¹Monet miehet ja naiset alkoivat esittää äänekkäitä valituksia juutalaisia heimoveljiään vastaan.

¹Aga rahva ja nende naiste kisa oli suur oma vendade juutide vastu.

²Jotkut sanoivat: "Meitä ja meidän poikiamme ja tyttäriämme on paljon. Meidän on saatava viljaa syödäksemme, jotta pysymme hengissä."

²Oli neid, kes ütlesid: 'Meid, meie poegi ja tütreid on palju. Antagu meile vilja, et saaksime süüa ja jääksime ellu!'

³Toiset sanoivat: "Meidän täytyy pantata peltomme, viinitarhamme ja talomme, jotta saamme viljaa nälkäämme."

³Ja oli neid, kes ütlesid: 'Me peame oma põllud, viinamäed ja kojad nälja pärast pandiks andma, et vilja saada.'

⁴Jotkut taas sanoivat: "Meidän on täytynyt lainata rahaa peltojamme ja viinitarhojamme vastaan, jotta voimme maksaa verot kuninkaalle.

⁴Ja oli neid, kes ütlesid: 'Me oleme pidanud kuninga maksuks raha laenama oma põldude ja viinamägede vastu.

⁵Mutta olemmehan me samanarvoisia kuin veljemme, ja meidän lapsemme ovat yhtä hyviä kuin heidänkin. Kuitenkin meidän täytyy myydä poikamme ja tyttäremme orjiksi, ja tyttäriämme on jo myytykin. Me olemme voimattomia, kun peltomme ja viinitarhamme joutuvat vieraisiin käsiin."

⁵On ju küll meiegi ihu nagu meie vendade ihu, meiegi lapsed nagu nende lapsed, aga vaata, meie peame siiski oma pojad ja tütred orjadeks andma, ja mõned meie tütreist ongi juba orjastatud; kuid me oleme selle vastu võimetud, sest meie põllud ja viinamäed on teiste käes.'

⁶Kuullessani heidän valituksensa minä suutuin kovasti.

⁶Kui ma nende kisa ja neid sõnu kuulsin, siis ma vihastusin väga.

⁷Mietin asiaa ja vaadin sitten ylimykset ja johtomiehet vastaamaan teoistaan. Minä sanoin heille: "Te panette raskaan taakan heimoveljienne kannettavaksi." Syytin heitä kansan edessä

⁷Ma pidasin oma südames nõu ja riidlesin siis suurnikega ja ülematega ning ütlesin neile: 'Te võtate üksteiselt liigkasu!' Siis ma seadsin neile vastu suure koguduse

⁸ja sanoin: "Me olemme tehneet voitavamme ostaaksemme vapaaksi heimoveljemme, jotka oli myyty vieraiden kansojen orjiksi. Mutta te myytte jopa omat veljenne. Ajatteletteko, että me lunastamme heidätkin?" He olivat vaiti eivätkä osanneet sanoa mitään.

⁸ja ütlesin neile: 'Meie oleme, nõnda palju kui suutsime, lunastanud oma vennad juudid, kes ennast paganaile olid müünud. Teie seevastu müüte oma vendi, et neid siis jälle meile peaks müüdama!' Siis nad vaikisid ega leidnud vastust.

⁹Minä jatkoin: "Siinä te teette väärin. Eikö teidän tulisi elää Jumalan tahdon mukaisesti, jotteivät viholliskansat saisi aihetta pilkata meitä?

⁹Ja ma ütlesin: 'See pole hea, mis te teete! Kas te ei peaks mitte elama meie Jumala kartuses, paganate, meie vaenlaste teotuse vältimiseks?

¹⁰Myös minä itse ja veljeni ja minun mieheni olemme lainanneet heille rahaa ja viljaa, mutta olemme valmiit antamaan tämän velan heille anteeksi.

¹⁰Ka mina, mu vennad ja mu sulased oleme neile laenanud raha ja vilja. Loobugem nüüd selle nõudmisest!

¹¹Antakaa tekin heille heti takaisin heidän peltonsa, viinitarhansa, oliivilehtonsa ja talonsa älkääkä perikö heiltä rahaa, viljaa, viiniä tai öljyä, jota olette heille lainanneet."

¹¹Andke neile juba täna tagasi nende põllud, viinamäed, õlipuud ja kojad ja sajas osa rahast, viljast, veinist ja õlist, mida te neile olete laenanud!'

