¹Tämän jälkeen moabilaiset ja ammonilaiset lähtivät sotaan Josafatia vastaan mukanaan joukko maonilaisia.

¹Après cela, les fils de Moab et les fils d'Ammon, et avec eux des Maonites, marchèrent contre Josaphat pour lui faire la guerre.

²Josafatille tultiin ilmoittamaan: "Meren takaa Edomista on tulossa suuri sotajoukko sinua vastaan. Se on jo Haseson-Tamarissa." Tämä tarkoittaa En-Gediä.

²On vint en informer Josaphat, en disant: Une multitude nombreuse s'avance contre toi depuis l'autre côté de la mer, depuis la Syrie, et ils sont à Hatsatson-Thamar, qui est En-Guédi.

³Pelästyneenä Josafat kääntyi Herran puoleen ja julisti sitten koko Juudaan paaston.

³Dans sa frayeur, Josaphat se disposa à chercher l'Eternel, et il publia un jeûne pour tout Juda.

⁴Juudan asukkaat kokoontuivat rukoilemaan. Myös kaikista maaseudun kaupungeista tultiin rukoilemaan Herraa.

⁴Juda s'assembla pour invoquer l'Eternel, et l'on vint de toutes les villes de Juda pour chercher l'Eternel.

⁵Josafat astui Juudan ja Jerusalemin asukkaiden eteen, jotka olivat kokoontuneet Herran temppelin uudelle esipihalle,

⁵Josaphat se présenta au milieu de l'assemblée de Juda et de Jérusalem, dans la maison de l'Eternel, devant le nouveau parvis.

⁶ja sanoi: "Herra, meidän isiemme Jumala! Sinä olet Jumala, joka asut taivaassa ja hallitset kaikkia maan valtakuntia. Sinun on kaikki voima ja valta, kukaan ei voi sinua vastustaa.

⁶Et il dit: Eternel, Dieu de nos pères, n'es-tu pas Dieu dans les cieux, et n'est-ce pas toi qui domines sur tous les royaumes des nations? N'est-ce pas toi qui as en main la force et la puissance, et à qui nul ne peut résister?

⁷Sinä, meidän Jumalamme, olet hävittänyt tämän maan asukkaat kansasi Israelin tieltä ja antanut maan ikiajoiksi ystäväsi Abrahamin jälkeläisille.

⁷N'est-ce pas toi, ô notre Dieu, qui as chassé les habitants de ce pays devant ton peuple d'Israël, et qui l'as donné pour toujours à la postérité d'Abraham qui t'aimait?

⁸He ovat asuneet tässä maassa ja rakentaneet tänne sinulle omistetun temppelin, ja he ovat sanoneet:

⁸Ils l'ont habité, et ils t'y ont bâti un sanctuaire pour ton nom, en disant:

⁹'Jos meitä kohtaa onnettomuus, sota tai tulva, rutto tai nälkä, me astumme tämän temppelin eteen, sinun eteesi, sillä tämä temppeli on sinun nimesi asuinsija. Ahdistuksemme keskeltä me rukoilemme sinua, ja sinä kuulet ja autat meitä.'

⁹S'il nous survient quelque calamité, l'épée, le jugement, la peste ou la famine, nous nous présenterons devant cette maison et devant toi, car ton nom est dans cette maison, nous crierons à toi du sein de notre détresse, et tu exauceras et tu sauveras!

¹⁰"Nyt tänne ovat tulossa ammonilaiset, moabilaiset ja Seirin vuorten asukkaat. Sinä et antanut israelilaisten kulkea paluumatkallaan Egyptistä heidän maittensa kautta, vaan israelilaiset kiersivät heidän alueensa eivätkä hävittäneet niitä.

