¹Kun Herra oli pelastanut Daavidin kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin käsistä, Daavid lauloi Herralle tämän laulun:

¹David adressa à l'Eternel les paroles de ce cantique, lorsque l'Eternel l'eut délivré de la main de tous ses ennemis et de la main de Saül.

²-- Herra, sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani.

²Il dit: L'Eternel est mon rocher, ma forteresse, mon libérateur.

³Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, pelastukseni sarvi, olet vuori ja turvapaikka. Sinä olet pelastajani, sinä autat minut turvaan vainoojilta.

³Dieu est mon rocher, où je trouve un abri, Mon bouclier et la force qui me sauve, Ma haute retraite et mon refuge. O mon Sauveur! tu me garantis de la violence.

⁴Kun kutsun Herraa, ylistettyä, saan avun vihollisiani vastaan.

⁴Je m'écrie: Loué soit l'Eternel! Et je suis délivré de mes ennemis.

⁵Kuoleman aallokko saartoi jo minut, turmion pyörteet minua kauhistivat,

⁵Car les flots de la mort m'avaient environné, Les torrents de la destruction m'avaient épouvanté;

⁶tuonelan paulat vangitsivat minut, näin edessäni kuoleman ansat.

⁶Les liens du sépulcre m'avaient entouré, Les filets de la mort m'avaient surpris.

⁷Silloin huusin hädässäni Herraa, minä kutsuin apuun Jumalaani. Ääneni kantautui hänen temppeliinsä, ja hän kuuli minun huutoni.

⁷Dans ma détresse, j'ai invoqué l'Eternel, J'ai invoqué mon Dieu; De son palais, il a entendu ma voix, Et mon cri est parvenu à ses oreilles.

⁸Maa tärisi ja järkkyi, taivaan pilarit vavahtelivat, hänen vihansa sai ne horjumaan.

⁸La terre fut ébranlée et trembla, Les fondements des cieux frémirent, Et ils furent ébranlés, parce qu'il était irrité.

⁹Hänen sieraimistaan nousi savu ja kaikennielevä liekki hänen suustaan, se suitsusi hiilten hehkua.

⁹Il s'élevait de la fumée dans ses narines, Et un feu dévorant sortait de sa bouche: Il en jaillissait des charbons embrasés.

¹⁰Hän kallisti taivaan ja laskeutui alas pimeä pilvi jalkojensa alla,

¹⁰Il abaissa les cieux, et il descendit: Il y avait une épaisse nuée sous ses pieds.

¹¹hän lensi kerubi ratsunaan ja kiiti tuulen siivin.

¹¹Il était monté sur un chérubin, et il volait, Il paraissait sur les ailes du vent.

¹²Hän teki majakseen pimeyden, sateiden lähteen, raskaat pilvet.

¹²Il faisait des ténèbres une tente autour de lui, Il était enveloppé d'amas d'eaux et de sombres nuages.

¹³Hänen loistonsa sytytti liekkiin hehkuvat hiilet.

¹³De la splendeur qui le précédait S'élançaient des charbons de feu.

¹⁴Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua,

¹⁴L'Eternel tonna des cieux, Le Très-Haut fit retentir sa voix;

¹⁵hän ampui nuoliaan ja hajotti viholliset, hän sinkosi salamansa ja sai heidät kauhun valtaan.

¹⁵Il lança des flèches et dispersa mes ennemis, La foudre, et les mit en déroute.

¹⁶Merten lähteet paljastuivat ja maanpiirin perustukset tulivat näkyviin, kun Herra nuhteli merta, kun hänen raivonsa myrsky puhalsi sen yli.

¹⁶Le lit de la mer apparut, Les fondements du monde furent découverts, Par la menace de l'Eternel, Par le bruit du souffle de ses narines.

¹⁷Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun, hän veti minut ylös syvistä vesistä.

¹⁷Il étendit sa main d'en haut, il me saisit, Il me retira des grandes eaux;

¹⁸Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä, vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat.

¹⁸Il me délivra de mon adversaire puissant, De mes ennemis qui étaient plus forts que moi.

¹⁹He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä, mutta tuekseni tuli Herra.

¹⁹Ils m'avaient surpris au jour de ma détresse, Mais l'Eternel fut mon appui.

²⁰Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän oli mieltynyt minuun.

²⁰Il m'a mis au large, Il m'a sauvé, parce qu'il m'aime.

²¹Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, sain häneltä palkan, koska tekoni ovat puhtaat.

²¹L'Eternel m'a traité selon ma droiture, Il m'a rendu selon la pureté de mes mains;

²²Minä olen kulkenut Herran teitä enkä ole luopunut Jumalasta.

²²Car j'ai observé les voies de l'Eternel, Et je n'ai point été coupable envers mon Dieu.

²³Hänen käskynsä ovat alati mielessäni, minä noudatan aina hänen lakejaan.

²³Toutes ses ordonnances ont été devant moi, Et je ne me suis point écarté de ses lois.

²⁴Olen ollut vilpitön hänen edessään ja varonut lankeamasta syntiin.

²⁴J'ai été sans reproche envers lui, Et je me suis tenu en garde contre mon iniquité.

²⁵Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, koska olen puhdas hänen edessään.

²⁵Aussi l'Eternel m'a rendu selon ma droiture, Selon ma pureté devant ses yeux.

²⁶Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle, vilpitöntä kohtaan olet vilpitön,

²⁶Avec celui qui est bon tu te montres bon, Avec l'homme droit tu agis selon la droiture,

²⁷puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan, mutta kieron sinä johdat harhaan.

