¹Kun Daavidin päivät lähestyivät loppuaan, hän neuvoi poikaansa Salomoa näin:

¹David approchait du moment de sa mort, et il donna ses ordres à Salomon, son fils, en disant:

²"Minä olen nyt menossa sitä tietä, jota meidän kaikkien on mentävä. Ole sinä luja, ole mies!

²Je m'en vais par le chemin de toute la terre. Fortifie-toi, et sois un homme!

³Muista, mihin Herra, sinun Jumalasi, sinua velvoittaa. Kulje hänen teitään ja noudata hänen säädöksiään ja määräyksiään, hänen lakejaan ja hänen liittonsa ehtoja, jotka ovat Mooseksen laissa. Silloin menestyt kaikessa mitä teet ja kaikkialla minne käännyt,

³Observe les commandements de l'Eternel, ton Dieu, en marchant dans ses voies, et en gardant ses lois, ses ordonnances, ses jugements et ses préceptes, selon ce qui est écrit dans la loi de Moïse, afin que tu réussisses dans tout ce que tu feras et partout où tu te tourneras,

⁴ja silloin toteutuu se, minkä Herra on minusta sanonut: 'Jos poikasi pysyvät oikealla tiellä ja ovat koko sydämestään ja sielustaan vilpittömiä minua kohtaan, Israelin valtaistuimella on aina oleva sinun sukuusi kuuluva mies.'

⁴et afin que l'Eternel accomplisse cette parole qu'il a prononcée sur moi: Si tes fils prennent garde à leur voie, en marchant avec fidélité devant moi, de tout leur coeur, et de toute leur âme, tu ne manqueras jamais d'un successeur sur le trône d'Israël.

⁵"Sinä tiedät myös, mitä Joab, Serujan poika, on minulle tehnyt, tiedät, mitä hän teki kahdelle Israelin sotaväen päällikölle, Abnerille, Nerin pojalle, ja Jeterin pojalle Amasalle. Hän tappoi heidät, vuodatti rauhan aikana verta kuin sodassa ikään. Hän tahrasi viattomalla verellä vyötäistensä vyön ja jalkojensa kengät.

⁵Tu sais ce que m'a fait Joab, fils de Tseruja, ce qu'il a fait à deux chefs de l'armée d'Israël, à Abner, fils de Ner, et à Amasa, fils de Jéther. Il les a tués; il a versé pendant la paix le sang de la guerre, et il a mis le sang de la guerre sur la ceinture qu'il avait aux reins et sur la chaussure qu'il avait aux pieds.

⁶Toimi sinä niin kuin viisaaksi näet äläkä anna hänen nyt harmaapäänäkään päästä rauhassa tuonelaan.

⁶Tu agiras selon ta sagesse, et tu ne laisseras pas ses cheveux blancs descendre en paix dans le séjour des morts.

⁷Mutta gileadilaisen Barsillain poikia kohtele ystävän tavoin ja anna heille edelleen sija ruokapöydässäsi, sillä ystävänä hekin kohtelivat minua, kun pakenin veljeäsi Absalomia.

⁷Tu traiteras avec bienveillance les fils de Barzillaï, le Galaadite, et ils seront de ceux qui se nourrissent de ta table; car ils ont agi de la même manière à mon égard, en venant au-devant de moi lorsque je fuyais Absalom, ton frère.

⁸"Luonasi on myös Simei, Geran poika, benjaminilainen Bahurimista. Hän kirosi minua pahasti sinä päivänä, jolloin menin Mahanaimiin. Mutta kun hän sitten tuli Jordanille minua tapaamaan, minä vannoin hänelle Herran nimeen: 'Totisesti, minä en surmaa sinua.'

⁸Voici, tu as près de toi Schimeï, fils de Guéra, Benjamite, de Bachurim. Il a prononcé contre moi des malédictions violentes le jour où j'allais à Mahanaïm. Mais il descendit à ma rencontre vers le Jourdain, et je lui jurai par l'Eternel, en disant: Je ne te ferai point mourir par l'épée.

⁹Älä sinä kuitenkaan jätä häntä rankaisematta. Sinä olet viisas ja tiedät kyllä, miten voit toimittaa hänet alas tuonelaan harmaat hiukset veressä."

⁹Maintenant, tu ne le laisseras pas impuni; car tu es un homme sage, et tu sais comment tu dois le traiter. Tu feras descendre ensanglantés ses cheveux blancs dans le séjour des morts.

¹⁰Niin Daavid meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin.

¹⁰David se coucha avec ses pères, et il fut enterré dans la ville de David.

¹¹Neljäkymmentä vuotta hän oli ollut Israelin kuninkaana. Hebronissa hän hallitsi seitsemän vuotta, Jerusalemissa kolmenkymmenenkolmen vuoden ajan.

