¹-- Voi tottelemattomia lapsia, sanoo Herra. -- He laativat suunnitelmia ottamatta minua lukuun, solmivat liittoja minun tahdostani piittaamatta ja niin lisäävät synnin synnin päälle.

¹Häda kangekaelseile lastele, ütleb Issand, kes peavad nõu, aga ilma minuta, ja kes teevad liidu, aga ilma minu Vaimuta, lisades patule patu,

²Minun tahtoani kysymättä he rientävät Egyptiin hakeutuakseen faraon turvaan, suojautuakseen Egyptin varjoon.

²kes lähevad alla Egiptusesse, küsimata nõu minu suust, et põgeneda vaarao kaitse alla ja otsida varju Egiptuses.

³Mutta faraon turva pettää teidät, Egyptin suoja tuottaa teille häpeän.

³Seepärast tuleb vaarao kaitse teile häbiks ja Egiptuse varju alla kippumine teotuseks.

⁴Vaikka jo ovatkin neuvottelijat Soanissa ja lähettiläät Hanesissa asti,

⁴Sest kuigi ta vürstid on Soanis ja ta käskjalad on jõudnud Haanessi,

⁵niin häpeää siitä vain seuraa: tuosta kansasta ei ole teille hyötyä, ei apua eikä hyötyä, vain pettymystä ja häpeää.

⁵jäävad kõik häbisse rahva pärast, kellest neil ei ole kasu, kes ei ole abiks ega kasuks, vaid häbiks ja koguni teotuseks.

⁶Ennussana Negevin eläimistä. Halki vaivan ja ahdistuksen maan, naarasleijonan ja murisevan jalopeuran maan, halki hietakyyn ja siivekkään liskon maan he kuljettavat rikkauksiaan aasien selässä ja aarteitaan kamelien kyttyröillä tuolle kansalle, josta ei hyötyä ole.

⁶Ennustus Lõunamaa Jõehobu kohta: Läbi häda ja viletsuse maa, kust on pärit ema- ja isalõvid, mürkmaod ja lendmaod, viivad nad eeslite seljas oma rikkused ja kaamelite küürudel varandused rahvale, kellest ei ole kasu.

⁷Egypti ei ole yhtään mitään, sen apu on turhaa. Siksi olen antanut sille nimeksi "Mahtinsa menettänyt Rahab".

⁷Et Egiptuse abi on tühine ja asjatu, siis ma nimetan seda 'Paigalpüsiv tormakus'.

⁸Tule ja kirjoita tämä heille tauluun, kaiverra se heille piirtokirjoitukseksi, niin että se pysyy tuleviin päiviin asti, todistuksena ikuisesti.

⁸Nüüd mine kirjuta see nende nähes tahvlile ja märgi raamatusse, et see võiks jääda tulevasiks päeviks, ikka ja igavesti!

⁹-- Totisesti, tämä on kapinallinen kansa! He ovat vilpillisiä lapsia, he eivät tahdo kuulla Herran lakia.

⁹Sest nad on tõrges rahvas, valelikud lapsed, lapsed, kes ei taha kuulda Issanda õpetust,

¹⁰He sanovat näkijöille: "Älkää nähkö", ja ennustajille: "Älkää tosia ennustako. Puhukaa sellaista, mikä on meille mieleen, nähkää meille kauniita unia.

¹⁰kes ütlevad nägijaile: 'Ärge nähke!' ja ennustajaile: 'Ärge ennustage meile tõtt, kõnelge meile meelt mööda, ennustage pettepilte,

¹¹Älkää kulkeko suoraa tietä, kääntykää pois polulta, toimittakaa pois näkyvistämme Israelin Pyhä."

¹¹taganege teelt, lahkuge rajalt, jätke meid rahule Iisraeli Pühaga!'

¹²Siksi Israelin Pyhä sanoo näin: -- Koska te halveksitte tätä sanaa ja luotatte sortoon ja kierouteen ja nojaudutte siihen,

¹²Seepärast ütleb Iisraeli Püha nõnda: Kuna te põlgate seda sõna ning loodate vale ja riugaste peale, ja toetute nende peale,

¹³on tämä syntinne oleva teille kuin kasvava halkeama korkeassa muurissa: yhtäkkiä, arvaamatta muuri sortuu ja luhistuu.

