¹(H19:2)Joabille kerrottiin: "Kuningas vain itkee ja suree Absalomia."

¹On vint dire à Joab: Voici, le roi pleure et se lamente à cause d'Absalom.

²(H19:3)Sotaväen voitonriemu muuttui suruksi, kun se kuuli kuninkaan surevan poikaansa.

²Et la victoire, ce jour-là, fut changée en deuil pour tout le peuple, car en ce jour le peuple entendait dire: Le roi est affligé à cause de son fils.

³(H19:4)Miehet palasivat sinä päivänä kaupunkiin vähin äänin niin kuin taistelusta paennut joukko, joka häpeissään tulee takaisin.

³Ce même jour, le peuple rentra dans la ville à la dérobée, comme l'auraient fait des gens honteux d'avoir pris la fuite dans le combat.

⁴(H19:5)Kuningas oli peittänyt kasvonsa ja huusi suureen ääneen: "Poikani Absalom, Absalom, poikani, poikani!"

⁴Le roi s'était couvert le visage, et il criait à haute voix: Mon fils Absalom! Absalom, mon fils, mon fils!

⁵(H19:6)Silloin Joab meni sisälle kuninkaan luo ja sanoi: "Sinä olet nyt loukannut miehiäsi, jotka ovat tänään pelastaneet sinun henkesi ja myös poikiesi, tyttäriesi, vaimojesi ja sivuvaimojesi hengen.

⁵Joab entra dans la chambre où était le roi, et dit: Tu couvres aujourd'hui de confusion la face de tous tes serviteurs, qui ont aujourd'hui sauvé ta vie, celle de tes fils et de tes filles, celle de tes femmes et de tes concubines.

⁶(H19:7)Sinä rakastat vihamiehiäsi ja vihaat niitä, jotka rakastavat sinua! Olet tänään osoittanut, etteivät päällikkösi ja miehesi merkitse sinulle mitään. Tänään olen nähnyt, että jos me kaikki olisimme kaatuneet mutta Absalom olisi jäänyt henkiin, mielestäsi kaikki olisi ollut kohdallaan.

⁶Tu aimes ceux qui te haïssent et tu hais ceux qui t'aiment, car tu montres aujourd'hui qu'il n'y a pour toi ni chefs ni serviteurs; et je vois maintenant que, si Absalom vivait et que nous fussions tous morts en ce jour, cela serait agréable à tes yeux.

⁷(H19:8)Nouse nyt! Mene ulos ja kiitä miehiäsi. Minä vannon Herran kautta, että ellet mene, tänä yönä kaikki miehesi jättävät sinut. Se olisi pahin onnettomuus, minkä olet eläessäsi kokenut."

⁷Lève-toi donc, sors, et parle au coeur de tes serviteurs! Car je jure par l'Eternel que, si tu ne sors pas, il ne restera pas un homme avec toi cette nuit; et ce sera pour toi pire que tous les malheurs qui te sont arrivés depuis ta jeunesse jusqu'à présent.

⁸(H19:9)Silloin kuningas nousi ja asettui istumaan porttikäytävään. Kansalle ilmoitettiin: "Nyt kuningas istuu portilla", ja kaikki saapuivat kuninkaan luo. Israelilaiset olivat paenneet kukin kotiinsa.

⁸Alors le roi se leva, et il s'assit à la porte. On fit dire à tout le peuple: Voici, le roi est assis à la porte. Et tout le peuple vint devant le roi. Cependant Israël s'était enfui, chacun dans sa tente.

⁹(H19:10)Israelin heimojen miehet alkoivat nyt syytellä toisiaan ja puhua: "Kuningas Daavid pelasti meidät vihollistemme käsistä, hän vapautti meidät filistealaisten vallasta, ja nyt hän on joutunut pakenemaan maasta Absalomin tieltä.

