¹Joosef vietiin Egyptiin, ja egyptiläinen Potifar, faraon hoviherra ja henkivartijain päällikkö, osti hänet ismaelilaisilta, jotka olivat hänet sinne tuoneet.

¹Yusuf telah dibawa ke Mesir oleh orang-orang Ismael itu, dan dijual kepada Potifar, seorang perwira raja yang menjabat kepala pengawal istana.

²Herra oli Joosefin kanssa, ja siksi hänellä oli aina onni mukanaan. Hän asui egyptiläi- sen isäntänsä talossa,

²TUHAN menolong Yusuf sehingga ia selalu berhasil dalam semua pekerjaannya. Ia tinggal di rumah tuannya, orang Mesir itu.

³ja isäntä huomasi, että Herra oli Joosefin kanssa ja antoi Joosefin onnistua kaikissa toimissaan.

³Tuannya melihat bahwa TUHAN menolong Yusuf dan karena itu Yusuf berhasil baik dalam segala yang dikerjakannya.

⁴Joosef pääsi Potifarin suosioon ja palveli häntä niin hyvin, että Potifar asetti hänet taloutensa hoitajaksi ja uskoi hänen haltuunsa koko omaisuutensa.

⁴Potifar senang kepada Yusuf dan mengangkatnya menjadi pelayan pribadinya; lalu ditugaskannya Yusuf mengurus rumah tangganya dan segala miliknya.

⁵Kun Potifar oli määrännyt Joosefin taloutensa ja kaiken omaisuutensa hoitajaksi, Herra siunasi hänen taloaan Joosefin tähden. Ja Herran siunaus näkyi kaikessa, mitä Potifarilla oli, niin kotona kuin tiluksilla.

⁵Sejak saat itu, demi Yusuf, TUHAN memberkati rumah tangga orang Mesir itu dan segala apa yang dimilikinya, baik yang di rumah maupun yang di ladang.

⁶Sen tähden Potifar jätti Joosefin hoitoon koko omaisuutensa eikä itse huolehtinut muusta kuin mitä hän söi. Joosef oli kaunis vartaloltaan ja kasvoiltaan.

⁶Segala sesuatu yang dimiliki Potifar dipercayakannya kepada Yusuf. Dengan demikian Potifar sama sekali tidak mau tahu tentang urusan rumahnya, kecuali hal makanannya. Yusuf gagah dan tampan.

⁷Niinpä jonkin ajan kuluttua isännän vaimo iski silmänsä Joosefiin ja sanoi: "Makaa minun kanssani."

⁷Selang beberapa waktu, istri Potifar mulai berahi kepada Yusuf, lalu pemuda itu diajaknya tidur bersama.

⁸Mutta Joosef kieltäytyi ja sanoi isäntänsä vaimolle: "Isäntäni ei enää välitä itse huolehtia mistään, hän on uskonut minun hoitooni kaiken omaisuutensa.

⁸Yusuf tidak mau dan berkata kepadanya, "Maaf, Nyonya, tuan Potifar telah mempercayakan segala miliknya kepada saya. Ia tidak perlu memikirkan apa-apa lagi di rumah ini.

⁹Minulla on tässä talossa yhtä paljon valtaa kuin hänelläkin, eikä hän ole kieltänyt minulta mitään paitsi sinut, koska olet hänen vaimonsa. Kuinka minä siis voisin tehdä niin pahan teon ja rikkoa Jumalaa vastaan?"

⁹Di sini kuasa saya sama besar dengan kuasanya. Tidak ada satu pun yang tidak dipercayakannya kepada saya kecuali Nyonya. Bagaimana mungkin saya melakukan perbuatan sejahat itu dan berdosa terhadap Allah?"

¹⁰Ja vaikka nainen päivästä toiseen houkutteli Joosefia, Joosef ei suostunut makaamaan eikä olemaan hänen kanssaan.

¹⁰Meskipun istri Potifar membujuk Yusuf setiap hari, pemuda itu tetap tidak mau tidur bersamanya.