¹⁰Maintenant voici, les fils d'Ammon et de Moab et ceux de la montagne de Séir, chez lesquels tu n'as pas permis à Israël d'entrer quand il venait du pays d'Egypte, -car il s'est détourné d'eux et ne les a pas détruits, -

¹¹Näin he nyt palkitsevat meidät, he tahtovat karkottaa meidät sinun omasta maastasi, jonka olet antanut meille perinnöksi.

¹¹les voici qui nous récompensent en venant nous chasser de ton héritage, dont tu nous as mis en possession.

¹²Jumalamme, rankaise sinä heitä! Me emme pysty vastustamaan tuota mahtavaa sotajoukkoa, joka käy kimppuumme, emmekä tiedä, mitä meidän pitäisi tehdä. Sinuun me katsomme."

¹²O notre Dieu, n'exerceras-tu pas tes jugements sur eux? Car nous sommes sans force devant cette multitude nombreuse qui s'avance contre nous, et nous ne savons que faire, mais nos yeux sont sur toi.

¹³Koko Juudan kansa seisoi Herran edessä, myös naiset ja lapset.

¹³Tout Juda se tenait debout devant l'Eternel, avec leurs petits enfants, leurs femmes et leurs fils.

¹⁴Silloin Herran henki tuli joukon keskellä seisovaan leeviläiseen Jahasieliin, joka oli Asafin sukua, Sakarjan poika; hänen isoisänsä oli Benaja, tämän isä Jeiel ja tämän Mattanja.

¹⁴Alors l'esprit de l'Eternel saisit au milieu de l'assemblée Jachaziel, fils de Zacharie, fils de Benaja, fils de Jeïel, fils de Matthania, Lévite, d'entre les fils d'Asaph.

¹⁵Hän lausui: "Kuulkaa, koko Juudan kansa, Jerusalemin asukkaat ja kuningas Josafat! Näin sanoo teille Herra: Älkää säikähtäkö älkääkä pelätkö tuota valtavaa sotajoukkoa, sillä tämä ei ole teidän sotanne vaan Jumalan.

¹⁵Et Jachaziel dit: Soyez attentifs, tout Juda et habitants de Jérusalem, et toi, roi Josaphat! Ainsi vous parle l'Eternel: Ne craignez point et ne vous effrayez point devant cette multitude nombreuse, car ce ne sera pas vous qui combattrez, ce sera Dieu.

¹⁶Lähtekää huomenna vihollisia vastaan! He nousevat ylös Sisin rinnettä, ja te kohtaatte heidät sen purolaakson päässä, joka on Jeruelin autiomaan itäpuolella.

¹⁶Demain, descendez contre eux; ils vont monter par la colline de Tsits, et vous les trouverez à l'extrémité de la vallée, en face du désert de Jeruel.

¹⁷Mutta teidän ei pidä ryhtyä taisteluun. Jääkää vain paikoillenne ja katselkaa, millaisen avun Herra teille antaa. Juudan ja Jerusalemin asukkaat, älkää säikähtäkö älkääkä pelätkö, vaan lähtekää huomenna heitä vastaan! Herra on teidän kanssanne."

¹⁷Vous n'aurez point à combattre en cette affaire: présentez-vous, tenez-vous là, et vous verrez la délivrance que l'Eternel vous accordera. Juda et Jérusalem, ne craignez point et ne vous effrayez point, demain, sortez à leur rencontre, et l'Eternel sera avec vous!

¹⁸Silloin Josafat heittäytyi kasvoilleen maahan, ja myös kaikki Juudan ja Jerusalemin asukkaat heittäytyivät maahan rukoilemaan Herraa.

¹⁸Josaphat s'inclina le visage contre terre, et tout Juda et les habitants de Jérusalem tombèrent devant l'Eternel pour se prosterner en sa présence.

¹⁹Ja Kehatin ja Korahin sukuun kuuluvat leeviläiset virittivät voimakkaalla äänellä ylistyslaulun Herralle, Israelin Jumalalle.

¹⁹Les Lévites d'entre les fils des Kehathites et d'entre les fils des Koréites se levèrent pour célébrer d'une voix forte et haute l'Eternel, le Dieu d'Israël.