⁹Et dans toutes les tribus d'Israël, tout le peuple était en contestation, disant: Le roi nous a délivrés de la main de nos ennemis, c'est lui qui nous a sauvés de la main des Philistins; et maintenant il a dû fuir du pays devant Absalom.

¹⁰(H19:11)Ja Absalom, jonka me voitelimme hallitsijaksemme, on saanut surmansa taistelussa. Miksi te ette tee mitään hakeaksenne kuninkaan takaisin?" Nämä israelilaisten puheet tulivat kuninkaan tietoon.

¹⁰Or Absalom, que nous avions oint pour qu'il régnât sur nous, est mort dans la bataille: pourquoi ne parlez-vous pas de faire revenir le roi?

¹¹(H19:12)Silloin Daavid lähetti papeille, Sadokille ja Abjatarille, tällaisen viestin: "Puhukaa Juudan vanhimmille näin: 'Olen kuullut, mitä israelilaiset suunnittelevat. Aiotteko te olla viimeiset tuomaan minut takaisin palatsiini?

¹¹De son côté, le roi David envoya dire aux sacrificateurs Tsadok et Abiathar: Parlez aux anciens de Juda, et dites-leur: Pourquoi seriez-vous les derniers à ramener le roi dans sa maison? -Car ce qui se disait dans tout Israël était parvenu jusqu'au roi.

¹²(H19:13)Te olette veljiäni, samaa lihaa ja verta kuin minä. Tekö olisitte viimeiset tuomaan kuninkaan takaisin?'

¹²Vous êtes mes frères, vous êtes mes os et ma chair; pourquoi seriez-vous les derniers à ramener le roi?

¹³(H19:14)Amasalle taas sanokaa: 'Sinä olet samaa lihaa ja verta kuin minä. Kohdatkoon minua Jumalan viha nyt ja aina, jollei sinusta nyt tule sotaväkeni päällikkö Joabin tilalle.'"

¹³Vous direz aussi à Amasa: N'es-tu pas mon os et ma chair? Que Dieu me traite dans toute sa rigueur, si tu ne deviens pas devant moi pour toujours chef de l'armée à la place de Joab!

¹⁴(H19:15)Näin kuningas Daavid sai kaikki Juudan asukkaat yhtenä miehenä kääntymään puolelleen, ja he lähettivät hänelle viestin: "Palaa kaikkien miestesi kanssa takaisin."

¹⁴David fléchit le coeur de tous ceux de Juda, comme s'ils n'eussent été qu'un seul homme; et ils envoyèrent dire au roi: Reviens, toi, et tous tes serviteurs.

¹⁵(H19:16)Kuningas lähti paluumatkalle ja saapui Jordanille. Juudan miehet olivat tulleet Gilgaliin mennäkseen kuningasta vastaan ja tuodakseen hänet Jordanin yli.

¹⁵Le roi revint et arriva jusqu'au Jourdain; et Juda se rendit à Guilgal, afin d'aller à la rencontre du roi et de lui faire passer le Jourdain.

¹⁶(H19:17)Myös benjaminilainen Simei, Geran poika, joka oli kotoisin Bahurimista, kiirehti yhdessä Juudan miesten kanssa alas Jordanille kuningas Daavidia vastaan.

¹⁶Schimeï, fils de Guéra, Benjamite, qui était de Bachurim, se hâta de descendre avec ceux de Juda à la rencontre du roi David.

¹⁷(H19:18)Hänen mukanaan tuli tuhat benjaminilaista sekä Saulin perheen palvelija Siba viidentoista poikansa ja kahdenkymmenen orjansa kanssa. He ehtivät Jordanille ennen kuninkaan tuloa

¹⁷Il avait avec lui mille hommes de Benjamin, et Tsiba, serviteur de la maison de Saül, et les quinze fils et les vingt serviteurs de Tsiba. Ils passèrent le Jourdain à la vue du roi.