¹²He vastasivat: "Me palautamme kaiken emmekä vaadi heiltä mitään. Teemme niin kuin sanot." Minä kutsuin papit paikalle ja käskin kaikkien vannoa, että he tekisivät niin kuin oli sovittu.

¹²Ja nad vastasid: 'Me anname tagasi ega nõua neilt midagi; me teeme nõnda, nagu sa oled öelnud.' Siis, kutsudes preestrid, ma vannutasin neid, et nad teeksid nõnda.

¹³Sitten ravistin viittani laskosta ja sanoin: "Näin Jumala ravistakoon pois kodistaan ja konnultaan jokaisen, joka rikkoo tämän sopimuksen. Näin hänet ravistetaan tyhjiin." Kansa vastasi: "Tapahtukoon niin!" Kaikki ylistivät Herraa ja tekivät niin kuin oli sovittu.

¹³Minagi puistasin oma põue ja ütlesin: 'Nõnda puistaku Jumal tema kojast ja tööst igaühte, kes seda sõna ei pea! Jäägu ta seesuguseks puistatuks ja tühjaks!' Ja terve kogudus ütles: 'Aamen!' ning kiitis Issandat. Ja rahvas tegi selle sõna järgi.

¹⁴Sinä aikana, jolloin olin kuninkaan määräyksestä Juudan käskynhaltijana -- Artakserkseen kahdennestakymmenennestä hallitusvuodesta kolmanteenkymmenenteenkahdenteen vuoteen asti, yhteensä kaksitoista vuotta -- minä en vaatinut kansalta ylläpitoa, joka käskynhaltijalle olisi kuulunut, eivät myöskään veljeni.

¹⁴Ja edasi - alates sellest päevast, mil mind kästi olla Juudamaa maavalitsejaks, kuningas Artahsasta kahekümnendast valitsemisaastast kolmekümne teise valitsemisaastani, kaksteist aastat, ei ole mina ega mu vennad söönud maavalitseja leiba.

¹⁵Edelliset käskynhaltijat olivat panneet kansalle raskaita kuormia ja ottaneet ylläpitoaan varten neljäkymmentä hopeasekeliä päivää kohden. Myös heidän palvelijansa olivat sortaneet kansaa. Mutta minä en tehnyt niin, koska pelkäsin Herraa.

¹⁵Endised maavalitsejad, kes olid enne mind, olid rahvast raskesti koormanud ja neilt võtnud leiba ja veini, peale selle veel nelikümmend hõbeseeklit; ka oli nende sulastel meelevald rahva üle. Aga mina ei teinud nõnda Jumala kartuse pärast.

¹⁶Olin myös tarmokkaasti mukana rakentamassa muuria, ja samoin kaikki palvelijani olivat siellä työssä. Maata me emme ostaneet itsellemme.

¹⁶Ka võtsin ma ise osa sellest müüritööst, kuigi me enestele põldu ei olnud ostnud; ja kõik mu sulased olid sinna tööle kogutud.

¹⁷Minun pöydässäni aterioi sataviisikymmentä ylimystä ja johtomiestä sekä lisäksi naapurikansoihin kuuluvia miehiä, joita oli tullut luoksemme.

¹⁷Juudid ja ülemad, sada viiskümmend meest, ja need, kes ümberkaudseist paganaist meie juurde tulid, olid mu lauas.

¹⁸Päivittäin minun kustannuksellani valmistettiin yksi härkä, kuusi lihotettua lammasta sekä lintuja, ja joka kymmenes päivä tuotiin runsain mitoin viiniä. En kuitenkaan vaatinut käskynhaltijalle kuuluvaa ylläpitoa, sillä kansan taakka oli raskas.

¹⁸Seda, mis üheks päevaks valmistati, oli üks härg, kuus valitud lammast ja linnud - neidki valmistati mulle - ja iga kümne päeva järel oli rohkesti kõiksugust veini, aga ma siiski ei nõudnud maavalitseja leiba, sest selle rahva peal oli raske orjus.

¹⁹Älä unohda, Jumalani, mitä olen tehnyt tämän kansan hyväksi.

¹⁹Meenuta minu heaks, mu Jumal, kõike, mis ma sellele rahvale olen teinud!