¹Ja nyt Jaakob, minun palvelijani, kuule, kuule, Israel, sinä jonka olen valinnut!

¹Ecoute maintenant, ô Jacob, mon serviteur! O Israël, que j'ai choisi!

²Näin sanoo Herra, joka sinut loi ja jo kohdussa sinut muovasi, hän, joka auttaa sinua: -- Älä pelkää, palvelijani Jaakob, sinä Jesurun, jonka olen valinnut.

²Ainsi parle l'Eternel, qui t'a fait, Et qui t'a formé dès ta naissance, Celui qui est ton soutien: Ne crains rien, mon serviteur Jacob, Mon Israël, que j'ai choisi.

³Minä annan vesien virrata janoavalle, purojen kuivaan maahan. Minä vuodatan henkeni lapsiisi ja siunaukseni vesoillesi,

³Car je répandrai des eaux sur le sol altéré, Et des ruisseaux sur la terre desséchée; Je répandrai mon esprit sur ta race, Et ma bénédiction sur tes rejetons.

⁴ja he versovat kuin kaislikko, kuin pajut purojen varsilla.

⁴Ils pousseront comme au milieu de l'herbe, Comme les saules près des courants d'eau.

⁵Niin yksi sanoo: "Minä kuulun Herralle", toinen taas kutsuu itseään Jaakobin nimellä, kolmas kirjoittaa käteensä: "Herran oma", ja ottaa kunnianimekseen Israelin nimen.

⁵Celui-ci dira: Je suis à l'Eternel; Celui-là se réclamera du nom de Jacob; Cet autre écrira de sa main: à l'Eternel! Et prononcera avec amour le nom d'Israël.

⁶Näin sanoo Herra, Israelin kuningas ja sen lunastaja, Herra Sebaot: -- Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, ei ole muuta Jumalaa kuin minä.

⁶Ainsi parle l'Eternel, roi d'Israël et son rédempteur, L'Eternel des armées: Je suis le premier et je suis le dernier, Et hors moi il n'y a point de Dieu.

⁷Kuka on minun kaltaiseni? Antakoon äänensä kuulua ja kertokoon minulle, mitä on tapahtunut siitä alkaen kun asetin paikalleen ikimuinaisen kansan! Hän esittäköön myös tulevat tapahtumat, tulevaiset hän kertokoon meille!

⁷Qui a, comme moi, fait des prédictions Qu'il le déclare et me le prouve!, Depuis que j'ai fondé le peuple ancien? Qu'ils annoncent l'avenir et ce qui doit arriver!

⁸Älkää säikähtäkö, älkää jääkö kauhun valtaan! Enkö ole jo aikoja sitten kertonut ja ilmoittanut näitä teille? Te olette minun todistajani: onko muuta Jumalaa, muuta turvakalliota kuin minä? Minä en toista tunne!

⁸N'ayez pas peur, et ne tremblez pas; Ne te l'ai-je pas dès longtemps annoncé et déclaré? Vous êtes mes témoins: Y a-t-il un autre Dieu que moi? Il n'y a pas d'autre rocher, je n'en connais point.

⁹Patsaiden tekijät ovat harhan vallassa, heidän ihanat työnsä eivät ketään auta. Niiden palvojat eivät mitään näe, eivät mitään ymmärrä, he joutuvat häpeään.

⁹Ceux qui fabriquent des idoles ne sont tous que vanité, Et leurs plus belles oeuvres ne servent à rien; Elles le témoignent elles-mêmes: Elles n'ont ni la vue, ni l'intelligence, Afin qu'ils soient dans la confusion.

¹⁰Se, joka muovaa jumalan tai valaa patsaan, tekee hyödyttömän teon.

¹⁰Qui est-ce qui fabrique un dieu, ou fond une idole, Pour n'en retirer aucune utilité?

¹¹Huonosti käy sen, joka niitä palvoo. Eiväthän sepät ole ihmistä kummempia! Kokoontukoot vain kaikki, astukoot yhdessä minun eteeni, pelon valtaan he joutuvat, kaikki yhdessä häpeään!

