¹-- Kierrelkää Jerusalemin katuja, katselkaa ja kyselkää, tarkkailkaa väkeä toreilla. Jos löydätte yhden ainoankaan, joka tekee oikein, joka on rehellinen ja uskollinen, niin minä armahdan kaupunkia.

¹Parcourez les rues de Jérusalem, Regardez, informez-vous, cherchez dans les places, S'il s'y trouve un homme, s'il y en a un Qui pratique la justice, qui s'attache à la vérité, Et je pardonne à Jérusalem.

²-- He sanovat: "Niin totta kuin Herra elää", ja vannovat väärin.

²Même quand ils disent: L'Eternel est vivant! C'est faussement qu'ils jurent.

³Herra, rehellisyyttä sinä odotat. Sinä olet lyönyt heitä, mutta he eivät ole kivusta välittäneet, olet tehnyt heistä miltei lopun, mutta he eivät ole halunneet ottaa opikseen. He eivät ole suostuneet kääntymään, vaan ovat paaduttaneet itsensä kovemmaksi kuin kallio.

³Eternel, tes yeux n'aperçoivent-ils pas la vérité? Tu les frappes, et ils ne sentent rien; Tu les consumes, et ils ne veulent pas recevoir instruction; Ils prennent un visage plus dur que le roc, Ils refusent de se convertir.

⁴Minä ajattelin: "Nuo ovat yksinkertaista väkeä, tietämätöntä joukkoa -- he eivät ymmärrä kulkea niin kuin Herra tahtoo, eivät käsitä, mitä Jumala heiltä odottaa.

⁴Je disais: Ce ne sont que les petits; Ils agissent en insensés, parce qu'ils ne connaissent pas la voie de l'Eternel, La loi de leur Dieu.

⁵Minäpä menen niiden luo, joilla on valtaa ja voimaa, minä puhun heidän kanssaan. He varmaan ymmärtävät kulkea niin kuin Herra tahtoo ja käsittävät, mitä Jumala heiltä odottaa!" Mutta kaikki he olivat särkeneet ikeensä, katkoneet valjaansa.

⁵J'irai vers les grands, et je leur parlerai; Car eux, ils connaissent la voie de l'Eternel, La loi de leur Dieu; Mais ils ont tous aussi brisé le joug, Rompu les liens.

⁶Siksi leijona tulee tiheiköstä ja lyö heidät kuoliaaksi, arojen susi raatelee heidät, pantteri väijyy heidän kaupunkejaan. Jokainen, joka tulee ulos portista, revitään palasiksi. Määrättömät ovat heidän syntinsä, lukemattomat kerrat he ovat luopuneet Herrasta!

⁶C'est pourquoi le lion de la forêt les tue, Le loup du désert les détruit, La panthère est aux aguets devant leurs villes; Tous ceux qui en sortiront seront déchirés; Car leurs transgressions sont nombreuses, Leurs infidélités se sont multipliées.

⁷-- Miksi minä siis armahtaisin sinua, Israel? Te olette hylänneet minut ja vannoneet olemattomien jumalien nimeen. Minä ruokin teidät kylläisiksi, mutta te olitte minulle uskottomia, parveilitte porttojen taloissa.

⁷Pourquoi te pardonnerais-je? Tes enfants m'ont abandonné, Et ils jurent par des dieux qui n'existent pas. J'ai reçu leurs serments, et ils se livrent à l'adultère, Ils sont en foule dans la maison de la prostituée.

⁸Niin kuin oriit hirnahtelevat kiimoissaan, niin te himoitsitte toistenne vaimoja.

⁸Semblables à des chevaux bien nourris, qui courent çà et là, Ils hennissent chacun après la femme de son prochain.

⁹Herra sanoo: Enkö minä rankaisisi tällaisista teoista, enkö kostaisi tällaiselle kansalle?

⁹Ne châtierais-je pas ces choses-là, dit l'Eternel, Ne me vengerais-je pas d'une pareille nation?

¹⁰-- Nouskaa viinitarhojen pengermille ja hävittäkää ne, mutta älkää täysin tuhotko! Repikää köynnökset irti, eivät ne kuulu Herralle!