¹³siis on see süü teile otsekui väljavajunud müüriosa kõrges praoga müüris, mis variseb äkitselt, silmapilgu jooksul,

¹⁴Se menee murskaksi kuin viallinen ruukku, jonka savenvalaja säälittä iskee rikki, niin ettei siitä jää edes palasta, jolla voisi noutaa tulta tulisijasta tai ammentaa vettä lammikosta.

¹⁴ja puruneb, nagu puruneb potissepa kruus, mis pekstakse armuta puruks, nõnda et tükkidest ei leidu kildu, millega võtta leest tuld või ammutada lombist vett.

¹⁵Näin sanoo Herra Jumala, Israelin Pyhä: -- Jos käännytte ja pysytte levollisina, te pelastutte, hiljainen luottamus on teidän voimanne. Mutta te ette tahdo

¹⁵Sest nõnda ütleb Issand Jumal, Iisraeli Püha: Pöördudes ja vaikseks jäädes te pääseksite, rahus ja lootuses oleks teie jõud, kuid te pole seda tahtnud,

¹⁶vaan sanotte: "Ei, me kiidämme ratsun selässä" -- niin te saattekin kiitää pakoon -- "ja juoksijan selässä me ratsastamme!" -- mutta nopeasti juoksevat myös teidän takaa- ajajanne.

¹⁶vaid ütlete: Ei, me põgeneme hobuste seljas! - sellepärast peategi põgenema - ja: Nobedal ratsul tahame sõita! - sellepärast ongi teie jälitajad kärmed.

¹⁷Tuhat pakenee yhden ärjäisyä, kun viisi ärjäisee, te pakenette kaikki, niin että jäljelle jää vain rippeet kuin viirin tanko vuoren laella tai merkkilippu kukkulalla.

¹⁷Tuhat põgeneb üheainsa ähvardaja eest, teie põgenete viie ähvardaja eest, kuni teist jääb jääk, mis on otsekui lipuvarras mäetipul või lipp künkal.

¹⁸Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä. Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat!

¹⁸Ja ometi ootab Issand, et teile armu anda, ja jääb kõrgeks, et teie peale halastada, sest Issand on õiguse Jumal, õndsad on kõik, kes teda ootavad.

¹⁹Siionin kansa, sinä joka asut Jerusalemissa, sinun itkusi aika on ohi! Kun huudat häneltä apua, hän armahtaa, hän kuulee ja vastaa sinulle.

¹⁹Jah, sina, rahvas Siionis, kes elad Jeruusalemmas, ära enam nuta! Tema on sulle tõesti armuline, kui sa appi hüüad. Seda kuuldes ta vastab sulle.

²⁰Vaikka Herra suo sinulle vain kapean leivän ja niukasti vettä, hän, sinun opastajasi, ei enää kätkeydy. Omin silmin sinä saat nähdä hänet.

²⁰Issand annab teile küll hädaleiba ja viletsusevett, kuid su õpetajad ei jää enam kõrvale, vaid su silmad saavad näha su õpetajaid.

²¹Aina kun olet eksymässä tieltä, milloin oikeaan, milloin vasempaan, sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen: -- Tässä on tie, kulkekaa sitä.

²¹Ja su kõrvad kuulevad sõna, mis su tagant ütleb, kui te kaldute paremale või vasakule: 'See on tee, käige seda!'

²²Niin sinä julistat saastaisiksi hopeoidut jumalankuvasi ja heität menemään kullalla silatut jumalasi kuin nainen verisen rievun ja huudat: "Tiehesi, saasta!"

²²Siis sa rüvetad oma hõbedaga kaetud nikerdatud kujud ja oma kullaga karratud valatud kujud: sa viskad need ära otsekui mingi jälkuse. 'Välja!' ütled sa neile.

²³Kun kylvät maan, hän antaa sateen kostuttaa siemenet niin että maan kasvu, vilja, on sankkaa ja satoisaa. Sinun karjasi käy sinä päivänä laitumella avaralla kedolla,

²³Siis annab tema vihma su seemnele, mida sa külvad põllule, ja maa saagist leiba, mis on toitev ja rammus; sel päeval sööb su kari avaral karjamaal.

