¹Seitsemän päivän kuluttua Job avasi suunsa. Hän kirosi syntymänsä päivän

¹Kemudian Ayub mulai berbicara dan mengutuki hari kelahirannya, katanya,

²ja sanoi:

²"Ya Allah, kutukilah hari kelahiranku, dan malam aku mulai dikandung ibuku!

³-- Kadotkoon jäljettömiin se päivä, jona synnyin, yö, joka tiesi kertoa: poika on siinnyt.

³(3:2)

⁴Haihtukoon pimeään se päivä, älköön Jumala taivaassaan muistako sitä, älköön aamun valo sitä koskettako.

⁴Ya Allah, jadikanlah hari itu gelap, hapuskan dari ingatan-Mu hingga lenyap; janganlah Engkau biarkan pula cahaya cerah menyinarinya.

⁵Kuoleman varjo vieköön sen mukanaan, musta pilvi peittäköön sen, auringon pimentyminen säikyttäköön sen pois.

⁵Jadikanlah hari itu hitam kelam, gelap gulita, kabur dan suram; liputilah dengan awan dan mega, tudungilah dari sinar sang surya.

⁶Nielköön synkkä pimeys sen yön, niin ettei sitä lasketa vuoden päiviin, että se katoaa kuukauden öiden kierrosta.

⁶Hendaknya malam itu dihilangkan dari hitungan tahun dan bulan; jangan lagi dikenang, jangan pula dibilang.

⁷Hedelmätön olkoon se yö, ilosta tyhjä.

⁷Biarlah malam itu penuh kegelapan tiada kemesraan, tiada kegembiraan.

⁸Sen päivän lävistäköön kirous, joka herättäisi itsensä Leviatanin.

⁸Hai orang perdukunan dan pengendali Lewiatan, timpalah hari itu dengan sumpah dan kutukan;

⁹Pimetkööt sen aamun tähdet, älköön se yö nähkö sarastuksen valoa, turhaan se odottakoon päivänkoiton katsetta.

⁹jangan sampai bintang kejora bersinar, jangan biarkan sinar fajar memancar! Biarlah malam itu percuma menunggu datangnya hari dan harapan yang baru.

¹⁰Se päivä ja yö ei sulkenut edestäni kohdun porttia, ei kätkenyt silmiltäni tätä kärsimystä.

¹⁰Terkutuklah malam celaka ketika aku dilahirkan bunda, dan dibiarkan menanggung sengsara.

¹¹Miksi en syntynyt kuolleena, miksi en menehtynyt tultuani äidin kohdusta?

¹¹Mengapa aku tidak mati dalam rahim ibu, atau putus nyawa pada saat kelahiranku?

¹²Miksi äitini polvet ottivat minut vastaan, miksi rinnat antoivat ravinnon?

¹²Mengapa aku dipeluk ibuku dan dipangkunya, serta disusuinya pada buah dadanya?

¹³Minä lepäisin haudassa aivan hiljaa, nukkuisin, minulla olisi rauha.

¹³Sekiranya pada saat itu aku berpulang, maka aku tidur dan mengaso dengan tenang,

¹⁴Minä lepäisin kuninkaiden ja mahtimiesten seurassa, noiden, jotka ovat jättäneet jälkeensä muistomerkkejä, mahtavia raunioita.

¹⁴seperti para raja dan penguasa dahulu kala, yang membangun kembali istana zaman purba.

¹⁵Minä lepäisin ruhtinaitten seurassa, noiden, joilla oli kultaa, jotka täyttivät palatsinsa hopealla.

¹⁵Aku tertidur seperti putra raja, yang mengisi rumahnya dengan perak kencana.

¹⁶Niin kuin kuollut sikiö olisin poissa, maahan kaivettu ja olematon, niin kuin lapsi, joka ei päivänvaloa nähnyt.

¹⁶Mengapa aku tidak lahir tanpa nyawa supaya tidurku lelap dan terlena?

¹⁷Siellä pahantekijöitten raivo lakkaa ja itsensä uuvuksiin raataneet saavat levon,

¹⁷Di sana, di dalam kuburan, penjahat tidak melakukan kejahatan, dan buruh yang habis tenaga dapat melepaskan lelahnya.

¹⁸siellä pääsevät vangit vaivastaan, piiskurien huudot eivät enää heitä ahdista.

¹⁸Juga tawanan merasa lega, bebas dari hardik para penjaga.

¹⁹Yhtä ovat siellä pieni ja suuri, orja on herrastaan vapaa.

¹⁹Di sana semua orang sama: yang tenar dan yang tidak ternama. Dan para budak bebas akhirnya.

²⁰Miksi hän antaa elämän valon sille, jonka osa on kärsimys, miksi niille, joiden elämä on täynnä katkeruutta?

²⁰Mengapa manusia dibiarkan terus hidup sengsara? Mengapa terang diberi kepada yang duka?

²¹He odottavat kuolemaa, mutta se ei tule, he etsivät sitä enemmän kuin aarretta.

²¹Mereka lebih suka kuburan daripada harta, menanti maut, tapi tak kunjung tiba.

²²Kun kuolema heidät korjaa, he iloitsevat, heidän suurin riemunsa on hauta.

²²Kebahagiaan baru dapat dirasakan bila mereka mati dan dikuburkan.

²³Miksi hän antaa elämän valon miehelle, joka on Jumalan saartama, jolta tie on kadonnut?

²³Masa depan mereka diselubungi oleh Allah, mereka dikepung olehnya dari segala arah.

²⁴Minun leipääni on itku ja voihke, veden lailla virtaa minun valitukseni.

²⁴Gantinya makan aku mengeluh, tiada hentinya aku mengaduh.

²⁵Mitä kammosin ja kauhistuin, se tapahtui, mitä eniten pelkäsin, se kohtasi minut.

²⁵Segala yang kucemaskan, menimpa aku, segala yang kutakuti, melanda aku.

²⁶Ei rauhaa, ei lepoa, ei tyventä hetkeksikään, yhä uudelleen tuska lyö ylitseni.

²⁶Bagiku tiada ketentraman, aku menderita tanpa kesudahan."