¹Herra vihastui jälleen Israeliin, ja yllyttääkseen Daavidia kansaa vastaan hän sanoi: "Mene ja laske Israelin ja Juudan väki."

¹La colère de l'Eternel s'enflamma de nouveau contre Israël, et il excita David contre eux, en disant: Va, fais le dénombrement d'Israël et de Juda.

²Kuningas sanoi sotaväkensä päällikölle Joabille: "Käykää läpi kaikki Israelin heimot Danista Beersebaan asti ja tarkastakaa väki, niin että saan tietää sen luvun."

²Et le roi dit à Joab, qui était chef de l'armée et qui se trouvait près de lui: Parcours toutes les tribus d'Israël, depuis Dan jusqu'à Beer-Schéba; qu'on fasse le dénombrement du peuple, et que je sache à combien il s'élève.

³Joab vastasi: "Herra, sinun Jumalasi, kasvattakoon väen satakertaiseksi, olipa se nyt minkä kokoinen tahansa, ja saakoon herrani ja kuninkaani omin silmin nähdä näin tapahtuvan. Mutta miksi sinä tällaista haluat?"

³Joab dit au roi: Que l'Eternel, ton Dieu, rende le peuple cent fois plus nombreux, et que les yeux du roi mon seigneur le voient! Mais pourquoi le roi mon seigneur veut-il faire cela?

⁴Kuningas pysyi kuitenkin määräyksessään, jonka oli antanut Joabille ja sotaväen päälliköille. Joab lähti sotaväen päälliköiden kanssa kuninkaan luota laskemaan Israelin väkeä.

⁴Le roi persista dans l'ordre qu'il donnait à Joab et aux chefs de l'armée; et Joab et les chefs de l'armée quittèrent le roi pour faire le dénombrement du peuple d'Israël.

⁵He kulkivat Jordanin yli, tulivat ensin Aroeriin ja jokilaakson keskellä olevaan kaupunkiin ja jatkoivat sieltä matkaa kohti Gadia ja Jaeseria.

⁵Ils passèrent le Jourdain, et ils campèrent à Aroër, à droite de la ville qui est au milieu de la vallée de Gad, et près de Jaezer.

⁶Sieltä he kulkivat Gileadiin ja heettiläisten alueelle Kadesiin, saapuivat Daniin ja kääntyivät Sidoniin.

⁶Ils allèrent en Galaad et dans le pays de Thachthim-Hodschi. Ils allèrent à Dan-Jaan, et aux environs de Sidon.

⁷He kävivät Tyroksen linnoituksessa ja kaikissa hivviläisten ja kanaanilaisten kaupungeissa ja lähtivät sitten Juudan Negeviin päin, kohti Beersebaa.

⁷Ils allèrent à la forteresse de Tyr, et dans toutes les villes des Héviens et des Cananéens. Ils terminèrent par le midi de Juda, à Beer-Schéba.

⁸Kierreltyään kaikkialla maassa he palasivat yhdeksän kuukauden ja kahdenkymmenen päivän kuluttua Jerusalemiin.

⁸Ils parcoururent ainsi tout le pays, et ils arrivèrent à Jérusalem au bout de neuf mois et vingt jours.

⁹Joab ilmoitti kuninkaalle väenlaskun tuloksen: Israelissa oli asekuntoisia miekkamiehiä kahdeksansataatuhatta, Juudassa viisisataatuhatta.

⁹Joab remit au roi le rôle du dénombrement du peuple: il y avait en Israël huit cent mille hommes de guerre tirant l'épée, et en Juda cinq cent mille hommes.

¹⁰Laskettuaan väen Daavid sai piston sydämeensä. Hän sanoi Herralle: "Tämä tekoni oli suuri synti. Herra, anna se palvelijallesi anteeksi! Olen menetellyt hyvin tyhmästi."

¹⁰David sentit battre son coeur, après qu'il eut ainsi fait le dénombrement du peuple. Et il dit à l'Eternel: J'ai commis un grand péché en faisant cela! Maintenant, ô Eternel, daigne pardonner l'iniquité de ton serviteur, car j'ai complètement agi en insensé!

¹¹Kun Daavid aamulla nousi, oli hänen näkijälleen, profeetta Gadille, tullut näin kuuluva Herran sana:

¹¹Le lendemain, quand David se leva, la parole de l'Eternel fut ainsi adressée à Gad le prophète, le voyant de David:

¹²"Mene ja ilmoita Daavidille: Näin sanoo Herra: 'Annan sinulle kolme vaihtoehtoa. Valitse niistä yksi, niin teen sinulle sen mukaan.'"

¹²Va dire à David: Ainsi parle l'Eternel: Je te propose trois fléaux; choisis-en un, et je t'en frapperai.

¹³Gad tuli kertomaan tämän Daavidille ja sanoi: "Tahdotko, että maahasi tulee seitsemän nälkävuotta? Vai pakenetko mieluummin kolmen kuukauden ajan vihamiehiäsi, jotka ajavat sinua takaa? Vai annatko ruton tulla maahasi kolmeksi päiväksi? Mieti nyt ja sano, mitä minun on vastattava hänelle, joka minut lähetti."

¹³Gad alla vers David, et lui fit connaître la chose, en disant: Veux-tu sept années de famine dans ton pays, ou bien trois mois de fuite devant tes ennemis qui te poursuivront, ou bien trois jours de peste dans ton pays? Maintenant choisis, et vois ce que je dois répondre à celui qui m'envoie.