²⁰Varhain seuraavana aamuna he lähtivät kulkemaan kohti Tekoan autiomaata. Kun he olivat lähdössä, Josafat astui esiin ja sanoi: "Kuulkaa minua, Juudan kansa ja Jerusalemin asukkaat! Luottakaa Herraan, Jumalaanne, niin kukaan ei teitä voita. Luottakaa hänen profeettojensa sanaan, niin teidän käy hyvin."

²⁰Le lendemain, ils se mirent en marche de grand matin pour le désert de Tekoa. A leur départ, Josaphat se présenta et dit: Ecoutez-moi, Juda et habitants de Jérusalem! Confiez-vous en l'Eternel, votre Dieu, et vous serez affermis; confiez-vous en ses prophètes, et vous réussirez.

²¹Neuvoteltuaan kansan kanssa hän sijoitti aseellisten joukkojen eteen laulajat, jotka pyhä asu yllään lauloivat Herralle ylistystä: -- Kiittäkää Herraa, iäti kestää hänen armonsa!

²¹Puis, d'accord avec le peuple, il nomma des chantres qui, revêtus d'ornements sacrés, et marchant devant l'armée, célébraient l'Eternel et disaient: Louez l'Eternel, car sa miséricorde dure à toujours!

²²Samalla hetkellä, kun laulajat alkoivat riemuhuudoin ylistää Herraa, lähetti Herra väijyksissä olleen joukon Juudaan hyökkäävien ammonilaisten, moabilaisten ja Seirin vuoriston miesten sekaan. Kaikki nämä lyötiin,

²²Au moment où l'on commençait les chants et les louanges, l'Eternel plaça une embuscade contre les fils d'Ammon et de Moab et ceux de la montagne de Séir, qui étaient venus contre Juda. Et ils furent battus.

²³sillä ammonilaiset ja moabilaiset kävivät säikähdyksissään Seirin vuoriston miesten kimppuun surmaten heitä. Tuhottuaan Seirin miehet he ryhtyivät tuhoamaan toisiaan.

²³Les fils d'Ammon et de Moab se jetèrent sur les habitants de la montagne de Séir pour les dévouer par interdit et les exterminer; et quand ils en eurent fini avec les habitants de Séir, ils s'aidèrent les uns les autres à se détruire.

²⁴Kun Juudan sotajoukko tuli paikkaan, josta näkyi autiomaahan, ja aikoi käydä päin vihollisten joukkoa, siellä oli vain kaatuneiden ruumiita. Yksikään ei ollut jäänyt henkiin.

²⁴Lorsque Juda fut arrivé sur la hauteur d'où l'on aperçoit le désert, ils regardèrent du côté de la multitude, et voici, c'étaient des cadavres étendus à terre, et personne n'avait échappé.

²⁵Josafat ja hänen miehensä lähtivät ryöstelemään ja löysivät paljon karjaa, kuormatavaraa, vaatteita ja kallisarvoisia esineitä. He saivat saalista niin paljon, etteivät pystyneet kuljettamaan sitä pois. Kolme päivää he kokosivat saalista, niin paljon sitä oli.

²⁵Josaphat et son peuple allèrent prendre leurs dépouilles; ils trouvèrent parmi les cadavres d'abondantes richesses et des objets précieux, et ils en enlevèrent tant qu'ils ne purent tout emporter. Ils mirent trois jours au pillage du butin, car il était considérable.

²⁶Neljäntenä päivänä he kokoontuivat Berakalaaksoon ja ylistivät siellä Herraa. Sen vuoksi paikka sai nimensä, joka sillä yhä vieläkin on.

²⁶Le quatrième jour, ils s'assemblèrent dans la vallée de Beraca, où ils bénirent l'Eternel; c'est pourquoi ils appelèrent ce lieu vallée de Beraca, nom qui lui est resté jusqu'à ce jour.

