¹Herra sanoi minulle: "Vaikka minun eteeni astuisivat Mooses ja Samuel, en sittenkään tuntisi sääliä tätä kansaa kohtaan. Aja se pois edestäni, menköön menojaan!

¹L'Eternel me dit: Quand Moïse et Samuel se présenteraient devant moi, Je ne serais pas favorable à ce peuple. Chasse-le loin de ma face, qu'il s'en aille!

²Jos kansa kysyy: 'Minne me menemme?', niin vastaa: "Näin sanoo Herra: -- Joka on ruton oma, se menköön ruttoon, joka miekan, se miekkaan, joka nälän, se nälkään, joka vankeuden, se vankeuteen!

²Et s'ils te disent: Où irons-nous? Tu leur répondras: Ainsi parle l'Eternel: A la mort ceux qui sont pour la mort, A l'épée ceux qui sont pour l'épée, A la famine ceux qui sont pour la famine, A la captivité ceux qui sont pour la captivité!

³"Minä annan neljänlaisen rangaistuksen kohdata heitä, sanoo Herra. Miekka surmaa heidät, ja koirat raahaavat ruumiit pois. Villieläimet repivät kuolleet, haaskalinnut tekevät niistä lopun.

³J'enverrai contre eux quatre espèces de fléaux, dit l'Eternel, L'épée pour les tuer, Les chiens pour les traîner, Les oiseaux du ciel et les bêtes de la terre Pour les dévorer et les détruire.

⁴Kaikki maailman kansat kauhistuvat nähdessään, mitä minä olen heille tehnyt. Tämä on rangaistus kaikesta siitä, mitä Juudan kuningas Manasse, Hiskian poika, teki Jerusalemissa.

⁴Je les rendrai un objet d'effroi pour tous les royaumes de la terre, A cause de Manassé, fils d'Ezéchias, roi de Juda, Et de tout ce qu'il a fait dans Jérusalem.

⁵-- Kuka säälii sinua, Jerusalem, kuka itkee kohtaloasi? Kuka poikkeaa kysymään vointiasi?

⁵Qui aura pitié de toi, Jérusalem, Qui te plaindra? Qui ira s'informer de ton état?

⁶Sinä hylkäsit minut, sanoo Herra, sinä käänsit minulle selkäsi. Niinpä minä kohotan käteni sinua vastaan ja hävitän sinut, en enää voi armahtaa!

⁶Tu m'as abandonné, dit l'Eternel, tu es allée en arrière; Mais j'étends ma main sur toi, et je te détruis, Je suis las d'avoir compassion.

⁷Minä ajan asukkaat maan kaupungeista, heitän heidät niiden porteista, niin kuin viskaimella heitetään viljaa tuuleen. Minä surmaan lapset, hävitän kansani, koska se ei kääntynyt pois pahoilta teiltään.

⁷Je les vanne avec le vent aux portes du pays; Je prive d'enfants, je fais périr mon peuple, Qui ne s'est pas détourné de ses voies.

⁸Leskiä on oleva enemmän kuin meren rannalla hiekkaa. Minä tuon ryöstelevät sotilaat tämän kansan äitien kimppuun keskellä päivää. Hetkessä äidit valtaa kauhu ja järkytys.

⁸Ses veuves sont plus nombreuses que les grains de sable de la mer; J'amène sur eux, sur la mère du jeune homme, Le dévastateur en plein midi; Je fais soudain tomber sur elle l'angoisse et la terreur.

⁹Vaikka äiti on synnyttänyt seitsemän poikaa, hän jää hengenhätään, vaille turvaa. Hänen aurinkonsa laskee, kun on vielä päivä, katkera on hänen kohtalonsa. Kaikki, jotka jäävät kansasta jäljelle, minä annan heidän vihollisilleen. Miekka surmaa heidät, sanoo Herra."

⁹Celle qui avait enfanté sept fils est désolée, Elle rend l'âme; Son soleil se couche quand il est encore jour; Elle est confuse, couverte de honte. Ceux qui restent, je les livre à l'épée devant leurs ennemis, Dit l'Eternel.

¹⁰-- Voi minua, äitini! Miksi synnytitkään minut! Kaikkialla saan aikaan vain toraa ja riitaa. En ole velkaa antanut enkä velkaa ottanut, ja silti kaikki kiroavat minua!

¹⁰Malheur à moi, ma mère, de ce que tu m'as fait naître Homme de dispute et de querelle pour tout le pays! Je n'emprunte ni ne prête, Et cependant tous me maudissent.