¹¹Le temps que David régna sur Israël fut de quarante ans: à Hébron il régna sept ans, et à Jérusalem il régna trente-trois ans.

¹²Salomo nousi isänsä Daavidin valtaistuimelle, ja hänen kuninkuutensa vahvistui lujaksi.

¹²Salomon s'assit sur le trône de David, son père, et son règne fut très affermi.

¹³Adonia, Haggitin poika, tuli Salomon äidin Batseban luo, ja Batseba kysyi: "Tuletko ystävänä?" "Tulen", hän vastasi

¹³Adonija, fils de Haggith, alla vers Bath-Schéba, mère de Salomon. Elle lui dit: Viens-tu dans des intentions paisibles? Il répondit: Oui.

¹⁴ja sanoi: "Minulla on sinulle asiaa." "Puhu", Batseba sanoi.

¹⁴Et il ajouta: J'ai un mot à te dire. Elle dit: Parle!

¹⁵Niin hän sanoi: "Sinä tiedät, että kuninkuus kuului minulle ja koko Israel odotti, että minusta tulee kuningas. Mutta niin ei käynytkään, vaan kuninkaaksi tuli veljeni Salomo. Toden totta, se oli Herran tahto.

¹⁵Et il dit: Tu sais que la royauté m'appartenait, et que tout Israël portait ses regards sur moi pour me faire régner. Mais la royauté a tourné, et elle est échue à mon frère, parce que l'Eternel la lui a donnée.

¹⁶Yhtä asiaa nyt sinulta pyydän, älä kiellä sitä minulta." "Puhu", sanoi Batseba.

¹⁶Maintenant, je te demande une chose: ne me la refuse pas! Elle lui répondit: Parle!

¹⁷Ja Adonia sanoi: "Pyydä kuningas Salomolta, että hän antaisi sunemilaisen Abisagin minulle vaimoksi. Sinulta hän ei sitä kiellä."

¹⁷Et il dit: Dis, je te prie, au roi Salomon-car il ne te le refusera pas-qu'il me donne pour femme Abischag, la Sunamite.

¹⁸Batseba vastasi: "Hyvä on. Minä puhun puolestasi kuninkaalle."

¹⁸Bath-Schéba dit: Bien! je parlerai pour toi au roi.

¹⁹Batseba meni kuningas Salomon luo puhumaan Adonian puolesta. Kuningas nousi istuimeltaan, tuli häntä vastaan ja kumarsi maahan hänen edessään. Sitten hän taas asettui valtaistuimelleen, ja myös kuninkaan äidille tuotiin istuin. Batseba istuutui Salomon oikealle puolelle

¹⁹Bath-Schéba se rendit auprès du roi Salomon, pour lui parler en faveur d'Adonija. Le roi se leva pour aller à sa rencontre, il se prosterna devant elle, et il s'assit sur son trône. On plaça un siège pour la mère du roi, et elle s'assit à sa droite.

²⁰ja sanoi: "Minulla on sinulle pieni pyyntö, suostuthan siihen." Kuningas sanoi hänelle: "Pyydä, äitini, minä en asetu vastaan."

²⁰Puis elle dit: J'ai une petite demande à te faire: ne me la refuse pas! Et le roi lui dit: Demande, ma mère, car je ne te refuserai pas.

²¹Batseba sanoi: "Anna sunemilainen Abisag veljellesi Adonialle vaimoksi."

²¹Elle dit: Qu'Abischag, la Sunamite, soit donnée pour femme à Adonija, ton frère.

²²Kuningas Salomo vastasi äidilleen: "Miksi sinä pyydät Adonialle sunemilaista Abisagia? Pyydä hänelle yksin tein kuninkuutta! Onhan hän vanhempi veljeni ja onhan hänellä puolellaan pappi Abjatar ja Joab, Serujan poika."

²²Le roi Salomon répondit à sa mère: Pourquoi demandes-tu Abischag, la Sunamite, pour Adonija? Demande donc la royauté pour lui, -car il est mon frère aîné, -pour lui, pour le sacrificateur Abiathar, et pour Joab, fils de Tseruja!

²³Ja kuningas Salomo vannoi Herran kautta: "Kohdatkoon minua Jumalan viha nyt ja aina, jollei Adonia maksa puheitaan hengellään!

²³Alors le roi Salomon jura par l'Eternel, en disant: Que Dieu me traite dans toute sa rigueur, si ce n'est pas au prix de sa vie qu'Adonija a prononcé cette parole!

²⁴Niin totta kuin Herra elää, hän, joka on ollut tukenani ja lupauksensa mukaisesti on antanut isäni Daavidin valtaistuimen minulle ja minun suvulleni: vielä tänään Adonia kuolee!"

²⁴Maintenant, l'Eternel est vivant, lui qui m'a affermi et m'a fait asseoir sur le trône de David, mon père, et qui m'a fait une maison selon sa promesse! aujourd'hui Adonija mourra.

