¹Minulle tuli tämä Herran sana:

¹La parole de l'Eternel me fut adressée, en ces mots:

²"Ihminen, julista tuomio, tuomitse murhamiesten saastuttama kaupunki. Puhu sille ja paljasta kaikki sen iljettävät teot.

²Et toi, fils de l'homme, jugeras-tu, jugeras-tu la ville sanguinaire? Fais-lui connaître toutes ses abominations!

³Sano: Näin sanoo Herra Jumala: Voi sinua, kaupunki! Sinä vuodatat verta kaduillasi, mutta siten vain joudutat tuomiotasi, sinä pystytät epäjumalien kuvia, mutta siten vain saastutat itsesi.

³Tu diras: Ainsi parle le Seigneur, l'Eternel: Ville qui répands le sang au milieu de toi, pour que ton jour arrive, et qui te fais des idoles pour te souiller!

⁴Veri, jonka olet vuodattanut, on merkinnyt sinut, epäjumalankuvat, jotka olet tehnyt, ovat sinut saastuttaneet. Sinun päiväsi täyttyvät, vuotesi ovat menneet. Minä annan sinut toisten kansojen pilkattavaksi, teen sinusta kaikkien kansojen ivan ja naurun aiheen.

⁴Tu es coupable à cause du sang que tu as répandu, et tu t'es souillée par les idoles que tu as faites. Tu as ainsi avancé tes jours, et tu es parvenue au terme de tes années. C'est pourquoi je te rends un objet d'opprobre pour les nations et de moquerie pour tous les pays.

⁵Olivatpa lähellä tai etäällä, kaikki ne pilkkaavat sinua, joka olet tahrannut maineesi syntisellä menollasi.

⁵Ceux qui sont près et ceux qui sont au loin se moqueront de toi, qui es souillée de réputation et pleine de trouble.

⁶"Voi sinua! Israelin ruhtinaat, jotka asuvat keskelläsi, pyrkivät kukin parhaansa mukaan vuodattamaan verta.

⁶Voici, au dedans de toi, tous les princes d'Israël usent de leur force pour répandre le sang;

⁷Sinun asukkaasi halveksivat isäänsä ja äitiään, sortavat muukalaisia ja riistävät orpoja ja leskiä.

⁷au dedans de toi, l'on méprise père et mère, on maltraite l'étranger, on opprime l'orphelin et la veuve.

⁸Sinä halveksit sitä mikä on minulle pyhitetty, sapattianikaan sinä et pidä kunniassa.

⁸Tu dédaignes mes sanctuaires, tu profanes mes sabbats.

⁹Sinun keskelläsi on ihmisiä, jotka puhuvat pahaa toisten pään menoksi, sinun asukkaasi käyvät kukkuloilla uhraamassa, sinun kaduillasi tehdään häpeällisiä tekoja.

⁹Il y a chez toi des calomniateurs pour répandre le sang; chez toi, l'on mange sur les montagnes; on commet le crime dans ton sein.

¹⁰Miehet makaavat isänsä vaimon kanssa, ja he ottavat väkisin naisen, vaikka tämä olisi epäpuhtauden tilassa.

¹⁰Au milieu de toi, on découvre la nudité du père; au milieu de toi, on fait violence à la femme pendant son impureté.

¹¹Yksi irstailee lähimmäisensä vaimon kanssa, toinen saastuttaa häpeällisesti miniänsä, kolmas makaa oman sisarensa, isänsä tyttären.

¹¹Au milieu de toi, chacun se livre à des abominations avec la femme de son prochain, chacun se souille par l'inceste avec sa belle-fille, chacun déshonore sa soeur, fille de son père.

¹²Toiset ottavat lahjuksia ja tuomitsevat syyttömiä kuolemaan, toiset antavat lainaa korkoa vastaan ja ahnehtivat voittoa, riistävät lähimmäistään vääryyden keinoin. Minut sinä olet unohtanut. Näin sanoo Herra Jumala.

¹²Chez toi, l'on reçoit des présents pour répandre le sang: tu exiges un intérêt et une usure, tu dépouilles ton prochain par la violence, et moi, tu m'oublies, dit le Seigneur, l'Eternel.

¹³"Kuule siis: minä isken käteni yhteen sinun hankkimasi väärän voiton tähden ja niiden veritöiden tähden, joita sinun keskelläsi on tehty.

¹³Voici, je frappe des mains à cause de la cupidité que tu as eue, et du sang qui a été répandu au milieu de toi.

¹⁴Vieläkö sinulla on rohkeutta, vieläkö on käsissäsi voimaa niinä päivinä, joina minä vaadin sinut tilille? Minä, Herra, olen puhunut, ja minkä puhuin, sen teen.

¹⁴Ton coeur sera-t-il ferme, tes mains auront-elles de la force dans les jours où j'agirai contre toi? Moi, l'Eternel, j'ai parlé, et j'agirai.

¹⁵Minä hajotan sinut toisten kansojen sekaan, sirotan sinut vieraisiin maihin, ja minä revin irti kaiken saastan, joka sinussa on.

¹⁵Je te disperserai parmi les nations, je te répandrai en divers pays, et je ferai disparaître ton impureté du milieu de toi.

¹⁶Sinun saastaisuutesi paljastuu kaikkien kansojen nähden, ja sinä opit ymmärtämään, että minä olen Herra."

¹⁶Tu seras souillée par toi-même aux yeux des nations, et tu sauras que je suis l'Eternel.