¹⁴Daavid vastasi Gadille: "Mikä kauhea valinta! Mutta parasta on jättäytyä Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on suuri. Ihmisten käsiin en tahdo jättäytyä."

¹⁴David répondit à Gad: Je suis dans une grande angoisse! Oh! tombons entre les mains de l'Eternel, car ses compassions sont immenses; mais que je ne tombe pas entre les mains des hommes!

¹⁵Niin Herra antoi Israeliin tulla ruton, jota kesti siitä aamusta hänen säätämäänsä hetkeen asti. Kansaa kuoli Danista Beersebaan seitsemänkymmentätuhatta henkeä.

¹⁵L'Eternel envoya la peste en Israël, depuis le matin jusqu'au temps fixé; et, de Dan à Beer-Schéba, il mourut soixante-dix mille hommes parmi le peuple.

¹⁶Mutta kun enkeli ojensi kätensä Jerusalemia kohti tuodakseen hävityksen sinne, Herra katui tuhotyötä ja sanoi enkelille, joka hävitti kansaa: "Jo riittää. Laske kätesi." Herran enkeli oli silloin jebusilaisen Araunan puimatantereen kohdalla.

¹⁶Comme l'ange étendait la main sur Jérusalem pour la détruire, l'Eternel se repentit de ce mal, et il dit à l'ange qui faisait périr le peuple: Assez! Retire maintenant ta main. L'ange de l'Eternel était près de l'aire d'Aravna, le Jébusien.

¹⁷Nähdessään enkelin surmaavan kansaa Daavid sanoi Herralle: "Minähän olen syntiä tehnyt, minä olen tehnyt väärin. Mutta entä tämä minun laumani, mitä se on tehnyt? Osukoon kätesi minuun ja isäni sukuun."

¹⁷David, voyant l'ange qui frappait parmi le peuple, dit à l'Eternel: Voici, j'ai péché! C'est moi qui suis coupable; mais ces brebis, qu'ont-elles fait? Que ta main soit donc sur moi et sur la maison de mon père!

¹⁸Silloin Gad tuli Daavidin luo ja sanoi hänelle: "Mene jebusilaisen Araunan puimatantereelle ja pystytä sinne alttari Herralle."

¹⁸Ce jour-là, Gad vint auprès de David, et lui dit: Monte, élève un autel à l'Eternel dans l'aire d'Aravna, le Jébusien.

¹⁹Daavid teki kuten Gad oli sanonut ja lähti paikalle, jonka Herra oli määrännyt.

¹⁹David monta, selon la parole de Gad, comme l'Eternel l'avait ordonné.

²⁰Kun Arauna katsahti alas rinteelle, hän näki kuninkaan ja kuninkaan miesten olevan tulossa. Hän lähti heitä vastaan ja heittäytyi maahan kuninkaan eteen.

²⁰Aravna regarda, et il vit le roi et ses serviteurs qui se dirigeaient vers lui; et Aravna sortit, et se prosterna devant le roi, le visage contre terre.

²¹Arauna kysyi: "Minkä vuoksi herrani ja kuninkaani tulee palvelijansa luo?" Daavid vastasi: "Ostamaan sinulta puimatannerta. Aion rakentaa siihen alttarin Herralle, jotta kansa vapautuisi vitsauksesta."

²¹Aravna dit: Pourquoi mon seigneur le roi vient-il vers son serviteur? Et David répondit: Pour acheter de toi l'aire et pour y bâtir un autel à l'Eternel, afin que la plaie se retire de dessus le peuple.

²²Arauna sanoi Daavidille: "Herrani ja kuninkaani voi uhrata mielensä mukaan. Tässä on härkiä polttouhriksi ja puimarekiä ja härkien ikeitä polttopuiksi.

²²Aravna dit à David: Que mon seigneur le roi prenne l'aire, et qu'il y offre les sacrifices qu'il lui plaira; vois, les boeufs seront pour l'holocauste, et les chars avec l'attelage serviront de bois.

²³Kaiken tämän Arauna antaa sinulle, kuningas." Ja hän jatkoi: "Herra, sinun Jumalasi, täyttäköön toiveesi!"

²³Aravna donna le tout au roi. Et Aravna dit au roi: Que l'Eternel, ton Dieu, te soit favorable!

²⁴Mutta kuningas vastasi: "Ei, minä ostan sinulta kaiken täydestä hinnasta. Minä en uhraa Herralleni ja Jumalalleni ilmaiseksi saatuja polttouhreja." Daavid osti puimatantereen ja härät viidelläkymmenellä hopeasekelillä.

²⁴Mais le roi dit à Aravna: Non! Je veux l'acheter de toi à prix d'argent, et je n'offrirai point à l'Eternel, mon Dieu, des holocaustes qui ne me coûtent rien. Et David acheta l'aire et les boeufs pour cinquante sicles d'argent.

²⁵Hän rakensi sinne alttarin Herralle ja uhrasi poltto- ja yhteysuhreja. Herra kuuli nyt kansan rukoukset, ja Israel vapautui vitsauksesta.

²⁵David bâtit là un autel à l'Eternel, et il offrit des holocaustes et des sacrifices d'actions de grâces. Alors l'Eternel fut apaisé envers le pays, et la plaie se retira d'Israël.