¹Voi Efraimin juomarien ylvästä kruunua, kuihtuvaa seppelettä! Voi viinin tuuperruttamien ihanaa kaupunkia, joka kohoaa viljavan laakson yläpuolella!

¹Malheur à la couronne superbe des ivrognes d'Ephraïm, A la fleur fanée, qui fait l'éclat de sa parure, Sur la cime de la fertile vallée de ceux qui s'enivrent!

²Herralla on valmiina mies, väkevä ja mahtava kuin raesade tai rajumyrsky, kuin valtavien vesien tulvasade, joka kaataa voimallaan kaiken lakoon.

²Voici venir, de la part du Seigneur, un homme fort et puissant, Comme un orage de grêle, un ouragan destructeur, Comme une tempête qui précipite des torrents d'eaux: Il la fait tomber en terre avec violence.

³Jalkoihin tallataan Efraimin juomarien ylväs kruunu,

³Elle sera foulée aux pieds, La couronne superbe des ivrognes d'Ephraïm;

⁴kuihtuva seppele, ihana kaupunki, joka kohoaa viljavan laakson yläpuolella. Sen käy kuin alkukesän varhaisviikunan: kun joku sen näkee, se tuskin ehtii kädessä käväistä kun on jo kadonnut suuhun.

⁴Et la fleur fanée, qui fait l'éclat de sa parure, Sur la cime de la fertile vallée, Sera comme une figue hâtive qu'on aperçoit avant la récolte, Et qui, à peine dans la main, est aussitôt avalée.

⁵Sinä päivänä Herra Sebaot on oleva kansansa jäännökselle ihana kruunu, ylväs seppele,

⁵En ce jour, l'Eternel des armées sera Une couronne éclatante et une parure magnifique Pour le reste de son peuple,

⁶hän antaa oikeuden tunnon niille, jotka tuomareina jakavat oikeutta, ja rohkeuden niille, jotka kaupungin portilla torjuvat rynnäkön.

⁶Un esprit de justice pour celui qui est assis au siège de la justice, Et une force pour ceux qui repoussent l'ennemi jusqu'à ses portes.

⁷Nuokin ovat viinistä humaltuneita, horjahtelevat väkevien juomien huumaamina: pappi ja profeetta juovat ja horjuvat, viini on vienyt heidät mukaansa. He horjuvat juopuneina, hoippuvat näkyjä nähdessään ja kompastuvat oikeutta jakaessaan.

⁷Mais eux aussi, ils chancellent dans le vin, Et les boissons fortes leur donnent des vertiges; Sacrificateurs et prophètes chancellent dans les boissons fortes, Ils sont absorbés par le vin, Ils ont des vertiges à cause des boissons fortes; Ils chancellent en prophétisant, Ils vacillent en rendant la justice.

⁸Kaikki pöydät ovat täynnä oksennusta, kaikkialla saastaa, ei missään puhdasta paikkaa.

⁸Toutes les tables sont pleines de vomissements, d'ordures; Il n'y a plus de place. -

⁹Ja Jumalan profeetasta he sanovat: "Kenelle hän luulee järkeä opettavansa, keille jankuttaa sanomaansa? Varmaan sylilapsille, vastikään äitinsä rinnoilta vieroitetuille!

⁹A qui veut-on enseigner la sagesse? A qui veut-on donner des leçons? Est-ce à des enfants qui viennent d'être sevrés, Qui viennent de quitter la mamelle?

¹⁰Muista aina, muista aina, mieleen paina, mieleen paina hiukan sitä, hiukan tätä!"

¹⁰Car c'est précepte sur précepte, précepte sur précepte, Règle sur règle, règle sur règle, Un peu ici, un peu là. -

¹¹Ja vieraalla kielellä, oudoin sanoin hän on vastedes puhuva tälle kansalle,

¹¹Hé bien! c'est par des hommes aux lèvres balbutiantes Et au langage barbare Que l'Eternel parlera à ce peuple.

¹²hän, joka oli sanonut heille: -- Tässä on lepopaikka. Sallikaa väsyneiden hengähtää, täällä on lepo ja virvoitus. Mutta he eivät tahtoneet kuulla.

¹²Il lui disait: Voici le repos, Laissez reposer celui qui est fatigué; Voici le lieu du repos! Mais ils n'ont point voulu écouter.

¹³Niinpä Herran sana on oleva heille vain tätä: "Muista aina, muista aina, mieleen paina, mieleen paina hiukan sitä, hiukan tätä!" Ja niin he kulkiessaan kompastuvat ja loukkaantuvat, tarttuvat ansaan, jäävät kiinni.

¹³Et pour eux la parole de l'Eternel sera Précepte sur précepte, précepte sur précepte, Règle sur règle, règle sur règle, Un peu ici, un peu là, Afin qu'en marchant ils tombent à la renverse et se brisent, Afin qu'ils soient enlacés et pris.

¹⁴Sen tähden kuulkaa Herran sana, te tyhjänpuhujat, tämän kansan hallitsijat, jotka asutte Jerusalemissa!

¹⁴Ecoutez donc la parole de l'Eternel, moqueurs, Vous qui dominez sur ce peuple de Jérusalem!

¹⁵Näin olette sanoneet: "Me olemme tehneet liiton kuoleman kanssa, tuonelan kanssa olemme solmineet sopimuksen. Kun tuhotulva vyöryy kohti, se ei saavuta meitä, sillä viekkaus on taannut meille turvapaikan, valheen suojaan me olemme piiloutuneet."

