¹(H4:14)Revi kasvosi verille, saarrettu Siion! Meidät on piiritetty! Viholliset lyövät kepillä poskelle Israelin hallitsijaa.

¹Aga sina, Petlemm Efrata, olgugi väike Juuda tuhandete seas, sinust tuleb mulle see, kes saab valitsejaks Iisraelis ja kes põlvneb muistseist päevist, igiaegadest.

²(H5:1)Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana.

²Seepärast jäetakse nad saatuse hooleks ajani, mil sünnitaja on sünnitanud; siis pöördub ta vendade jääk tagasi Iisraeli laste juurde.

³(H5:2)Herra jättää Israelin vain siksi ajaksi, kun synnyttäjä synnyttää. Sitten israelilaisten luokse palaavat heidän jäljelle jääneet veljensä.

³Ja tema seisab ning hoiab karja Issanda jõus, Issanda, oma Jumala nime ülevuses. Ja nemad jäävad elama, sest tema on suur ilmamaa ääreni.

⁴(H5:3)Hallitsija on nouseva ja kaitseva heitä Herran voimalla. Herra, hänen Jumalansa, antaa hänelle vallan ja kunnian. He saavat elää rauhassa, sillä hänen valtansa ulottuu maan ääriin saakka.

⁴Ja see tähendab rahu. Kui Assur tuleb meie maale ja kui ta astub meie paleedesse, siis seame tema vastu seitse karjast ja kaheksa vürsti.

⁵(H5:4)Hän tuo rauhan. Kun assyrialaiset tulevat maahamme, tunkeutuvat palatseihimme, me asetamme heitä vastaan seitsemän paimenta, kahdeksan kansanjohtajaa.

⁵Nemad karjatavad mõõgaga Assuri maad ja halja teraga Nimrodi maad; tema päästab meid Assuri käest, kui see tuleb meie maale ja tungib meie piiridesse.

⁶(H5:5)He paimentavat Assyriaa miekalla, Nimrodin maata terävin asein. Rauhan hallitsija pelastaa meidät assyrialaisten käsistä, kun he hyökkäävät maahamme ja tunkeutuvat rajojemme yli.

⁶Siis on Jaakobi jääk paljude rahvaste keskel otsekui kaste Issandalt, nagu vihmapiisad rohu peal, mis ei oota inimest ega looda inimlaste peale.

⁷(H5:6)Ne, jotka ovat jäljellä Jaakobin heimosta, ovat hajallaan monien kansojen seassa kuin kaste, jonka Herra antaa laskeutua maahan, kuin sadepisarat ruohikossa. He eivät pane toivoaan ihmiseen, eivät odota apua keneltäkään luodulta.

⁷Siis on Jaakobi jääk paganate seas, paljude rahvaste keskel, otsekui lõvi metsloomade seas, otsekui noor lõvi lambakarja keskel, kes sinna tungides tallab ja murrab, ilma et oleks päästjat.

⁸(H5:7)Ne, jotka ovat jäljellä Jaakobin heimosta, jotka asuvat kansojen seassa, monien kansojen keskellä, ovat kuin leijona muiden eläinten parissa, kuin nuori leijona lammaslaumassa. Kun se hyökkää, se ruhjoo ja raatelee, eikä kukaan voi sen hampaista pelastaa.

⁸Olgu su käsi tõstetud su vaenlaste vastu ja kõik su vihamehed hävitatagu!

⁹(H5:8) -- Kohota kätesi vihollisiasi vastaan, niin he kaikki tuhoutuvat.

⁹Ja sel päeval, ütleb Issand, hävitan ma sinult hobused ja teen lõpu su sõjavankritele.

¹⁰(H5:9) -- Sinä päivänä, sanoo Herra, minä hävitän kaikki sinun hevosesi, tuhoan sotavaunusi.

¹⁰Ma hävitan su maa linnad ja kisun maha kõik su kindlused.

¹¹(H5:10)Minä hävitän kaikki kaupunkisi, lyön hajalle linnoituksesi.

¹¹Ma hävitan sinu nõidused ja sulle ei jää enam lausujaid.

¹²(H5:11)Minä hävitän taikakalut kädestäsi, ja niin ennustajat kaikkoavat luotasi.

¹²Ma hävitan sinu nikerdatud kujud ja ebaususambad ja sa ei saa enam kummardada oma kätetööd.

¹³(H5:12)Minä hävitän jumalankuvasi ja kaikki sinun kivipatsaasi. Enää te ette kumarra esineitä, omien kättenne töitä.

¹³Ma kisun sinult su viljakustulbad ja hävitan su linnad.

¹⁴(H5:13)Minä revin sinun asera-tarhasi ja tuhoan kaupunkisi.

¹⁴Vihas ja raevus tasun ma kätte paganaile, kes pole võtnud mind kuulda.

¹⁵(H5:14)Hehkuvassa vihassani minä kostan kansoille, jotka eivät minua kuule.