¹⁰Montez sur ses murailles, et abattez, Mais ne détruisez pas entièrement! Enlevez ses ceps Qui n'appartiennent point à l'Eternel!

¹¹Sillä Israelin heimo ja Juudan heimo ovat olleet minulle uskottomia, sanoo Herra.

¹¹Car la maison d'Israël et la maison de Juda m'ont été infidèles, Dit l'Eternel.

¹²Ne ovat torjuneet Herran ja sanoneet: "Ei hänestä tarvitse välittää! Ei meitä kohtaa mikään onnettomuus, ei uhkaa miekka eikä nälkä.

¹²Ils renient l'Eternel, ils disent: Il n'existe pas! Et le malheur ne viendra pas sur nous, Nous ne verrons ni l'épée ni la famine.

¹³Profeetat ovat pelkkää ilmaa, ei heidän puheissaan ole mitään Jumalan voimaa. Tulkoon tuo onnettomuus heille itselleen!"

¹³Les prophètes ne sont que du vent, Et personne ne parle en eux. Qu'il leur soit fait ainsi!

¹⁴Mutta Herra Jumala Sebaot sanoo näin: -- Koska israelilaiset ovat tällaista puhuneet, minun sanani, jotka annoin suuhusi, Jeremia, muuttuvat tuleksi. Ja tämän kansan minä teen polttopuiksi, se joutuu tulen ruoaksi.

¹⁴C'est pourquoi ainsi parle l'Eternel, le Dieu des armées: Parce que vous avez dit cela, Voici, je veux que ma parole dans ta bouche soit du feu, Et ce peuple du bois, et que ce feu les consume.

¹⁵-- Kuulkaa, israelilaiset! Minä tuon teitä vastaan kaukaisen kansan, sanoo Herra. Se on voittamaton kansa, ikivanha, kansa, jonka kieltä ette tunne, jonka puhetta ette ymmärrä.

¹⁵Voici, je fais venir de loin une nation contre vous, maison d'Israël, Dit l'Eternel; C'est une nation forte, c'est une nation ancienne, Une nation dont tu ne connais pas la langue, Et dont tu ne comprendras point les paroles.

¹⁶Heidän nuoliviinensä on teidän hautanne, uljaita sotureita he ovat kaikki.

¹⁶Son carquois est comme un sépulcre ouvert; Ils sont tous des héros.

¹⁷He syövät sinun satosi ja leipäsi, poikasi ja tyttäresi, he syövät lampaasi ja härkäsi, viiniköynnöksesi ja viikunapuusi. Heidän miekkansa hävittää linnoitetut kaupunkisi, joihin sinä luotat.

¹⁷Elle dévorera ta moisson et ton pain, Elle dévorera tes fils et tes filles, Elle dévorera tes brebis et tes boeufs, Elle dévorera ta vigne et ton figuier; Elle détruira par l'épée tes villes fortes dans lesquelles tu te confies.

¹⁸"Mutta niinäkään päivinä minä en kansaani tyystin hävitä", sanoo Herra.

¹⁸Mais en ces jours, dit l'Eternel, Je ne vous détruirai pas entièrement.

¹⁹"Kun sinulta kysytään: 'Minkä tähden on Herra, meidän Jumalamme, tehnyt meille kaiken tämän?', niin vastaa: 'Te hylkäsitte Herran ja palvelitte vieraita jumalia omassa maassanne! Nyt teidän täytyy palvella vierasta kansaa maassa, joka ei ole teidän omanne.'"

¹⁹Si vous dites alors: Pourquoi l'Eternel, notre Dieu, nous fait-il tout cela? Tu leur répondras: Comme vous m'avez abandonné, Et que vous avez servi des dieux étrangers dans votre pays, Ainsi vous servirez des étrangers dans un pays qui n'est pas le vôtre.

²⁰-- Ilmoittakaa tämä Jaakobin heimolle, kuuluttakaa näin Juudassa:

²⁰Annoncez ceci à la maison de Jacob, Publiez-le en Juda, et dites:

²¹Kuuntele, mitä nyt sanon, sinä tyhmä ja ymmärtämätön kansa! Teillä on silmät, mutta te ette näe, teillä on korvat, mutta te ette kuule!