¹⁵Vous dites: Nous avons fait une alliance avec la mort, Nous avons fait un pacte avec le séjour des morts; Quand le fléau débordé passera, il ne nous atteindra pas, Car nous avons la fausseté pour refuge et le mensonge pour abri.

¹⁶Siksi Herra Jumala sanoo näin: -- Katsokaa: minä lasken Siioniin peruskiven, huolella valitun kivipaaden, kallisarvoisen kulmakiven sitomaan vankkaa perustaa. Joka uskoo, ei horju.

¹⁶C'est pourquoi ainsi parle le Seigneur, l'Eternel: Voici, j'ai mis pour fondement en Sion une pierre, Une pierre éprouvée, une pierre angulaire de prix, solidement posée; Celui qui la prendra pour appui n'aura point hâte de fuir.

¹⁷Minun työssäni on mittana oikeus ja luotilankana vanhurskaus. Mutta rakeet hakkaavat pettävän turvapaikan ja tulva vie piilopaikan mennessään,

¹⁷Je ferai de la droiture une règle, Et de la justice un niveau; Et la grêle emportera le refuge de la fausseté, Et les eaux inonderont l'abri du mensonge.

¹⁸teidän liittonne kuoleman kanssa pyyhitään pois ja teidän sopimuksenne tuonelan kanssa raukeaa. Tuhotulva vyöryy teidän ylitsenne, se lyö teidät maahan.

¹⁸Votre alliance avec la mort sera détruite, Votre pacte avec le séjour des morts ne subsistera pas; Quand le fléau débordé passera, Vous serez par lui foulés aux pieds.

¹⁹Joka kerta kun se vyöryy ylitse, se tempaa teidät mukaansa. Aamu aamulta se vyöryy yli, päivä päivältä, yö yöltä. Kauhun vapina valtaa teidät, kun teille selviää, mitä sanoma merkitsee.

¹⁹Chaque fois qu'il passera, il vous saisira; Car il passera tous les matins, le jour et la nuit, Et son bruit seul donnera l'épouvante.

²⁰Toden totta: vuode on lyhyt, ei sille voi ojentautua, peite kapea, ei siihen voi kääriytyä.

²⁰Le lit sera trop court pour s'y étendre, Et la couverture trop étroite pour s'en envelopper.

²¹Itse Herra nousee niin kuin hän nousi Perasiminvuoren luona, niin kuin kiivastui Gibeoninlaaksossa, niin hän kiivastuu ja tekee työnsä -- outo on hänen työnsä! -- ja toteuttaa tekonsa -- merkillinen on hänen tekonsa!

²¹Car l'Eternel se lèvera comme à la montagne de Peratsim, Il s'irritera comme dans la vallée de Gabaon, Pour faire son oeuvre, son oeuvre étrange, Pour exécuter son travail, son travail inouï.

²²Älkää siis enää pilkatko, etteivät kahleenne tulisi vielä raskaammiksi, sillä olen saanut tietää, että Jumala, Herra Sebaot, on tehnyt päätöksensä ja on valmis hävittämään kaiken maan.

²²Maintenant, ne vous livrez point à la moquerie, De peur que vos liens ne soient resserrés; Car la destruction de tout le pays est résolue; Je l'ai appris du Seigneur, de l'Eternel des armées.

²³Nyt kuunnelkaa tarkasti minun puhettani, pankaa mieleenne mitä sanon.

²³Prêtez l'oreille, et écoutez ma voix! Soyez attentifs, et écoutez ma parole!

²⁴Kyntääkö maamies joka päivä maataan kylvöä varten, muokkaako hän päivästä päivään äkeellä peltoaan?

²⁴Celui qui laboure pour semer laboure-t-il toujours? Ouvre-t-il et brise-t-il toujours son terrain?

²⁵Ei, ensin hän tasoittaa maan pinnan ja sitten ripottelee mustakuminaa, sirottelee maustekuminaa, kylvää vehnää, hirssiä, ohraa ja pellon reunaan vaivaisvehnää.

²⁵N'est-ce pas après en avoir aplani la surface Qu'il répand de la nielle et sème du cumin; Qu'il met le froment par rangées, L'orge à une place marquée, Et l'épeautre sur les bords?

²⁶Herra neuvoo hänelle miten toimia, hänen Jumalansa opettaa häntä.

²⁶Son Dieu lui a enseigné la marche à suivre, Il lui a donné ses instructions.

²⁷Eihän mustakuminaa puimareellä puida eikä puimajyrää kierrätetä kuminain päällä! Kepillä mausteet irti hakataan, sauvalla kuminan siemenet.

²⁷On ne foule pas la nielle avec le traîneau, Et la roue du chariot ne passe pas sur le cumin; Mais on bat la nielle avec le bâton, Et le cumin avec la verge.

²⁸Vilja tosin puidaan jyräämällä, mutta ei sitäkään loputtomiin puida. Vaikka jyrä ja vetojuhdat saavat kulkea sen ylitse, ei niiden anneta jauhaa sitä rikki.

²⁸On bat le blé, Mais on ne le bat pas toujours; On y pousse la roue du chariot et les chevaux, Mais on ne l'écrase pas.

²⁹Herra Sebaot on antanut tämänkin taidon. Ihmeelliset ovat hänen neuvonsa, hän antaa runsaan menestyksen.

²⁹Cela aussi vient de l'Eternel des armées; Admirable est son conseil, et grande est sa sagesse.