1-- Älä iloitse, Israel, niin kuin muut kansat, älä juhli, niin kuin ne juhlivat! Sinä olet ollut uskoton Jumalaasi kohtaan, kaikilla puimatantereilla olet myynyt itseäsi, olet koonnut palkkaa huoruudellasi.
1Ära rõõmusta, Iisrael, ära hõiska nagu teised rahvad! Sest sa oled hoora viisil lahkunud oma Jumalast, oled armastanud hoorapalka kõigis rehealustes.
2Sen tähden puimatanner ja viinikuurna eivät enää ole sinua varten, ei tule viiniä sinulle!
2Rehi ja surutõrs neid ei toida ja veini ei pea neil olema.
3Sinä et saa enää jäädä Herran maahan. Efraim joutuu takaisin Egyptiin, Assyriassa sen täytyy syödä epäpuhdasta ruokaa.
3Nad ei saa jääda Issanda maale, vaid Efraim läheb tagasi Egiptusesse ja nad peavad Assuris sööma roojaseid asju.
4Se ei enää saa vuodattaa Herralle uhriviiniä, ei tuoda hänelle teurasuhreja. Efraimin leipä on kuoleman leipää, jokainen saastuu, joka sitä syö. Efraim pitää ruokansa itsellään, mitään se ei vie Herralle uhriksi.
4Seal nad ei kalla Issandale veini ja nende tapaohvrid pole talle meele järgi; nende leib on nagu leinaleib: kõik, kes seda söövad, rüvetavad endid; sest leiba on neil ainult eneste jaoks, Issanda kotta seda ei tule.
5Miten sinä sitten aiot viettää juhla-aikoja ja Herran juhlaa?
5Mida te teete pühade ajal, Issanda-püha päevadel?
6Katso: ne, jotka pakenevat hävitystä, joutuvat Egyptiin, ja Memfis on heidän hautansa! Heidän kalliit hopeansa peittyvät nokkosiin, ohdakkeet valtaavat heidän telttapaikkansa.
6Jah, vaata, nad peavad lahkuma laastamise pärast; neid kogub Egiptus, neid matab Memfis; umbrohi pärib nende hõbeasjad, nende telkides kasvavad ohakad.
7Rangaistuksen päivä tulee, tilinteon hetki on ovella, Israel sen vielä kipeästi tuntee. "Profeetta on menettänyt järkensä, hengenmies on mieltä vailla!" -- Näin te väitätte. Te vihaatte minua omien rikostenne vuoksi.
7Katsumise päevad tulevad, kättemaksu päevad tulevad, Iisrael saab seda tunda. 'Prohvet on rumal, vaimumees on hull!' Et su süü on suur, siis on ka vaen suur.
8Minä, profeetta, olen Jumalani asialla, minä olen Efraimin vartiomies. Mutta kaikille minun teilleni on viritetty ansa, Jumalani huoneessakin vihamielisyys kohtaa minut.
8Efraim luurab prohvetit, kes on mu Jumalaga. Kõigil ta teedel on linnupüüdja pael, ta Jumala kojas on vaenulikkus.
9Te olette vaipuneet syvälle turmioon niin kuin gibealaiset muinoin. Jumala muistaa Efraimin rikokset, rankaisee sen synnit.
9Nad on sügavalt laostunud, otsekui Gibea päevil; aga tema mäletab nende süüd ja nuhtleb neid nende pattude eest.
10-- Kuin viinirypäleet autiomaassa oli Israel, kun minä sen löysin. Kun näin teidän isänne, he olivat kuin viikunapuun keväthedelmät. Mutta heti kun he tulivat Baal-Peoriin, he vihkiytyivät Baalille ja tulivat inhottaviksi kuin tuo heidän rakastajansa.
10Ma leidsin Iisraeli nagu viinamarjad kõrbes; nagu esimesed marjad noorel viigipuul, nõnda leidsin teie vanemad. Aga nad tulid Baal-Peori, pühendasid endid Häbile ja muutusid põlastusväärseiks nagu see, keda nad armastasid.
11Niin kuin lintu lennähtää tiehensä, niin katoaa Efraimin loisto: ei enää synnytystä, ei raskautta, ei hedelmöitymistä!
11Efraim - linnuna lendab ära nende au, enam ei ole sünnitust, rasedust ega eostust.
12Vaikka Efraim saisikin lapsensa isoiksi, minä otan ne pois viimeistä myöten. Voi Efraimia itseään, kun minä käännyn pois!
12Ja kuigi nad kasvataksid oma lapsed suureks, teen mina nad lastetuks, inimestest lahti. Tõesti, häda neile, kui ma neist eemaldun!
13Kun ensi kerran näin Efraimin, se oli kuin palmu vehreällä laidunmaalla, mutta nyt Efraim joutuu viemään lapsensa surmaajan käsiin.
13Efraim, nagu ma näen, on palmiks, mis on istutatud vainule; aga Efraim peab viima oma lapsed tapja kätte.
14-- Anna, Herra, Efraimille -- niin, mitä antaisit? Anna sen naisille hedelmätön kohtu ja kuivettuneet rinnat!
14Anna neile, Issand, mida sa pidid andma: anna neile viljatu rüpp ja kuivetunud rinnad!
15-- Gilgalissa paljastui Efraimin koko pahuus, siellä minä aloin vihata sitä kansaa. Pahojen tekojen tähden minä karkotan sen maastani. En rakasta sitä enää! Kaikki Efraimin päälliköt ovat niskureita.
15Kõik nende kurjus on Gilgalis, seal hakkasin ma neid vihkama. Nende kurjade tegude pärast ajan ma nad ära oma kojast. Ma ei armasta neid enam: kõik nende vürstid on tõrksad.
16Efraim on lyöty! Sen juuret ovat kuivuneet, se ei enää kanna hedelmää. Ja vaikka äidit vielä synnyttäisivätkin, minä surmaan heidän kohtunsa kalliit hedelmät.
16Efraim lüüakse maha, nende juur kuivab, nad ei kanna vilja. Kui nad siiski sünnitaksid, surmaksin mina nende kalli ihuvilja.
17-- Minun Jumalani on hylkäävä Efraimin, koska se ei ole kuunnellut häntä. Kansojen seassa se joutuu kiertelemään.
17Minu Jumal hülgab nad, sest nad ei kuula teda. Neist saavad põgenikud paganate seas.