¹⁸(H19:19)ja tekivät parhaansa auttaakseen kuninkaan perhettä joen ylityksessä ja täyttääkseen kuninkaan toivomukset. Kun kuningas oli lähdössä ylittämään Jordania, Geran poika Simei heittäytyi hänen eteensä

¹⁸Le bateau, mis à la disposition du roi, faisait la traversée pour transporter sa maison; et au moment où le roi allait passer le Jourdain, Schimeï, fils de Guéra, se prosterna devant lui.

¹⁹(H19:20)ja sanoi: "Herrani, anna anteeksi rikokseni äläkä muistele, kuinka pahasti palvelijasi käyttäytyi silloin kun herrani ja kuninkaani lähti Jerusalemista. Kuningas, kunpa et muistelisi sitä!

¹⁹Et il dit au roi: Que mon seigneur ne tienne pas compte de mon iniquité, qu'il oublie que ton serviteur l'a offensé le jour où le roi mon seigneur sortait de Jérusalem, et que le roi n'y ait point égard!

²⁰(H19:21)Ymmärrän, että olen tehnyt väärin, ja siksi olen ensimmäisenä koko Joosefin heimosta tullut tänään herraani ja kuningastani vastaan."

²⁰Car ton serviteur reconnaît qu'il a péché. Et voici, je viens aujourd'hui le premier de toute la maison de Joseph à la rencontre du roi mon seigneur.

²¹(H19:22)Abisai, Serujan poika, sanoi silloin: "Eikö Simein ole kuoltava, koska hän on kironnut Herran voideltua?"

²¹Alors Abischaï, fils de Tseruja, prit la parole et dit: Schimeï ne doit-il pas mourir pour avoir maudit l'oint de l'Eternel?

²²(H19:23)Mutta Daavid vastasi: "Miksi te puututte minun asioihini, Serujan pojat? Miksi te yritätte johtaa minua harhaan? Pitäisikö jonkun israelilaisen kuolla tänä päivänä, kun minä tiedän jälleen olevani Israelin kuningas?"

²²Mais David dit: Qu'ai-je affaire avec vous, fils de Tseruja, et pourquoi vous montrez-vous aujourd'hui mes adversaires? Aujourd'hui ferait-on mourir un homme en Israël? Ne sais-je donc pas que je règne aujourd'hui sur Israël?

²³(H19:24)Ja kuningas sanoi Simeille: "Ei sinun tarvitse kuolla." Tämän hän vahvisti valallaan.

²³Et le roi dit à Schimeï: Tu ne mourras point! Et le roi le lui jura.

²⁴(H19:25)Myös Mefiboset, Saulin pojanpoika, oli tullut kuningasta vastaan. Hän oli antanut jalkojensa ja partansa olla hoitamatta ja vaatteidensa pesemättä kuninkaan lähdöstä aina siihen asti, kun tämä onnellisesti saapui takaisin.

²⁴Mephiboscheth, fils de Saül, descendit aussi à la rencontre du roi. Il n'avait point soigné ses pieds, ni fait sa barbe, ni lavé ses vêtements, depuis le jour où le roi s'en était allé jusqu'à celui où il revenait en paix.

²⁵(H19:26)Kun Mefiboset tuli Jerusalemista kuningasta vastaan, kuningas kysyi häneltä: "Miksi et lähtenyt minun mukaani, Mefiboset?"

²⁵Lorsqu'il se rendit au-devant du roi à Jérusalem, le roi lui dit: Pourquoi n'es-tu pas venu avec moi, Mephiboscheth?

²⁶(H19:27)Hän vastasi: "Herrani ja kuninkaani, palvelijani petti minut. Minä sanoin hänelle: 'Tuo minulle satuloitu aasi, niin nousen sen selkään ja lähden kuninkaan mukaan' -- minähän olen rampa.

²⁶Et il répondit: O roi mon seigneur, mon serviteur m'a trompé, car ton serviteur, qui est boiteux, avait dit: Je ferai seller mon âne, je le monterai, et j'irai avec le roi.