¹¹Eräänä päivänä, kun Joosef taas tuli taloon tekemään työtään eikä ketään talonväkeen kuuluvaa ollut paikalla,

¹¹Pada suatu hari ketika Yusuf masuk ke dalam rumah untuk melakukan pekerjaannya, tidak ada seorang pun di situ.

¹²nainen tarttui Joosefin vaattee- seen ja sanoi: "Tule makaamaan kanssani." Silloin Joosef pakeni ulos, mutta hänen pukunsa jäi naisen käsiin.

¹²Istri Potifar menarik Yusuf pada jubahnya dan berkata, "Mari kita tidur bersama." Yusuf meronta dan dapat lepas, lalu lari ke luar, tetapi jubahnya tertinggal di tangan wanita itu.

¹³Kun nainen näki, että Joosef oli jättänyt pukunsa hänen käsiinsä ja paennut,

¹³Ketika istri Potifar melihat bahwa Yusuf telah lari dan jubahnya tertinggal,

¹⁴hän huusi talonsa palvelijoita ja sanoi: "Katsokaa! Potifar on tuonut tänne heprealaisen miehen, joka nyt pitää meitä pilkkanaan. Hän tuli minun luokseni ja halusi maata kanssani, mutta minä huusin kovaa,

¹⁴ia memanggil pelayan-pelayannya dan berkata, "Coba lihat! Orang Ibrani yang dibawa suami saya ke rumah ini, menghina kita. Dia masuk ke dalam kamar saya dan mau memperkosa saya, tetapi saya berteriak keras-keras.

¹⁵ja kun hän kuuli minun kirkaisevan ja alkavan huutaa, hän jätti pukunsa tähän ja juoksi pakoon."

¹⁵Waktu mendengar teriakan saya, ia lari ke luar dan jubahnya tertinggal."

¹⁶Nainen piti Joosefin puvun siihen asti, kun hänen miehensä palasi kotiin.

¹⁶Lalu istri Potifar menyimpan jubah itu sampai suaminya pulang.

¹⁷Hän kertoi miehelleen samat asiat: "Tuo heprealainen orja, jonka olet tuonut meille, tuli minun luokseni häpäistäkseen minut,

¹⁷Sekembalinya suaminya, ia segera menuturkan cerita itu kepadanya, katanya, "Orang Ibrani yang kaubawa ke mari itu, masuk ke dalam kamar untuk menghina saya.

¹⁸mutta kun minä kirkaisin ja rupesin huutamaan, hän jätti pukunsa minun viereeni ja juoksi pakoon."

¹⁸Tetapi ketika saya berteriak, ia lari ke luar dan jubahnya tertinggal."

¹⁹Kun isäntä kuuli vaimonsa kertovan, mitä orja oli tehnyt, hän raivostui.

¹⁹Potifar menjadi sangat marah.

²⁰Hän otti Joosefin kiinni ja pani hänet vankilaan, paikkaan, jossa kuninkaan vankeja säilytettiin.

²⁰Dan ia memerintahkan supaya Yusuf segera ditangkap dan dimasukkan ke dalam penjara, tempat tahanan-tahanan raja dikurung.

²¹Herra piti Joosefista huolta vankilassakin ja oli hänen kanssaan, niin että hän saavutti vankilan päällikön suosion.

²¹Tetapi TUHAN menolong Yusuf dan terus mengasihinya, sehingga kepala penjara suka kepadanya.

²²Päällikkö uskoi Joosefin val- vontaan vankilan muut vangit, ja Joosef huolehti kaikesta, mitä siellä tehtiin.

²²Ia mempercayakan tahanan-tahanan lainnya kepada Yusuf, dan Yusuflah yang diserahi tanggung jawab atas segala pekerjaan yang dilakukan di dalam penjara itu.

²³Eikä vankilan päällikkö lainkaan valvonut Joosefin toimia, koska Joosef Herran avulla suoritti ne hyvin. Herra antoi Joosefin onnistua kaikessa.

²³Kepala penjara itu tidak lagi mengawasi segala yang dipercayakannya kepada Yusuf, karena TUHAN menolongnya sehingga dia berhasil dalam segala pekerjaannya.