¹Minulle tuli tämä Herran sana:

¹Ja mulle tuli Issanda sõna; ta ütles:

²"Älä ota itsellesi vaimoa, älä hanki poikia äläkä tyttäriä tässä maassa!

²'Ära võta enesele naist ja ärgu olgu sul siin paigas poegi ega tütreid!

³Sillä minä, Herra, sanon sinulle, miten käy niiden poikien ja tyttärien, jotka tässä maassa syntyvät, miten heidän äitiensä, jotka ovat heidät synnyttäneet, ja heidän isiensä, jotka ovat heidät siittäneet.

³Sest nõnda ütleb Issand poegade ja tütarde kohta, kes sünnivad siin paigas, ja nende emade kohta, kes neid sünnitavad, ja nende isade kohta, kes neid sigitavad siin maal:

⁴He kuolevat tuskallisiin tauteihin! Ei kukaan itke heitä, niin kuin kuolleita itketään, eikä kukaan hautaa heitä, vaan heidän ruumiinsa jäävät hajalleen maatumaan. He kuolevat miekkaan ja nälkään ja joutuvat haaskalintujen ja villieläinten ruoaksi."

⁴Nad surevad surmahaigustesse, neid ei leinata ja neid ei maeta, nad jäävad maale sõnnikuks. Nad hukkuvad mõõga ja nälja läbi ning nende laibad saavad taeva lindude ja maa loomade roaks.

⁵Herra sanoi minulle vielä: "Älä mene surutaloon, älä valittajaisiin, älä itke kenenkään kohtaloa! Minä otan tältä kansalta pois rauhan, jonka olen sille antanut. Tämä kansa ei enää saa tuntea uskollisuuttani eikä rakkauttani, sanoo Herra.

⁵Sest Issand ütleb nõnda: Ära mine leinakotta, ära käi kurtmas ja ära tunne neile kaasa, sest mina võtan sellelt rahvalt oma rahu, armu ja halastuse, ütleb Issand.

⁶Tässä maassa kuolevat kaikki, niin ylhäiset kuin alhaisetkin. Kukaan ei hautaa heitä, ei kukaan heitä itke, ei kukaan heidän takiaan viileskele itseään eikä ajele otsalta päätään paljaaksi.

⁶Ja nad surevad, niihästi suured kui väikesed siin maal, neid ei maeta ega peeta neile leinakaebust, ja ükski ei lõika enesele märke ega aja pead paljaks nende pärast.

⁷Kuolleitaan surevalle ei kukaan tuo leipää, isäänsä ja äitiään itkevälle ei anneta juotavaa. Kukaan ei lohduta heitä.

⁷Ei murta neile leinaleiba lohutuseks surnu pärast ega joodeta neid troostikarikast nende isa ja ema pärast.

⁸"Älä mene myöskään häätaloon, älä istu syömään ja juomaan juhlaväen kanssa!

⁸Ära mine peomajja koos nendega istuma, sööma ja jooma!

⁹Kuule, mitä minä, Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanon: Minä vaiennan tästä maasta riemun ja ilon huudot, sulhasen äänen ja morsiamen äänen. Näin teen jo teidän päivinänne, te saatte nähdä sen omin silmin.

⁹Sest nõnda ütleb vägede Issand, Iisraeli Jumal: Vaata, ma lõpetan siit paigast teie silme ees ja teie päevil lustihääle ja rõõmuhääle, peigmehe hääle ja pruudi hääle.

¹⁰"Kun sinä ilmoitat kaiken tämän, ihmiset kysyvät sinulta: 'Minkä vuoksi Herra uhkaa meitä tällä suurella onnettomuudella? Minkä synnin me olemme tehneet? Miten me muka olemme rikkoneet Herraa, Jumalaamme, vastaan?'

¹⁰Ja kui sa kuulutad sellele rahvale kõiki neid sõnu ja nemad küsivad sinult: 'Mispärast räägib Issand meile kogu sellest suurest õnnetusest ja mis on meie süü ja patt, mida me oleme teinud Issanda, oma Jumala vastu?',

¹¹Sano silloin näin: Jo teidän isänne hylkäsivät minut, sanoo Herra. He seurasivat vieraita jumalia, palvelivat ja rukoilivat niitä. Minut he hylkäsivät eivätkä noudattaneet lakiani.