²⁷(H19:28)Mutta hän puhuikin minusta pahaa herralleni ja kuninkaalleni. Sinä, herrani ja kuninkaani, olet kuitenkin kuin Jumalan enkeli; tee siis niin kuin katsot parhaaksi.

²⁷Et il a calomnié ton serviteur auprès de mon seigneur le roi. Mais mon seigneur le roi est comme un ange de Dieu. Fais ce qui te semblera bon.

²⁸(H19:29)Sinulla olisi ollut oikeus surmata koko isäni suku, mutta sinä asetit minut, palvelijasi, niiden joukkoon, jotka aterioivat pöydässäsi. Olisiko minulla enää oikeutta muuhun, voisinko enää anoa mitään kuninkaalta?"

²⁸Car tous ceux de la maison de mon père n'ont été que des gens dignes de mort devant le roi mon seigneur; et cependant tu as mis ton serviteur au nombre de ceux qui mangent à ta table. Quel droit puis-je encore avoir, et qu'ai-je à demander au roi?

²⁹(H19:30)Kuningas sanoi hänelle: "Ei sinun tarvitse puhua enempää. Minä käsken, että sinä ja Siba saatte jakaa sukusi maat keskenänne."

²⁹Le roi lui dit: A quoi bon toutes tes paroles? Je l'ai déclaré: Toi et Tsiba, vous partagerez les terres.

³⁰(H19:31)Mefiboset vastasi: "Ottakoon Siba vaikka kaiken! Onhan herrani ja kuninkaani nyt palannut onnellisesti kotiin."

³⁰Et Mephiboscheth dit au roi: Qu'il prenne même le tout, puisque le roi mon seigneur rentre en paix dans sa maison.

³¹(H19:32)Myös gileadilainen Barsillai oli tullut Rogelimista saattaakseen kuninkaan Jordanille ja hyvästelläkseen hänet siellä.

³¹Barzillaï, le Galaadite, descendit de Roguelim, et passa le Jourdain avec le roi, pour l'accompagner jusqu'au delà du Jourdain.

³²(H19:33)Barsillai oli hyvin vanha, jo kahdeksankymmenen ikäinen. Hän oli huolehtinut kuninkaan ylläpidosta tämän oleskellessa Mahanaimissa, sillä hän oli hyvin varakas mies.

³²Barzillaï était très vieux, âgé de quatre-vingts ans. Il avait entretenu le roi pendant son séjour à Mahanaïm, car c'était un homme fort riche.

³³(H19:34)Kuningas sanoi Barsillaille: "Tule sinäkin kanssani, niin saat asua vieraanani Jerusalemissa."

³³Le roi dit à Barzillaï: Viens avec moi, je te nourrirai chez moi à Jérusalem.

³⁴(H19:35)Barsillai vastasi: "Mahtaako minulla enää olla kylliksi elinvuosia, jotta minun kannattaisi lähteä kuninkaan mukaan Jerusalemiin?

³⁴Mais Barzillaï répondit au roi: Combien d'années vivrai-je encore, pour que je monte avec le roi à Jérusalem?

³⁵(H19:36)Olen jo kahdeksankymmenen. Erottaisinko enää hyvää huonosta, maistuisivatko ruoat ja juomat enää palvelijallesi, välittäisinkö enää kuunnella laulajia ja laulajattaria? Pitäisikö palvelijastasi tulla vielä taakka herralleni ja kuninkaalleni?

³⁵Je suis aujourd'hui âgé de quatre-vingts ans. Puis-je connaître ce qui est bon et ce qui est mauvais? Ton serviteur peut-il savourer ce qu'il mange et ce qu'il boit? Puis-je encore entendre la voix des chanteurs et des chanteuses? Et pourquoi ton serviteur serait-il encore à charge à mon seigneur le roi?

³⁶(H19:37)Saatan sinua, kuningas, ainoastaan Jordanin tuolle puolelle. Minkä vuoksi kuninkaan pitäisi palkita minut niin runsaasti?

