1Daavidin psalmi. Herra, tuomitse ne, jotka ovat vetäneet minut tuomiolle! Taistele niitä vastaan, jotka minua vastaan taistelevat.
1Taaveti laul. Võitle, Issand, nende vastu, kes minu vastu võitlevad; sõdi nende vastu, kes minu vastu sõdivad!
2Tartu aseisiin, ota kilpi, tule avukseni!
2Haara kätte kilp ja kaitsevari ning tõuse mulle abiks!
3Tempaa käteesi keihäs, käy vihollisiani kohti. Kuule pyyntöni, auta minua!
3Paljasta piik ja tapper minu tagaajajate vastu; ütle mu hingele: 'Mina olen sinu pääste!'
4Pilkka ja häpeä niille, jotka tavoittelevat henkeäni! Perääntykööt lyötyinä kaikki, jotka punovat juonia pääni menoksi.
4Häbenegu ja jäägu pilgata need, kes kipuvad mu hinge kallale; taganegu häbiga need, kes mõtlevad mulle kurja teha!
5Hajota heidät kuin akanat tuuleen -- Herran enkeli ajakoon heidät pois.
5Olgu nad kui aganad tuule käes ja Issanda ingel paisaku nad maha!
6Tee heidän tiestään pimeä ja liukas -- Herran enkeli ajakoon heitä takaa.
6Nende tee olgu pime ja libe ja Issanda ingel jälitagu neid!
7Syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, kaivaneet tielleni pyydyskuopan.
7Sest ilma põhjuseta on nad seadnud mulle oma varjatud võrgud, ilmaasjata on nad augu õõnestanud mu hingele.
8Yllättäköön heidät perikato, tarttukoot he itse verkkoon, jonka virittivät, suistukoot siihen omaksi tuhokseen!
8Hukatus tulgu talle kätte aimamata ja tema võrk, mille ta salajasse on pannud, püüdku kinni teda ennast; sattugu ta sellesse hukatuseks!
9Mutta minä saan riemuita Herrasta, iloita hänen avustaan.
9Aga minu hing ilutsegu Issandas, ta rõõmustugu tema päästest!
10Minä tunnen sydänjuuriani myöten: ei ole ketään sinun kaltaistasi, Herra! Köyhän ja avuttoman sinä vapautat sortajan vallasta, heikon sinä pelastat väkevän kädestä.
10Kõik mu luud-liikmed öelgu: 'Issand, kes on sinu sarnane, kes tõmbad välja hädalise selle käest, kes temast on tugevam, ja viletsa ja vaese tema riisuja käest?'
11Väärät todistajat astuvat esiin. Minulta kysytään asioita, joista en tiedä mitään.
11Ülekohtused tunnistajad astuvad ette. Mida ma ei tea, seda nad küsivad minult.
12He palkitsevat hyvän pahalla, minä olen yksin.
12Nad tasuvad head kurjaga; mu hing on maha jäetud.
13Silloin kun joku heistä sairastui, minä pukeuduin karkeaan kankaaseen, paastosin ankarasti, rukoilin hartaasti,
13Aga minul, kui nemad olid haiged, oli kotiriie kuueks; ma kurnasin oma hinge paastumisega; siis tulgu nüüd mu palve nende eest tagasi mu põue!
14niin kuin ystäväni, niin kuin veljeni puolesta. Pää kumarassa, ylläni suruvaate minä kuljin niin kuin se, joka suree omaa äitiään.
14Nagu sõbra, nagu venna pärast ma käisin kurvalt, ja nagu see, kes oma ema leinab, olin ma nukralt kummargil.
15Mutta kun minun kävi huonosti, he kerääntyivät ympärilleni ilkkumaan, minun ympärilleni, nuo kelvottomat. He pilkkasivat minua lakkaamatta, enkä tiedä, miksi.
15Aga kui mina vääratasin, rõõmutsesid nad ja tulid kokku; nad tulid kokku minu vastu, need lööjad, keda ma ei tundnud; nad laimasid ega lõpetanud;
16Kun horjuin, he ivasivat minua, irvistelivät minulle päin kasvoja.
16nad pilkasid mind ega jäänud vait, nad kiristasid hambaid mu peale.
17Herra, kuinka kauan aiot katsella tätä? Päästä minut heidän hampaistaan, pelasta ainoa henkeni noilta pedoilta!
17Issand, kui kaua sa vaatad seda? Too välja mu hing nende laastamisest, mu ainuke noorte lõvide käest!
18Silloin saan kiittää sinua suuressa joukossa, ylistää sinua juhlakansan keskellä.
18Siis ma tänan sind suures koguduses ja kiidan sind hulga rahva seas.
19Älä anna vihollisteni ilkkua minulle ja iskeä toisilleen silmää! Syyttä he vihaavat minua.
19Ärgu minust rõõmustugu need, kes põhjuseta on mu vaenlased; ja kes mind asjata vihkavad, ärgu pilgutagu silmi!
20Heidän puheensa eivät rakenna rauhaa, he punovat juonia maan hiljaisia vastaan.
20Sest nemad ei räägi, mis rahu toob, vaid mõtlevad petlikke asju nende vastu, kes vaikselt elavad maa peal.
21Suu ammollaan he huutavat: "Kas niin, kas niin! Saimmepa nähdä tämän omin silmin!"
21Nad ajasid suu ammuli mu vastu ja ütlesid: 'Paras, paras! Me näeme oma silmaga!'
22Herra, sinä olet nähnyt kaiken tämän, älä enää ole vaiti! Herra, älä ole kaukana.
22Sina, Issand, näed seda, ära ole vait! Issand, ära ole minust kaugel!
23Nouse valvomaan minun oikeuttani! Herra, Jumalani, puolusta asiaani.
23Ärka ja virgu, mu Jumal ja mu Issand, mõistma minule õiglast kohut ja ajama mu riiuasja!
24Herra, sinä oikeamielinen Jumala, hanki minulle oikeutta! Älä suo vihamiehilleni sitä iloa, että joudun tappiolle.
24Mõista mulle kohut oma õiglust mööda, Issand, mu Jumal! Ära lase neil rõõmutseda minust!
25Älä anna heidän riemastua mielessään: "Siitä sait! Juuri tätä toivoimmekin!" Älä anna heidän kerskua: "Me nielaisimme hänet!"
25Ärgu nad öelgu oma südames: 'Paras! Seda meie hing tahtis!' Ärgu nad öelgu: 'Me oleme ta ära neelanud!'
26Pilkka ja häpeä niille, jotka iloitsevat onnettomuudestani! Peittäköön häpeä ja pettymys kaikki ne, jotka ylvästelevät minua vastaan.
26Häbenegu ja kohmetugu ühtlasi need, kes rõõmustavad mu õnnetusest; saagu häbi ja teotus riietuseks neile, kes suurustavad mu vastu!
27Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka toivovat, että saisin oikeuden. Anna heidän aina sanoa: "Suuri on Herra! Hän suo palvelijalleen rauhan."
27Hõisaku ja rõõmutsegu need, kellel on hea meel minu õigusest, ning öelgu alati: 'Olgu kõrgesti ülistatud Issand, kellele meeldib oma sulase hea käekäik!'
28Minun suuni julistaa sinun uskollisuuttasi, ylistää sinua päivästä päivään.
28Ja mu keel kõnelgu sinu õiglusest ja kiitku sind päevast päeva!