¹¹siis vasta neile: Sellepärast et teie vanemad jätsid minu maha, ütleb Issand, ja läksid teiste jumalate järele ja teenisid ning kummardasid neid, jätsid minu maha ega pidanud minu Seadust.

¹²Mutta te teette vielä pahempaa kuin isänne! Jokainen teistä elää oman pahan ja paatuneen sydämensä mukaan eikä tottele minua.

¹²Teie aga olete teinud halvemini kui teie vanemad, sest vaata, te käite igaüks oma kurja südame paadumuses mind kuulda võtmata.

¹³Sen tähden minä heitän teidät tästä maasta sellaiseen maahan, jota ette tunne ja jota eivät isännekään tunteneet. Siellä te saatte palvella vieraita jumalia yötä päivää, mutta minä en teille enää armoa anna."

¹³Sellepärast ma paiskan teid sellelt maalt maale, mis on tundmatu teile ja teie vanemaile, ja te teenite seal teisi jumalaid päevad ja ööd, sest mina ei anna teile armu.

¹⁴Herra sanoo: "Vielä tulevat päivät, jolloin ei enää sanota: 'Niin totta kuin Herra elää, hän, joka toi israelilaiset Egyptin maasta.'

¹⁴Ometi, vaata, päevad tulevad, ütleb Issand, kui enam ei öelda: 'Nii tõesti kui elab Issand, kes tõi Iisraeli lapsed ära Egiptusemaalt',

¹⁵Sen sijaan sanotaan: 'Niin totta kuin Herra elää, hän, joka toi israelilaiset pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin oli heidät karkottanut.' Sillä minä tuon heidät takaisin heidän omaan maahansa, jonka minä olen antanut heidän isilleen."

¹⁵vaid: 'Nii tõesti kui elab Issand, kes tõi Iisraeli lapsed ära põhjamaalt ja kõigist maadest, kuhu ta oli nad pillutanud.' Sest ma toon nad tagasi nende maale, mille ma olen andnud nende vanemaile.

¹⁶Herra sanoo: "Minä lähetän suuren joukon kalastajia kalastamaan Juudan asukkaita. Sen jälkeen lähetän suuren joukon metsästäjiä kaikille vuorille, kukkuloille ja kallionrotkoihin metsästämään heitä.

¹⁶Vaata, ma läkitan paljude kalameeste järele, ütleb Issand, et nood püüaksid neid; ja pärast seda ma läkitan paljude küttide järele, et nood kütiksid neid kõigilt mägedelt ja kõigilt künkailt ning kaljulõhedest.

¹⁷Minä näen tarkoin, miten he elävät; eivät he pysy minulta piilossa, eivätkä heidän rikoksensa jää minulta huomaamatta.

¹⁷Sest minu silmad on kõigi nende teede peal, nad ei ole minu eest varjul ja nende süü ei ole peidetud mu silme eest.

¹⁸Kohta minä kostan heille kaksinkertaisesti heidän rikoksensa ja syntinsä, koska he ovat täyttäneet maani iljettävillä epäjumalillaan ja loukanneet sen pyhyyttä saastaisilla raadoilla."

¹⁸Aga esmalt tasun ma kahekordselt nende süü ja patu, sellepärast et nad on teotanud minu maad oma põlastusväärsete ebajumalate laipadega ja on täitnud mu pärisosa oma jäledustega.

¹⁹-- Herra, sinä olet minun voimani ja väkevyyteni, pakopaikkani hädän päivänä! Maailman ääristä asti kansat tulevat sinun luoksesi ja sanovat: "Valhetta saivat isämme perinnöksi -- turhia jumalia, joista ei ole mitään apua!

¹⁹Issand, mu tugevus ja varjupaik, mu pelgupaik hädaajal. Sinu juurde tulevad rahvad maa äärtest ja ütlevad: 'Meie vanemail oli pärisosaks ainult vale, tühised ebajumalad, ja nende hulgas ei olnud ühtegi, kellest oleks olnud kasu.'

²⁰Voiko ihminen tehdä itselleen jumalia? Eivät ne ole mitään jumalia!"

²⁰Kas saab inimene valmistada enesele jumalaid? Need ju ei olegi jumalad!

²¹-- Sen tähden minä osoitan heille mahtini ja voimani, minä näytän sen heille tässä ja nyt. He tulevat tietämään, että minä olen Herra.

²¹Seepärast, vaata, nad saavad tunda, seekord ma annan neile tunda oma kätt ja oma väge, et nad teaksid, et minu nimi on Issand.