¹¹Voici, tous ceux qui y travaillent seront confondus, Et les ouvriers ne sont que des hommes; Qu'ils se réunissent tous, qu'ils se présentent, Et tous ensemble ils seront tremblants et couverts de honte.

¹²Metalliseppä teroittaa talttansa. Hän työskentelee ahjon ääressä, vasaroilla hän muovaa kuvan, muotoilee sen kättensä voimalla. Mutta nälkä hänenkin tulee, ja silloin hänen voimansa ehtyvät. Hän uupuu, jos ei saa vettä janoonsa.

¹²Le forgeron fait une hache, Il travaille avec le charbon, Et il la façonne à coups de marteau; Il la forge d'un bras vigoureux; Mais a-t-il faim, le voilà sans force; Ne boit-il pas d'eau, le voilà épuisé.

¹³Puuseppä mittailee nuorallaan ja piirtää puun pintaan punaliidulla hahmon, vuolee sen esiin kovertimilla ja tarkistaa sitä harpilla, hän tekee sen ihmisolennon kaltaiseksi, antaa sille ihmisen kauniin muodon, ja se saa asua omassa pyhäkössään.

¹³Le charpentier étend le cordeau, Fait un tracé au crayon, Façonne le bois avec un couteau, Et marque ses dimensions avec le compas; Et il produit une figure d'homme, Une belle forme humaine, Pour qu'elle habite dans une maison.

¹⁴Käyttöönsä ihminen kaataa setripuita, valikoi metsästä tammen tai rautatammen, joka on saanut puiden keskellä rauhassa kasvaa vahvaksi. Tai hän istuttaa laakeripuita, jotka sade kasvattaa.

¹⁴Il se coupe des cèdres, Il prend des rouvres et des chênes, Et fait un choix parmi les arbres de la forêt; Il plante des pins, Et la pluie les fait croître.

¹⁵Näin hän saa polttopuuta. Sitä hän hakee lämmitelläkseen, siitä tekee valkean tulisijaan paistaakseen leipää. Siitä hän myös valmistaa jumalan, jonka eteen heittäytyy, siitä hän tekee patsaan, jota sitten kumartaa.

¹⁵Ces arbres servent à l'homme pour brûler, Il en prend et il se chauffe. Il y met aussi le feu pour cuire du pain; Et il en fait également un dieu, qu'il adore, Il en fait une idole, devant laquelle il se prosterne.

¹⁶Puolet puusta hän polttaa, paistaa sen päällä lihaa, syö, tulee kylläiseksi, lämmittelee ja sanoo: "Hohhoijaa! Siinäpä kunnon tuli. Jo alkaa tarjeta!"

¹⁶Il brûle au feu la moitié de son bois, Avec cette moitié il cuit de la viande, Il apprête un rôti, et se rassasie; Il se chauffe aussi, et dit: Ha! Ha! Je me chauffe, je vois la flamme!

¹⁷Mutta lopusta puusta hän veistää itselleen jumalan, patsaan, jota hän kumartaa ja palvoo. Hän rukoilee sitä ja sanoo: -- Pelasta minut! Olethan sinä minun jumalani!

¹⁷Et avec le reste il fait un dieu, son idole, Il se prosterne devant elle, il l'adore, il l'invoque, Et s'écrie: Sauve-moi! Car tu es mon dieu!

¹⁸Mitään he eivät tiedä, mitään eivät ymmärrä! Heidän silmänsä ovat tahmautuneet umpeen, eivät he näe, heidän sydämensä on turtunut, eivät he tajua.

¹⁸Ils n'ont ni intelligence, ni entendement, Car on leur a fermé les yeux pour qu'ils ne voient point, Et le coeur pour qu'ils ne comprennent point.

¹⁹Eivät he ota opikseen, ei heillä ole älyä eikä ymmärrystä sanoa: -- Puolet siitä poltin tulisijassa, hiilloksella paistoin leipää, paistoin lihaa ja söin. Ja sen rippeistä minä tein tuollaisen iljetyksen! Puupölkkyäkö tässä pitäisi kumartaa?