²⁵Kuningas Salomo antoi tehtävän Benajalle, Jojadan pojalle, ja tämä lähti Adonian luo ja surmasi hänet.

²⁵Et le roi Salomon envoya Benaja, fils de Jehojada, qui le frappa; et Adonija mourut.

²⁶Pappi Abjatarille kuningas sanoi: "Mene maatilallesi Anatotiin, sillä sinä olet kuoleman oma. Minä en kuitenkaan sinua surmaa, koska olet isäni Daavidin aikana kantanut Herran, minun Jumalani, arkkua ja kokenut samat vaivat kuin isänikin."

²⁶Le roi dit ensuite au sacrificateur Abiathar: Va-t'en à Anathoth dans tes terres, car tu mérites la mort; mais je ne te ferai pas mourir aujourd'hui, parce que tu as porté l'arche du Seigneur l'Eternel devant David, mon père, et parce que tu as eu part à toutes les souffrances de mon père.

²⁷Näin Salomo erotti Abjatarin Herran papin virasta ja toteutti sen, mitä Herra oli Silossa sanonut Eelin suvusta.

²⁷Ainsi Salomon dépouilla Abiathar de ses fonctions de sacrificateur de l'Eternel, afin d'accomplir la parole que l'Eternel avait prononcée sur la maison d'Eli à Silo.

²⁸Kun Joab sai kuulla tästä, hän pakeni pyhäkkötelttaan ja tarttui alttarin sarviin. Hän oli asettunut Adonian puolelle, vaikka ei aikoinaan ollut kannattanut Absalomia.

²⁸Le bruit en parvint à Joab, qui avait suivi le parti d'Adonija, quoiqu'il n'eût pas suivi le parti d'Absalom. Et Joab se réfugia vers la tente de l'Eternel, et saisit les cornes de l'autel.

²⁹Salomolle kerrottiin: "Joab on paennut pyhäkkötelttaan ja on siellä alttarin ääressä." Salomo lähetti kysymään Joabilta: "Mikä sinun on, kun olet paennut alttarin turviin?" Joab vastasi: "Minä pelkäsin sinua ja pakenin Herran luo." Silloin kuningas Salomo lähetti sinne Benajan, Jojadan pojan, sanoen: "Mene ja tapa hänet."

²⁹On annonça au roi Salomon que Joab s'était réfugié vers la tente de l'Eternel, et qu'il était auprès de l'autel. Et Salomon envoya Benaja, fils de Jehojada, en lui disant: Va, frappe-le.

³⁰Benaja meni pyhäkkötelttaan ja sanoi Joabille: "Kuningas käskee sinun lähteä täältä." Joab vastasi: "En lähde. Mieluummin kuolen tähän." Benaja palasi kuninkaan luo ja kertoi, millaisen vastauksen hän oli Joabilta saanut.

³⁰Benaja arriva à la tente de l'Eternel, et dit à Joab: Sors! c'est le roi qui l'ordonne. Mais il répondit: Non! je veux mourir ici. Benaja rapporta la chose au roi, en disant: C'est ainsi qu'a parlé Joab, et c'est ainsi qu'il m'a répondu.

³¹Kuningas sanoi hänelle: "Tee Joabin mielen mukaan. Lyö hänet kuoliaaksi ja hautaa hänet. Siten puhdistat minut ja isäni suvun siitä viattomasta verestä, jonka hän vuodatti.

³¹Le roi dit à Benaja: Fais comme il a dit, frappe-le, et enterre-le; tu ôteras ainsi de dessus moi et de dessus la maison de mon père le sang que Joab a répandu sans cause.

³²Herra on lukeva Joabin kuoleman hänen omaksi syykseen. Hänhän kävi kahden itseään oikeamielisemmän ja paremman miehen kimppuun, kun hän isäni Daavidin tietämättä tappoi miekallaan Nerin pojan Abnerin, Israelin sotaväen päällikön, ja Jeterin pojan Amasan, Juudan sotaväen päällikön.

³²L'Eternel fera retomber son sang sur sa tête, parce qu'il a frappé deux hommes plus justes et meilleurs que lui et les a tués par l'épée, sans que mon père David le sût: Abner, fils de Ner, chef de l'armée d'Israël, et Amasa, fils de Jéther, chef de l'armée de Juda.

³³Jääköön näiden miesten surma ikuisesti Joabin ja hänen sukunsa syyksi. Mutta Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, hänen valtakuntansa ja kuninkuutensa perijöille, Herra suokoon ainaisen rauhan."

³³Leur sang retombera sur la tête de Joab et sur la tête de ses descendants à perpétuité; mais il y aura paix à toujours, de par l'Eternel, pour David, pour sa postérité, pour sa maison et pour son trône.