¹⁷Minulle tuli tämä Herran sana:

¹⁷La parole de l'Eternel me fut adressée, en ces mots:

¹⁸"Ihminen, minun silmissäni israelilaisista on tullut pelkkää kuonaa. Sitä he kaikki ovat, kuparia, tinaa, rautaa ja lyijyä, hopean kuonaa sulatusuunissa.

¹⁸Fils de l'homme, la maison d'Israël est devenue pour moi comme des scories; ils sont tous de l'airain, de l'étain, du fer, du plomb, dans le creuset; ce sont des scories d'argent.

¹⁹Sen tähden sanoo Herra Jumala: Koska teistä kaikista on tullut pelkkää kuonaa, minä kokoan teidät keskelle Jerusalemia.

¹⁹C'est pourquoi ainsi parle le Seigneur, l'Eternel: Parce que vous êtes tous devenus comme des scories, voici, je vous rassemblerai au milieu de Jérusalem.

²⁰Niin kuin hopea, kupari, rauta, lyijy ja tina kootaan sulatusuuniin, jotta niihin lietsottaisiin tulta ja ne sulatettaisiin, niin kokoan minä vihani vimmassa teidät, panen uuniin ja sulatan.

²⁰Comme on rassemble l'argent, l'airain, le fer, le plomb et l'étain, dans le creuset, et qu'on souffle le feu pour les fondre, ainsi je vous rassemblerai dans ma colère et dans ma fureur, et je vous mettrai au creuset pour vous fondre.

²¹Minä kokoan teidät ja lietson teidän yllenne vihani tulen, ja sen liekeissä te sulatte.

²¹Je vous rassemblerai, et je soufflerai contre vous avec le feu de ma fureur; et vous serez fondus au milieu de Jérusalem.

²²Niin kuin hopea sulatetaan uunissa, niin sulatetaan teidät kaupungissanne. Silloin te ymmärrätte, että minä, Herra, syöksin vihani teihin."

²²Comme l'argent fond dans le creuset, ainsi vous serez fondus au milieu d'elle. Et vous saurez que moi, l'Eternel, j'ai répandu ma fureur sur vous.

²³Minulle tuli tämä Herran sana:

²³La parole de l'Eternel me fut adressée, en ces mots:

²⁴"Ihminen, sano Israelin kansalle: Sinun maasi ei ole sadetta saanut, se jäi vedettä minun vihani päivinä.

²⁴Fils de l'homme, dis à Jérusalem: Tu es une terre qui n'est pas purifiée, qui n'est pas arrosée de pluie au jour de la colère.

²⁵Sen ruhtinaat olivat kuin ärjyviä leijonia, aina saalista raatelemassa. He iskivät hampaansa ihmisiin, ryöstivät heiltä talot ja tavarat ja tekivät monesta naisesta lesken.

²⁵Ses prophètes conspirent dans son sein; comme des lions rugissants qui déchirent leur proie, ils dévorent les âmes, ils s'emparent des richesses et des choses précieuses, ils multiplient les veuves au milieu d'elle.

²⁶Sen papit rikkoivat ehdoin tahdoin minun lakiani ja saastuttivat sen, mikä oli minulle pyhitetty. He eivät tehneet eroa pyhän ja epäpyhän välillä, eivät opettaneet, mikä on saastaista, mikä puhdasta, eivätkä kantaneet huolta minun sapattini pyhittämisestä. Niin he häpäisivät minun pyhyyteni.

²⁶Ses sacrificateurs violent ma loi et profanent mes sanctuaires, ils ne distinguent pas ce qui est saint de ce qui est profane, ils ne font pas connaître la différence entre ce qui est impur et ce qui est pur, ils détournent les yeux de mes sabbats, et je suis profané au milieu d'eux.

²⁷Sen hallitusmiehet olivat kuin susia, kuin saalista raatelevia petoja. He vuodattivat verta ja ajoivat ihmisiä perikatoon, anastivat heidän omaisuutensa itselleen.

²⁷Ses chefs sont dans son sein comme des loups qui déchirent leur proie; ils répandent le sang, perdent les âmes, pour assouvir leur cupidité.

²⁸Sen profeetat valkaisivat kaiken tämän kalkilla, kun näkivät olemattomia näkyjä ja ennustivat kansalleen perättömiä. He sanoivat: 'Näin sanoo Herra Jumala', vaikka Herra ei ollut sanonut mitään.

²⁸Et ses prophètes ont pour eux des enduits de plâtre, de vaines visions, des oracles menteurs; ils disent: Ainsi parle le Seigneur, l'Eternel! Et l'Eternel ne leur a point parlé.

²⁹Maanomistajat riistivät ja ryöstivät, sortivat köyhää ja kurjaa ja kohtelivat muukalaista vastoin lakia.

²⁹Le peuple du pays se livre à la violence, commet des rapines, opprime le malheureux et l'indigent, foule l'étranger contre toute justice.

³⁰"Minä etsin heidän joukostaan miestä, joka vahvistaisi muurin, seisoisi lujana sen aukossa ja torjuisi maataan uhkaavan tuhon, mutta sitä miestä en löytänyt.

³⁰Je cherche parmi eux un homme qui élève un mur, qui se tienne à la brèche devant moi en faveur du pays, afin que je ne le détruise pas; mais je n'en trouve point.

³¹Niin minä syöksin heihin kaiken vimmani, tuhosin heidät vihani tulella. Minä annoin heille heidän tekojensa mukaan. Näin sanoo Herra Jumala."

³¹Je répandrai sur eux ma fureur, je les consumerai par le feu de ma colère, je ferai retomber leurs oeuvres sur leur tête, dit le Seigneur, l'Eternel.