²⁷Juudan ja Jerusalemin miehet palasivat Josafatin johtamina Jerusalemiin iloiten ja riemuiten, koska Herra oli lyönyt heidän vihollisensa.

²⁷Tous les hommes de Juda et de Jérusalem, ayant à leur tête Josaphat, partirent joyeux pour retourner à Jérusalem, car l'Eternel les avait remplis de joie en les délivrant de leurs ennemis.

²⁸He saapuivat Jerusalemiin harppujen, lyyrain ja torvien soidessa ja menivät Herran temppeliin.

²⁸Ils entrèrent à Jérusalem et dans la maison de l'Eternel, au son des luths, des harpes et des trompettes.

²⁹Ja kaikki valtakunnat joutuivat kauhun valtaan, kun ne saivat kuulla, miten Herra oli sotinut Israelin vihollisia vastaan.

²⁹La terreur de l'Eternel s'empara de tous les royaumes des autres pays, lorsqu'ils apprirent que l'Eternel avait combattu contre les ennemis d'Israël.

³⁰Näin Josafatin kuninkuus pysyi vakaana, ja hänen Jumalansa antoi hänen elää rauhassa, kenenkään ahdistamatta.

³⁰Et le royaume de Josaphat fut tranquille, et son Dieu lui donna du repos de tous côtés.

³¹Tullessaan Juudan kuninkaaksi Josafat oli kolmenkymmenenviiden vuoden ikäinen, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentäviisi vuotta. Hänen äitinsä oli Asuba, Silhin tytär.

³¹Josaphat régna sur Juda. Il avait trente-cinq ans lorsqu'il devint roi, et il régna vingt-cinq ans à Jérusalem. Sa mère s'appelait Azuba, fille de Schilchi.

³²Josafat vaelsi isänsä Asan tietä eikä poikennut siltä, vaan teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä.

³²Il marcha dans la voie de son père Asa, et ne s'en détourna point, faisant ce qui est droit aux yeux de l'Eternel.

³³Uhrikukkulat eivät kuitenkaan olleet hävinneet, eikä kansa vielä palvellut koko sydämestään isiensä Jumalaa.

³³Seulement, les hauts lieux ne disparurent point, et le peuple n'avait point encore le coeur fermement attaché au Dieu de ses pères.

³⁴Muut Josafatin ajan tapahtumat, ensimmäisestä viimeiseen, on esitetty Jehun, Hananin pojan, kertomuksessa, joka on otettu Israelin kuninkaiden historiaan.

³⁴Le reste des actions de Josaphat, les premières et les dernières, cela est écrit dans les mémoires de Jéhu, fils de Hanani, lesquels sont insérés dans le livre des rois d'Israël.

³⁵Myöhemmin Juudan kuningas Josafat liittoutui Israelin kuninkaan Ahasjan kanssa, vaikka tämä eli jumalattomasti.

³⁵Après cela, Josaphat, roi de Juda, s'associa avec le roi d'Israël, Achazia, dont la conduite était impie.

³⁶He sopivat keskenään, että rakentaisivat laivoja, jotka kulkisivat Tarsisiin. Laivat rakennettiin Esjon-Geberissä.

³⁶Il s'associa avec lui pour construire des navires destinés à aller à Tarsis, et ils firent les navires à Etsjon-Guéber.

³⁷Mutta Elieser, Dodavan poika Maresasta, ennusti Josafatille: "Koska olet tehnyt liiton Ahasjan kanssa, Herra särkee sen mitä olet rakentanut." Ja laivat haaksirikkoutuivat eivätkä päässeet Tarsisiin.

³⁷Alors Eliézer, fils de Dodava, de Maréscha, prophétisa contre Josaphat, et dit: Parce que tu t'es associé avec Achazia, l'Eternel détruit ton oeuvre. Et les navires furent brisés, et ne purent aller à Tarsis.