¹Kansat, tulkaa kuulemaan, kuunnelkaa, kansakunnat! Kuule, maa kaikkine asukkainesi, maanpiiri ja kaikki mikä siitä versoo!

¹Approchez, nations, pour entendre! Peuples, soyez attentifs! Que la terre écoute, elle et ce qui la remplit, Le monde et tout ce qu'il produit!

²Itse Herra on vihastunut kaikkiin kansakuntiin, hänen vihansa kohtaa kansojen joukot. Hän on vihkinyt ne tuhon omiksi, jättänyt ne teurastajan käsiin.

²Car la colère de l'Eternel va fondre sur toutes les nations, Et sa fureur sur toute leur armée: Il les voue à l'extermination, Il les livre au carnage.

³Surmatut jätetään hautaamatta, löyhkä nousee heidän raadoistaan, heidän verensä valuu pitkin vuoria.

³Leurs morts sont jetés, Leurs cadavres exhalent la puanteur, Et les montagnes se fondent dans leur sang.

⁴Taivaan voimat hajoavat, ja taivas kiertyy kokoon kuin kirjakäärö. Sen tähtien joukot varisevat maahan kuin viiniköynnösten lakastuneet lehdet, niin kuin kuivettuneet viikunat karisevat puusta.

⁴Toute l'armée des cieux se dissout; Les cieux sont roulés comme un livre, Et toute leur armée tombe, Comme tombe la feuille de la vigne, Comme tombe celle du figuier.

⁵-- Kun miekkani on kyllikseen juonut taivaissa, se syöksyy alas Edomiin, iskee kansaan, jonka olen syystä tuominnut tuhoon.

⁵Mon épée s'est enivrée dans les cieux; Voici, elle va descendre sur Edom, Sur le peuple que j'ai voué à l'extermination, pour le châtier.

⁶Herran miekka on kauttaaltaan veressä ja tihkuu rasvaa, se valuu lampaiden ja pukkien verta ja pässien munuaisrasvaa, sillä Herralla on uhrijuhla Bosrassa ja suuri teurastus Edomin maassa.

⁶L'épée de l'Eternel est pleine de sang, couverte de graisse, Du sang des agneaux et des boucs, De la graisse des reins des béliers; Car il y a des victimes de l'Eternel à Botsra, Et un grand carnage dans le pays d'Edom,

⁷Siellä villihärät sortuvat rinnan muiden kanssa, vasikat ja mullikat rinnan sonnien kanssa. Maa juo kyllikseen niiden verta, Edomin kamara kiiltää niiden rasvasta.

⁷Les buffles tombent avec eux, Et les boeufs avec les taureaux; La terre s'abreuve de sang, Et le sol est imprégné de graisse.

⁸Tämä on Herran kostonpäivä, se vuosi, jolloin hän maksaa Siionin ahdistajalle.

⁸Car c'est un jour de vengeance pour l'Eternel, Une année de représailles pour la cause de Sion.

⁹Edomin puroissa virtaa sula piki, rikiksi muuttuu sen sora, sen kamara on palavaa pikeä.

⁹Les torrents d'Edom seront changés en poix, Et sa poussière en soufre; Et sa terre sera comme de la poix qui brûle.

¹⁰Maa ei sammu yöllä eikä päivällä, siitä kohoaa savua lakkaamatta, polvesta polveen se pysyy asumattomana, ajasta aikaan se on kulkijaa vailla.

¹⁰Elle ne s'éteindra ni jour ni nuit, La fumée s'en élèvera éternellement; D'âge en âge elle sera désolée, A tout jamais personne n'y passera.

¹¹Sen perivät siilit ja huuhkajat, korpit ja pöllöt majailevat siellä. Herra jännittää mittanuoran ja rakentaa autiuden, hän laskee luotilangan ja pystyttää tyhjyyden.

¹¹Le pélican et le hérisson la posséderont, La chouette et le corbeau l'habiteront. On y étendra le cordeau de la désolation, Et le niveau de la destruction.

¹²Ei ole enää ylimyksiä kutsumassa ketään kuninkaakseen, maan kaikki ruhtinaat ovat jäljettömiin kadonneet.

¹²Il n'y aura plus de grands pour proclamer un roi, Tous ses princes seront anéantis.

¹³Palatsit kasvavat piikkipensasta, varustukset nokkosta ja ohdaketta. Koko maasta tulee hyeenojen tanner, kamelikurkien asuinsija.

¹³Les épines croîtront dans ses palais, Les ronces et les chardons dans ses forteresses. Ce sera la demeure des chacals, Le repaire des autruches;

¹⁴Villikoirat ja sakaalit siellä kohtaavat, villivuohi villivuohta kutsuu. Siellä lepäilee Lilit, öinen velhotar, sieltä hän löytää rauhallisen sijan.

¹⁴Les animaux du désert y rencontreront les chiens sauvages, Et les boucs s'y appelleront les uns les autres; Là le spectre de la nuit aura sa demeure, Et trouvera son lieu de repos;

¹⁵Myös nuolikäärme löytää sieltä turvapaikan, pesii ja munii, hautoo munansa hiekassa. Sinne kokoontuvat haaskalinnut kukin kumppaninsa kanssa.

¹⁵Là le serpent fera son nid, déposera ses oeufs, Les couvera, et recueillera ses petits à son ombre; Là se rassembleront tous les vautours.

¹⁶Tutkikaa Herran kirjaa, lukekaa: ainoakaan näistä eläimistä ei sieltä puutu, kaikki ne ovat siellä, eikä yksikään ole kumppania vailla. Totisesti, hän on näin käskenyt, hän itse on koonnut nämä kaikki yhteen.

¹⁶Consultez le livre de l'Eternel, et lisez! Aucun d'eux ne fera défaut, Ni l'un ni l'autre ne manqueront; Car sa bouche l'a ordonné. C'est son esprit qui les rassemblera.

¹⁷Hän on arvalla jakanut niille maan, mittanuoralla määrännyt kullekin osuuden. Ajasta aikaan ne saavat pitää sen perintönään, polvesta polveen ne saavat siellä asua.

¹⁷Il a jeté pour eux le sort, Et sa main leur a partagé cette terre au cordeau, Ils la posséderont toujours, Ils l'habiteront d'âge en âge.