¹⁹Il ne rentre pas en lui-même, Et il n'a ni l'intelligence, ni le bon sens de dire: J'en ai brûlé une moitié au feu, J'ai cuit du pain sur les charbons, J'ai rôti de la viande et je l'ai mangée; Et avec le reste je ferais une abomination! Je me prosternerais devant un morceau de bois!

²⁰Tyhjän perässä juoksija! Hänen harhautunut sydämensä eksyttää hänet. Ei hän osaa pelastaa itseään, ei sanoa itselleen: -- Petosta! Minun käteni pitää kiinni tyhjästä!

²⁰Il se repaît de cendres, Son coeur abusé l'égare, Et il ne sauvera point son âme, et ne dira point: N'est-ce pas du mensonge que j'ai dans ma main?

²¹Muista, Jaakob, sinä minun palvelijani, muista, Israel, että minä olen sinut muovannut, sinä olet minun palvelijani, sinä et minulta unohdu, Israel.

²¹Souviens-toi de ces choses, ô Jacob! O Israël! car tu es mon serviteur; Je t'ai formé, tu es mon serviteur; Israël, je ne t'oublierai pas.

²²Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin pilviverhon. Palaa minun luokseni, minä olen lunastanut sinut vapaaksi.

²²J'efface tes transgressions comme un nuage, Et tes péchés comme une nuée; Reviens à moi, Car je t'ai racheté.

²³Riemuitkaa, taivaat, sillä Herra on tämän tehnyt, iloitkaa, maan syvyydet, puhjetkaa riemuun, te vuoret, te metsät ja jokainen metsän puu: Herra on lunastanut Jaakobin! Hän on pelastanut Israelin, hän on osoittanut kirkkautensa.

²³Cieux, réjouissez-vous! car l'Eternel a agi; Profondeurs de la terre, retentissez d'allégresse! Montagnes, éclatez en cris de joie! Vous aussi, forêts, avec tous vos arbres! Car l'Eternel a racheté Jacob, Il a manifesté sa gloire en Israël.

²⁴Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, hän, joka jo kohdussa muovasi sinut: -- Minä olen Herra, olen tehnyt kaiken! Yksinäni minä leväytin auki taivaan, muovasin maan kenenkään auttamatta.

²⁴Ainsi parle l'Eternel, ton rédempteur, Celui qui t'a formé dès ta naissance: Moi, l'Eternel, j'ai fait toutes choses, Seul j'ai déployé les cieux, Seul j'ai étendu la terre.

²⁵Minä teen tyhjäksi ennustajapappien merkit ja todistan taikurit petkuttajiksi, minä kukistan maan viisaat ja osoitan heidän tietonsa typeryydeksi.

²⁵J'anéantis les signes des prophètes de mensonge, Et je proclame insensés les devins; Je fais reculer les sages, Et je tourne leur science en folie.

²⁶Mutta palvelijani sanan minä toteutan ja panen täytäntöön sanansaattajieni neuvot. Minä sanon Jerusalemille: "Sinä saat asukkaasi takaisin", ja Juudan kaupungeille: "Teidät rakennettakoon jälleen!" Minä annan kaupunkieni nousta raunioista.

²⁶Je confirme la parole de mon serviteur, Et j'accomplis ce que prédisent mes envoyés; Je dis de Jérusalem: Elle sera habitée, Et des villes de Juda: Elles seront rebâties; Et je relèverai leurs ruines.

²⁷Minä sanon merelle: "Kuivu, minä kuivatan sinun syöverisi."

²⁷Je dis à l'abîme: Dessèche-toi, Je tarirai tes fleuves.

²⁸Minä sanon Kyyrokselle: "Paimeneni." Mitä minä tahdon, sen hän toteuttaa, hän sanoo Jerusalemille: "Sinut rakennettakoon", ja temppelille: "Sinut perustettakoon jälleen!"

²⁸Je dis de Cyrus: Il est mon berger, Et il accomplira toute ma volonté; Il dira de Jérusalem: Qu'elle soit rebâtie! Et du temple: Qu'il soit fondé!