on tehnyt Jisreelissä, ja teen lopun Israelin kuninkaista.

⁴Siis ütles Issand talle: 'Pane temale nimeks Jisreel, sest veel pisut aega ja ma tasun Jisreeli veresüü Jehu soole ning lõpetan Iisraeli soo kuningriigi!

⁵Sinä päivänä minä särjen Israelin jousen Jisreelin tasangolla."

⁵Sel päeval murran ma katki Iisraeli ammu Jisreeli orus.'

⁶Hoosean vaimo tuli jälleen raskaaksi ja synnytti tyttären. Herra sanoi Hoosealle: "Anna hänelle nimeksi Lo-Ruhama, sillä minä en enää osoita rakkautta Israelia kohtaan enkä anna sille anteeksi.

⁶Ja naine jäi taas lapseootele ja tõi tütre ilmale ning Issand ütles Hooseale: 'Pane temale nimeks Lo-Ruhama, sest ma ei halasta enam Iisraeli soo peale, nõnda et annaksin neile andeks!

⁷Mutta Juudan heimoa minä rakastan. Minä itse pelastan heidät, sillä minä olen heidän Jumalansa. Minä pelastan heidät, mutta en jousella, miekalla enkä sodalla, en hevosilla enkä sotavaunuilla."

⁷Aga Juuda soo peale ma halastan ja ma päästan nad Issanda, nende Jumala läbi; kuid ma ei päästa neid ei ammu, mõõga ega sõja läbi, ei hobuste ega ratsanike läbi.'

⁸Vieroitettuaan Lo-Ruhaman Hoosean vaimo tuli taas raskaaksi ja synnytti pojan.

⁸Kui naine oli võõrutanud Lo-Ruhama, jäi ta jälle lapseootele ja tõi poja ilmale.

⁹Herra sanoi Hoosealle: "Anna hänelle nimeksi Lo-Ammi, sillä te ette ole minun kansani enkä minä ole teidän Jumalanne."

⁹Ja Issand ütles: 'Pane temale nimeks Lo-Ammi, sest teie ei ole minu rahvas ja mina ei ole teie päralt!

¹⁰(H2:1) -- Kerran Israelin jälkeläisiä on oleva kuin merenrannan hiekkaa, jota ei voi mitata eikä laskea. Sen sijaan että heille nyt sanotaan: "Te ette ole minun kansani", heille sanotaankin näin: "Te olette elävän Jumalan lapset."

¹¹(H2:2)Silloin Juuda ja Israel kokoontuvat yhteen. He asettavat itselleen yhteisen johtajan ja leviävät yli koko maan. Totisesti, suuri on oleva Jisreelin päivä, Jumalan kylvön päivä!