²⁷Avec celui qui est pur tu te montres pur, Et avec le pervers tu agis selon sa perversité.

²⁸Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen sinä painat maahan.

²⁸Tu sauves le peuple qui s'humilie, Et de ton regard, tu abaisses les orgueilleux.

²⁹Sinä, Herra, olet lamppuni. Sinä tuot pimeyteeni valon.

²⁹Oui, tu es ma lumière, ô Eternel! L'Eternel éclaire mes ténèbres.

³⁰Sinun avullasi ryntään yli vallien, Jumalani avulla hyppään muurien yli.

³⁰Avec toi je me précipite sur une troupe en armes, Avec mon Dieu je franchis une muraille.

³¹Jumalan ohjeet ovat täydelliset, Herran sana on kirkas ja puhdas. Kuin kilpi hän suojaa niitä, jotka hakevat hänestä turvaa.

³¹Les voies de Dieu sont parfaites, La parole de l'Eternel est éprouvée; Il est un bouclier pour tous ceux qui se confient en lui.

³²Kuka on Jumala, jollei Herra, kuka turvamme, jollei Jumalamme?

³²Car qui est Dieu, si ce n'est l'Eternel? Et qui est un rocher, si ce n'est notre Dieu?

³³Jumala on luja linnani. Hän tekee tieni suoraksi,

³³C'est Dieu qui est ma puissante forteresse, Et qui me conduit dans la voie droite.

³⁴hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat ja ohjaa kulkuni kukkuloille.

³⁴Il rend mes pieds semblables à ceux des biches, Et il me place sur mes lieux élevés.

³⁵Hän opettaa käteni sotimaan, käsivarteni jännittämään jousta.

³⁵Il exerce mes mains au combat, Et mes bras tendent l'arc d'airain.

³⁶Herra, sinä asetut kilveksi eteeni, sinun apusi vahvistaa minut,

³⁶Tu me donnes le bouclier de ton salut, Et je deviens grand par ta bonté.

³⁷sinä teet varmoiksi askeleeni, polveni eivät horju.

³⁷Tu élargis le chemin sous mes pas, Et mes pieds ne chancellent point.

³⁸Minä ahdistan vihollisiani ja tuhoan heidät, palaan vasta kun heitä ei enää ole,

³⁸Je poursuis mes ennemis, et je les détruis; Je ne reviens pas avant de les avoir anéantis.

³⁹minä lyön heidät, eivätkä he enää nouse. He sortuvat jalkojeni alle.

³⁹Je les anéantis, je les brise, et ils ne se relèvent plus; Ils tombent sous mes pieds.

⁴⁰Sinulta saan voiman taisteluun, vastustajani sinä kaadat jalkojeni alle.

⁴⁰Tu me ceins de force pour le combat, Tu fais plier sous moi mes adversaires.

⁴¹Sinä ajat viholliseni pakoon, ja minä teen heistä lopun.

⁴¹Tu fais tourner le dos à mes ennemis devant moi, Et j'extermine ceux qui me haïssent.

⁴²He huutavat, mutta kukaan ei heitä auta, he kutsuvat Herraa, mutta hän ei vastaa heille.

⁴²Ils regardent autour d'eux, et personne pour les sauver! Ils crient à l'Eternel, et il ne leur répond pas!

⁴³Minä murskaan heidät maan tomuun, poljen ja tallaan heitä kuin katujen lokaa.

⁴³Je les broie comme la poussière de la terre, Je les écrase, je les foule, comme la boue des rues.

⁴⁴Sinä pelastit minut, kun kansani kapinoi, asetit minut hallitsemaan myös vieraita maita. Kansat, joita en tuntenut, ovat nyt valtani alla.

⁴⁴Tu me délivres des dissensions de mon peuple; Tu me conserves pour chef des nations; Un peuple que je ne connaissais pas m'est asservi.

⁴⁵Muukalaiset liehittelevät minua, he tottelevat jo ennen kuin käsken,

⁴⁵Les fils de l'étranger me flattent, Ils m'obéissent au premier ordre.

⁴⁶heidän voimansa on hervonnut, vavisten he tulevat ulos linnoistaan.

⁴⁶Les fils de l'étranger sont en défaillance, Ils tremblent hors de leurs forteresses.

⁴⁷Herra elää! Kiitetty olkoon puolustajani, ylistetty Jumala, minun turvakallioni!

⁴⁷Vive l'Eternel, et béni soit mon rocher! Que Dieu, le rocher de mon salut, soit exalté,

⁴⁸Jumala kostaa puolestani ja alistaa kansat valtani alle,

⁴⁸Le Dieu qui est mon vengeur, Qui m'assujettit les peuples,

⁴⁹hän pelastaa minut vihollisteni käsistä ja antaa voiton vihamiehistäni, vainoojista hän minut päästää.

⁴⁹Et qui me fait échapper à mes ennemis! Tu m'élèves au-dessus de mes adversaires, Tu me délivres de l'homme violent.

⁵⁰Siksi kiitän sinua, Herra, kansojen keskellä, laulan kiitosta sinun nimellesi.

⁵⁰C'est pourquoi je te louerai parmi les nations, ô Eternel! Et je chanterai à la gloire de ton nom.

⁵¹Sinä teet voittoisaksi kansasi kuninkaan, sinä olet uskollinen sille jonka olet voidellut, Daavidille ja hänen suvulleen, nyt ja aina.

⁵¹Il accorde de grandes délivrances à son roi, Et il fait miséricorde à son oint, A David, et à sa postérité, pour toujours.