¹-- Kuulkaa tämä, te papit, kuunnelkaa tarkasti, te Israelin päämiehet! Kuningashuone, kuuntele, mitä sanon! Te kaikki joudutte tuomiolle, koska olette olleet ansana Mispassa, verkkona Taborin yllä,

¹Kuulge seda, preestrid, ja pane tähele, Iisraeli sugu! Kuulata, kuninglik koda! Sest teid tabab kohus. Jah, te olete püüdepaelaks Mispale ja võrguks, mis on laotatud Taabori peale.

²pyydyskuoppana Sittimissä. Minä kuritan teitä kaikkia!

²Te süvendate Sittimi kõlvatust, aga mina karistan teid kõiki.

³Minä tunnen Efraimin, Israel ei pääse minua piiloon. Sinä, Efraim, olet harjoittanut haureutta, sinä, Israel, olet tullut saastaiseksi.

³Mina tunnen Efraimi ja Iisrael ei ole mu eest varjul; sest nüüd, Efraim, oled sa teinud hooratööd, Iisrael on ennast roojastanud.

⁴Sinun tekosi estävät sinua palaamasta Jumalan luo. Sinussa on huoruuden henki, sinä et tunne Herraa.

⁴Nende teod ei luba neil pöörduda oma Jumala poole, sest nende sees on hooruse vaim ja nad ei tunne Issandat.

⁵Israelin ylpeys koituu sille itselleen tuhoksi. Israel ja Efraim kompastuvat rikoksiinsa, myös Juuda lankeaa niiden kanssa.

⁵Iisraeli kõrkus tunnistab temale otse näkku, Iisrael ja Efraim komistavad oma süü läbi, Juudagi komistab koos nendega.

⁶Vaikka Israel lähtee Herran luo, vie hänelle lampaita ja härkiä, hän ei vastaa sille. Hän on vetäytynyt pois.

⁶Oma lammaste ja härgadega lähevad nad küll otsima Issandat, aga nad ei leia teda: ta on tõmbunud neist eemale.

⁷Israel on ollut uskoton Herralle, se on synnyttänyt äpärälapsia. Nyt uudenkuun juhla tekee Israelista lopun, se menettää perintömaan.

⁷Nad on olnud Issanda vastu truuduseta, sest nad on sünnitanud võõraid lapsi. Nüüd neelab 'noorkuu' neid koos nende põldudega.

⁸-- Puhaltakaa torveen Gibeassa, soittakaa hälytys Ramassa! Huutakaa Bet-Avenissa: "Benjamin, vihollinen on kannoillasi!"

⁸Puhuge sarve Gibeas, pasunat Raamas! Tõstke sõjakisa Beet-Aavenis! Juba ollakse sul kannul, Benjamin!

⁹Efraimia kohtaa rangaistus, lähellä on päivä, jolloin se tulee autioksi. Israelin heimoille minä teen nyt tiettäväksi, miten niiden lopulta käy.

⁹Efraim muutub karistuspäeval kõrbeks. Iisraeli suguharude keskel ma kuulutan tõde.

¹⁰Juudan ruhtinaat ovat tehneet väärin kuin rajakivien siirtäjät. Heidän päälleen minä syöksen vihani tulvan.

¹⁰Juuda vürstid on saanud piirinihutajate sarnaseks; ma valan nende peale oma viha nagu vett.

¹¹Efraim on ruhjottu, se on saanut mitä on ansainnut. Täynnä intoa se tahtoi kulkea tyhjää seuraten.

¹¹Efraimile on liiga tehtud, õigus on rikutud, sest ta tahab käia käsu järgi.

¹²Minä olen Efraimille kuin jäytävä tauti, Juudan heimolle kuin märkivä haava.

¹²Aga mina olen Efraimile nagu koi ja Juuda soole nagu mädanik.

¹³Kun Efraim huomasi sairautensa ja Juuda näki paiseensa, silloin Efraim lähti Assyriaan, lähetti sanan suurkuninkaalle. Mutta hän ei voinut tehdä teitä terveiksi, ei parantaa teidän paiseitanne.

¹³Kui Efraim nägi oma haigust ja Juuda oma paiset, siis läks Efraim Assurisse ja läkitas suurkuninga juurde; aga tema ei suutnud teha teid terveks ega ravida teid paisetest.

¹⁴Minä käyn Efraimin kimppuun kuin leijona, Juudan kimppuun kuin jalopeura. Minä revin, minä raatelen saaliini ja vien sen pois, ei kukaan voi sitä pelastaa.

¹⁴Sest mina olen Efraimile nagu lõvi ja Juuda soole nagu noor lõvi: mina murran nad maha ja lähen, kannan ära, ja päästjat ei ole.

¹⁵Sitten palaan takaisin paikalleni ja odotan, kunnes he katuvat ja etsivät minun kasvojani. Ahdistuksessaan he etsivät minua ja sanovat:

¹⁵Ma lähen, pöördun tagasi oma asupaika, kuni nad kahetsevad ja otsivad mu palet; oma kitsikuses otsivad nad mind.