²¹Ecoutez ceci, peuple insensé, et qui n'as point de coeur! Ils ont des yeux et ne voient point, Ils ont des oreilles et n'entendent point.

²²Ettekö pelkää minua, sanoo Herra, ettekö vapise minun edessäni? Minä, Herra, olen pannut hietikon meren rajaksi, se järjestys pysyy ikuisesti, meri ei voi sitä muuttaa. Kuohukoot aallot -- voimattomina ne iskevät rantaan! Pauhatkoot tyrskyt -- meren rajaa ne eivät voi ylittää!

²²Ne me craindrez-vous pas, dit l'Eternel, Ne tremblerez-vous pas devant moi? C'est moi qui ai donné à la mer le sable pour limite, Limite éternelle qu'elle ne doit pas franchir; Ses flots s'agitent, mais ils sont impuissants; Ils mugissent, mais ils ne la franchissent pas.

²³Mutta tällä kansalla on tottelematon ja kapinallinen sydän. Kaikki ovat luopuneet minusta ja lähteneet omille teilleen.

²³Ce peuple a un coeur indocile et rebelle; Ils se révoltent, et s'en vont.

²⁴Eivät he ajattele: "Me pelkäämme ja tottelemme Herraa, Jumalaamme. Hän antaa meille sateen oikeaan aikaan, niin kevätsateen kuin syyssateenkin. Hän huolehtii siitä, että sato kypsyy korjattavaksi joka vuosi ajallaan."

²⁴Ils ne disent pas dans leur coeur: Craignons l'Eternel, notre Dieu, Qui donne la pluie en son temps, La pluie de la première et de l'arrière saison, Et qui nous réserve les semaines destinées à la moisson.

²⁵Teidän rikoksenne ovat sekoittaneet vuoden kulun, syntinne ovat riistäneet teiltä kaiken hyvän.

²⁵C'est à cause de vos iniquités que ces dispensations n'ont pas lieu, Ce sont vos péchés qui vous privent de ces biens.

²⁶Kansassani on julkeita riistäjiä! He väijyvät kuin linnustajat, he virittävät ansoja ja vangitsevat niihin ihmisiä.

²⁶Car il se trouve parmi mon peuple des méchants; Ils épient comme l'oiseleur qui dresse des pièges, Ils tendent des filets, et prennent des hommes.

²⁷Niin kuin linnustajan häkki on täynnä lintuja, niin heidän talonsa ovat täynnä petoksella hankittua tavaraa. He ovat tulleet mahtaviksi ja rikkaiksi,

²⁷Comme une cage est remplie d'oiseaux, Leurs maisons sont remplies de fraude; C'est ainsi qu'ils deviennent puissants et riches.

²⁸lihaviksi ja kiiltäviksi. Heidän pahoilla puheillaan ei ole määrää. Eivät he aja orvon etua, eivät tahdo hänen voittavan asiaansa, eivät puolusta köyhän oikeutta.

²⁸Ils s'engraissent, ils sont brillants d'embonpoint; Ils dépassent toute mesure dans le mal, Ils ne défendent pas la cause, la cause de l'orphelin, et ils prospèrent; Ils ne font pas droit aux indigents.

²⁹Enkö minä rankaisisi tällaisista teoista, enkö kostaisi tällaiselle kansalle? sanoo Herra.

²⁹Ne châtierais-je pas ces choses-là, dit l'Eternel, Ne me vengerais-je pas d'une pareille nation?

³⁰Hirveitä, kauhistuttavia asioita tapahtuu tässä maassa!

³⁰Des choses horribles, abominables, Se font dans le pays.

³¹Profeetat julistavat silkkaa valhetta, papit toimivat oman mielensä mukaan, ja tähän kansa on tyytyväinen! Mutta mitä te sitten teette, kun tästä tulee loppu?

³¹Les prophètes prophétisent avec fausseté, Les sacrificateurs dominent sous leur conduite, Et mon peuple prend plaisir à cela. Que ferez-vous à la fin?