²⁴ja härät ja aasit, jotka kyntävät peltosi, saavat syödäkseen parasta hapanrehua, jota heitellään niiden eteen hangolla ja talikolla.

²⁴Härjad ja eeslid, kellega haritakse põldu, söövad oblikatega segatud toitu, mida on puistatud visklabida ja hanguga.

²⁵Ja jokaisella vuorella, jokaisella korkealla kukkulalla vesi on virtaava puroissa ja peltojen ojissa suuren surman päivänä tornien sortuessa.

²⁵Ja igal kõrgemal mäel ja igal kerkival künkal on ojasid voolava veega suurel tapapäeval, kui tornid langevad.

²⁶Silloin kuun valo on oleva kuin auringon valo, ja auringon valo on oleva seitsenkertainen, kuin seitsemän päivän valo yhdellä kertaa -- sinä päivänä, jona Herra sitoo kansansa haavat ja parantaa sen ruhjeet ja vammat.

²⁶Siis on kuu valgus nagu päikese valgus, ja päikese valgus on seitsmekordne otsekui seitsme päeva valgus, päeval, kui Issand seob oma rahva vigastusi ja parandab tema löögihaavu.

²⁷Herran nimi saapuu kaukaa, Herra saapuu, hänen kasvonsa leimuavat, hänessä palaa vihan liekki, hänen huulillaan hehkuu raivo, hänen kielensä on kuin kaiken nielevä tuli,

²⁷Vaata, Issanda nimi tuleb kaugelt, ta viha põleb ja suitsupilv on ränk; ta huuled on täis sajatust ja ta keel on otsekui hävitav tuli.

²⁸hänen henkäyksensä kuin joenuoman tulvavesi, joka hetkessä kohoaa kaulaan saakka. Hän valjastaa kansanheimot ankaraan ikeeseen, panee niiden suupieliin suitset, jotka suistavat ne tieltä.

²⁸Tema hingus on tulvava jõe sarnane, mis ulatub kaelani, et lennutada paganaid õnnetusikkesse ja panna rahvaste lõuapäradesse eksiteele juhtivad suulised.

²⁹Silloin teidän huulillanne on laulu niin kuin pyhän juhlan aattoiltana ja sydämessänne ilo niin kuin niillä, jotka kulkevat huilujen soidessa Herran vuorelle, kohden Israelin turvakalliota.

²⁹Siis te laulate otsekui püha pühitsemise ööl ja rõõmustate südamest otsekui vilepilliga käija, kes läheb Issanda mäele, Iisraeli Kalju juurde.

³⁰Niin Herra antaa valtiasäänensä kaikua, kaikkien nähden hänen käsivartensa ojentuu maata kohden vihan vimmassa, ankarana tulenliekkinä, sademyrskynä, rajukuuroina, raeryöppyinä.

³⁰Ja Issand annab kuulda oma võimsat häält ja näha oma käsivarre laskumist maruvihas hävitava tuleleegina koos paduvihma ja äikese ning raheteradega.

³¹Ja Herran äänen voimasta Assyrian rohkeus murtuu. Ruoskallaan hän sitä kurittaa,

³¹Jah, Assur ehmub Issanda häälest, kui ta vitsaga peksab.

³²ja aina kun hänen sauvansa heilahtaa lyöntiin -- kipeästi satuttavaan lyöntiin -- kuuluu rumpujen ja harppujen ääni. Ja käsi koholla hän käy taisteluun vihollista vastaan.

³²Ja iga määratud kepihoop, mis Issand laseb langeda tema peale, sünnib trummide ja kannelde saatel, kui ta ägedas võitluses tema vastu sõdib.

³³Jo aikoja sitten on valmiiksi kaivettu polttopaikka heitä varten -- myös kuningasta varten se on valmistettu. Siitä on tehty syvä ja leveä, sytykkeitä on varattuna, polttopuita yllin kyllin. Herran henkäys on kuin laavavirta, se saa ne leimahtamaan liekkiin.

³³Sest ammusest ajast on valmis põletuspaik - see on ka kuninga jaoks. Sügavaks ja laiaks on see tehtud, tuleriidas on ohtrasti tuld ja puid; Issanda hingus, otsekui väävlijõgi, süütab selle.