1Matkalaulu. Herra, muista Daavidia, muista, mitä hän sai kärsiä --
1Palveteekonna laul. Issand, meenuta kõiki vaevu, mis on Taavetil,
2hän, joka vannoi Herralle valan, antoi Jaakobin Väkevälle lupauksen:
2kes vandus Issandale, tõotas Jaakobi Vägevale:
3"Kotitelttaani en astu, en mene makuusijalleni,
3'Ei ma lähe oma maja ulualla ega heida oma magamisasemele,
4en suo silmilleni unta enkä lepoa silmäluomilleni,
4ei ma anna und oma silmadele ega suikumist oma laugudele,
5ennen kuin löydän Herralle sijan, asuinpaikan Jaakobin Väkevälle."
5kuni ma leian paiga Issandale, eluaseme Jaakobi Vägevale!'
6Me kuulimme, että se on Efratassa, löysimme sen läheltä Jaaria.
6Vaata, me kuulsime sellest Efratas, me leidsime selle Jaari väljadelt.
7Menkäämme sinne, missä on Herran asumus, kumartukaamme hänen istuimensa eteen.
7Mingem nüüd ta eluasemeisse, kummardugem tema jalgade järi ette!
8Nouse, Herra, tule asuinpaikkaasi, sinä ja arkku, jossa voimasi on!
8Tõuse, Issand, minema oma hingamispaika, sina ja su võimsuselaegas!
9Olkoon pappiesi vaatteena vanhurskaus, riemuitkoot sinun uskolliset palvelijasi.
9Sinu preestrid ehtigu endid õigusega ja su vagad hõisaku!
10Daavidin, palvelijasi, takia: älä torju voideltuasi!
10Oma sulase Taaveti pärast ära lükka tagasi oma võitud mehe palet!
11Herra on vannonut Daavidille valan, antanut lupauksen, jota hän ei peruuta: "Oman jälkeläisesi minä asetan valtaistuimellesi.
11Issand on vandunud Taavetile, tõesti, ta ei tagane sellest: 'Sinu ihu soost panen ma ühe su aujärjele!
12Jos poikasi pitävät minun liittoni ja säädökset, jotka heille opetan, myös heidän poikansa istuvat valtaistuimellasi aikojen loppuun saakka."
12Kui su pojad peavad minu lepingut ja mu tunnistusi, mis ma neile õpetan, siis ka nende pojad peavad istuma igavesti sinu aujärjel!'
13Herra on valinnut Siionin, sen hän on halunnut asunnokseen.
13Sest Issand on valinud Siioni ja himustanud teda enesele eluasemeks.
14"Tämä on iäti minun asuinpaikkani. Tänne minä jään, tämän minä halusin.
14'See on mu hingamispaik igavesti; siia ma jään, sest ma olen himustanud seda.
15Siion saa minun siunaukseni: siltä ei ravintoa puutu, sen köyhät minä ruokin kylläisiksi.
15Ma tahan rohkesti õnnistada tema toidust, tema vaesed täita leivaga.
16Sen pappien ylle minä puen pelastuksen, sen uskolliset iloitsevat ja riemuitsevat.
16Ja tema preestrid ma riietan päästega, ja tema vagad hakkavad valjusti hõiskama.
17Siellä minä uudistan Daavidin mahdin, sytytän voidellulleni lampun.
17Seal ma lasen tärgata sarve Taavetile, ma valmistan lambi oma võitud mehele.
18Kaikki hänen vihollisensa minä vaatetan häpeällä. Hänen kruununsa sädehtii ja loistaa."
18Tema vaenlased ma riietan häbiga, aga tema peas peab ta peaehe särama!'