³⁴Niin Benaja, Jojadan poika, meni ja löi Joabin kuoliaaksi. Hänet haudattiin kotipaikalleen autiomaan laitaan.

³⁴Benaja, fils de Jehojada, monta, frappa Joab, et le fit mourir. Il fut enterré dans sa maison, au désert.

³⁵Kuningas asetti Benajan, Jojadan pojan, hänen jälkeensä sotaväen päälliköksi, ja Abjatarin sijalle kuningas asetti pappi Sadokin.

³⁵Le roi mit à la tête de l'armée Benaja, fils de Jehojada, en remplacement de Joab, et il mit le sacrificateur Tsadok à la place d'Abiathar.

³⁶Kuningas kutsutti Simein luokseen ja sanoi hänelle: "Rakenna itsellesi talo Jerusalemiin ja pysy täällä, älä poistu kaupungista minnekään.

³⁶Le roi fit appeler Schimeï, et lui dit: Bâtis-toi une maison à Jérusalem; tu y demeureras, et tu n'en sortiras point pour aller de côté ou d'autre.

³⁷Jos lähdet pois ja menet Kidroninlaakson yli, silloin sinä kuolet, tiedä se, ja se on oma syysi."

³⁷Sache bien que tu mourras le jour où tu sortiras et passeras le torrent de Cédron; ton sang sera sur ta tête.

³⁸Simei vastasi kuninkaalle: "Hyvä on. Niin kuin herrani ja kuninkaani on määrännyt, niin hänen palvelijansa tekee." Simei asui sitten pitkään Jerusalemissa.

³⁸Schimeï répondit au roi: C'est bien! ton serviteur fera ce que dit mon seigneur le roi. Et Schimeï demeura longtemps à Jérusalem.

³⁹Mutta kolmen vuoden kuluttua kaksi hänen orjaansa karkasi Gatin kuninkaan Akisin, Maakan pojan luo. Simeille kerrottiin, että hänen orjansa olivat Gatissa.

³⁹Au bout de trois ans, il arriva que deux serviteurs de Schimeï s'enfuirent chez Akisch, fils de Maaca, roi de Gath. On le rapporta à Schimeï, en disant: Voici, tes serviteurs sont à Gath.

⁴⁰Hän satuloi aasinsa, lähti Gatiin Akisin luo hakemaan orjiaan ja toi heidät pois.

⁴⁰Schimeï se leva, sella son âne, et s'en alla à Gath chez Akisch pour chercher ses serviteurs. Schimeï donc s'en alla, et il ramena de Gath ses serviteurs.

⁴¹Salomo sai tietää, että Simei oli lähtenyt Jerusalemista Gatiin ja tullut takaisin.

⁴¹On informa Salomon que Schimeï était allé de Jérusalem à Gath, et qu'il était de retour.

⁴²Kuningas kutsui Simein luokseen ja sanoi hänelle: "Enkö minä vannottanut sinua Herran nimeen ja varoittanut sinua? Enkö minä tehnyt sinulle tiettäväksi, että niin pian kuin poistut täältä, olet kuoleman oma? Sinä sanoit silloin minulle: 'Hyvä on, minä teen niin kuin käsket.'

⁴²Le roi fit appeler Schimeï, et lui dit: Ne t'avais-je pas fait jurer par l'Eternel, et ne t'avais-je pas fait cette déclaration formelle: Sache bien que tu mourras le jour où tu sortiras pour aller de côté ou d'autre? Et ne m'as-tu pas répondu: C'est bien! j'ai entendu?

⁴³Mikset sitten ole noudattanut Herran nimeen vannottua valaa etkä minun käskyäni?"

⁴³Pourquoi donc n'as-tu pas observé le serment de l'Eternel et l'ordre que je t'avais donné?

⁴⁴Ja kuningas sanoi vielä Simeille: "Sinä tiedät hyvin, mitä pahaa olet tehnyt isälleni Daavidille! Nyt Herra kääntää sinun pahuutesi itseäsi vastaan.

⁴⁴Et le roi dit à Schimeï: Tu sais au dedans de ton coeur tout le mal que tu as fait à David, mon père; l'Eternel fait retomber ta méchanceté sur ta tête.

⁴⁵Mutta kuningas Salomo on oleva siunattu, ja Herra pitää Daavidin valtaistuimen ikuisesti vahvana."

⁴⁵Mais le roi Salomon sera béni, et le trône de David sera pour toujours affermi devant l'Eternel.

⁴⁶Kuningas lähetti Benajan, Jojadan pojan, ottamaan Simein hengiltä, ja niin hän kuoli. Kuninkuus oli nyt lujasti Salomon käsissä.

⁴⁶Et le roi donna ses ordres à Benaja, fils de Jehojada, qui sortit et frappa Schimeï; et Schimeï mourut. La royauté fut ainsi affermie entre les mains de Salomon.