³⁶Ton serviteur ira un peu au delà du Jourdain avec le roi. Pourquoi, d'ailleurs, le roi m'accorderait-il ce bienfait?

³⁷(H19:38)Salli minun kääntyä takaisin, niin että saan kuolla kotikaupungissani, jonne myös isäni ja äitini on haudattu. Lähteköön sen sijaan palvelijasi Kimham herrani ja kuninkaani mukaan. Tee hänelle niin kuin katsot parhaaksi."

³⁷Que ton serviteur s'en retourne, et que je meure dans ma ville, près du sépulcre de mon père et de ma mère! Mais voici ton serviteur Kimham, qui passera avec le roi mon seigneur; fais pour lui ce que tu trouveras bon.

³⁸(H19:39)Kuningas sanoi: "Seuratkoon sitten Kimham minua. Minä teen hänelle niin kuin sinä toivot, ja myös sinun hyväksesi olen tekevä kaiken, mitä haluat."

³⁸Le roi dit: Que Kimham passe avec moi, et je ferai pour lui ce qui te plaira; tout ce que tu désireras de moi, je te l'accorderai.

³⁹(H19:40)Sitten koko väkijoukko meni Jordanin yli, ja myös kuningas ylitti joen. Kuningas suuteli Barsillaita ja toivotti hänelle kaikkea hyvää, ja Barsillai palasi kotikaupunkiinsa.

³⁹Quand tout le peuple eut passé le Jourdain et que le roi l'eut aussi passé, le roi baisa Barzillaï et le bénit. Et Barzillaï retourna dans sa demeure.

⁴⁰(H19:41)Kuningas jatkoi matkaansa Gilgaliin, ja Kimham kulki hänen mukanaan. Koko Juudan väki ja puolet israelilaisista saattoi kuningasta.

⁴⁰Le roi se dirigea vers Guilgal, et Kimham l'accompagna. Tout le peuple de Juda et la moitié du peuple d'Israël avaient fait passer le Jourdain au roi.

⁴¹(H19:42)Sitten kuitenkin Israelin miehet tulivat sanomaan kuninkaalle: "Miksi veljemme, Juudan miehet, ovat meidän tietämättämme tuoneet sinut, perheesi ja kaikki sotilaasi Jordanin yli?"

⁴¹Mais voici, tous les hommes d'Israël abordèrent le roi, et lui dirent: Pourquoi nos frères, les hommes de Juda, t'ont-ils enlevé, et ont-ils fait passer le Jourdain au roi, à sa maison, et à tous les gens de David?

⁴²(H19:43)Juudan miehet vastasivat israelilaisille: "Sen vuoksi, että kuningas on meille läheisempi. Ja miksi te tästä suututte? Olemmeko me muka syöneet kuninkaan suihimme tai ryöstäneet hänet itsellemme?"

⁴²Tous les hommes de Juda répondirent aux hommes d'Israël: C'est que le roi nous tient de plus près; et qu'y a-t-il là pour vous irriter? Avons-nous vécu aux dépens du roi? Nous a-t-il fait des présents?

⁴³(H19:44)Israelilaiset sanoivat Juudan miehille: "Meillä on suurempi oikeus kuninkaaseen, koska meitä on kymmenen heimoa ja me olemme heimoina vanhempia kuin te. Miksi te olette syrjineet meitä? Mehän ensimmäisinä aloimme puhua, että kuninkaamme pitäisi tuoda takaisin." Mutta Juudan miehet vastasivat vielä jyrkemmin kuin israelilaiset olivat puhuneet.

⁴³Et les hommes d'Israël répondirent aux hommes de Juda: Le roi nous appartient dix fois autant, et David même plus qu'à vous. Pourquoi nous avez-vous méprisés? N'avons-nous pas été les premiers à proposer de faire revenir notre roi? Et les hommes de Juda parlèrent avec plus de violence que les hommes d'Israël.