¹¹Mutta Herra sanoo: -- Minä käännän kaiken hyväksi. Vihamiehesi panen rukoilemaan sinulta apua, kun he joutuvat hätään ja ahdinkoon.

¹¹L'Eternel dit: Certes, tu auras un avenir heureux; Certes, je forcerai l'ennemi à t'adresser ses supplications, Au temps du malheur et au temps de la détresse.

¹²Mikä voi murtaa raudan, pohjoisesta tulevan raudan ja pronssin?

¹²Le fer brisera-t-il le fer du septentrion et l'airain?

¹³Minä annan sinun tavarasi ja aarteesi vapaasti ryöstettäviksi, Juuda. Tämä on rangaistus synneistäsi, joita olet tehnyt kaikkialla maassa.

¹³Je livre gratuitement au pillage tes biens et tes trésors, A cause de tous tes péchés, sur tout ton territoire.

¹⁴Minä teen sinut vihollistesi orjaksi, he vievät sinut maahan, jota et tunne. Vihani tuli on syttynyt, sen liekki polttaa sinut.

¹⁴Je te fais passer avec ton ennemi dans un pays que tu ne connais pas, Car le feu de ma colère s'est allumé, Il brûle sur vous.

¹⁵-- Herra, sinä tunnet minut! Muista minua ja pidä minusta huoli, kosta sinä ahdistajilleni! Älä ole heitä kohtaan liian pitkämielinen, muuten joudun tuhon omaksi. Näethän, kuinka he häpäisevät minua sinun tähtesi!

¹⁵Tu sais tout, ô Eternel, souviens-toi de moi, ne m'oublie pas, Venge-moi de mes persécuteurs! Ne m'enlève pas, tandis que tu te montres lent à la colère! Sache que je supporte l'opprobre à cause de toi.

¹⁶Kun sinun sanasi tulivat minulle, minä ahmin ne. Sanasi olivat minun iloni ja sydämeni riemu. Sinä, Jumala, Herra Sebaot, olet kutsunut minut omaksesi!

¹⁶J'ai recueilli tes paroles, et je les ai dévorées; Tes paroles ont fait la joie et l'allégresse de mon coeur; Car ton nom est invoqué sur moi, Eternel, Dieu des armées!

¹⁷En minä ole istunut ja juhlinut iloisessa seurassa, yksin olen istunut, sillä sinun kätesi painaa minua ja minä olen täynnä sinun kiivauttasi.

¹⁷Je ne me suis point assis dans l'assemblée des moqueurs, afin de m'y réjouir; Mais à cause de ta puissance, je me suis assis solitaire, Car tu me remplissais de fureur.

¹⁸Miksi minun kipuni ei koskaan lopu, miksi haavani ovat niin pahat, etteivät parane? Sinä olet minulle kuin kuivuva puro, joka pettää janoisen.

¹⁸Pourquoi ma souffrance est-elle continuelle? Pourquoi ma plaie est-elle douloureuse, et ne veut-elle pas se guérir? Serais-tu pour moi comme une source trompeuse, Comme une eau dont on n'est pas sûr?

¹⁹Silloin Herra vastasi minulle: -- Jos muutat mielesi, minä otan sinut jälleen palvelukseeni. Jos et puhu joutavia, vaan puhut niin kuin puhua tulee, saat jälleen olla minun suunani. Ihmiset kääntyvät sinun puoleesi, mutta älä sinä käänny heidän mielensä mukaan.

¹⁹C'est pourquoi ainsi parle l'Eternel: Si tu te rattaches à moi, je te répondrai, et tu te tiendras devant moi; Si tu sépares ce qui est précieux de ce qui est vil, tu seras comme ma bouche. C'est à eux de revenir à toi, Mais ce n'est pas à toi de retourner vers eux.

²⁰Minä teen sinusta lujan pronssimuurin. Vaikka tämä kansa nousee sinua vastaan, ei se sinua voita, sillä minä olen sinun kanssasi, minä autan ja suojelen sinua, sanoo Herra.

²⁰Je te rendrai pour ce peuple comme une forte muraille d'airain; Ils te feront la guerre, mais ils ne te vaincront pas; Car je serai avec toi pour te sauver et te délivrer, Dit l'Eternel.

²¹Minä pelastan sinut pahojen käsistä, vapautan sinut väkivaltaisten kourista!

²¹Je te délivrerai de la main des méchants, Je te sauverai de la main des violents.