¹Herra, muista, mitä meille on tapahtunut. Katso, miten meitä on häväisty.

¹Ingatlah, ya TUHAN, apa yang terjadi atas kami. Pandanglah kami, dan lihatlah kehinaan kami.

²Perintömaamme on joutunut vieraille, omat kotimme muukalaisille.

²Harta warisan kami jatuh ke tangan orang lain, rumah-rumah kami didiami orang asing.

³Meistä on tullut orpoja, isättömiä, äitimme ovat leskiä.

³Ayah kami telah dibunuh musuh; kini ibu kami janda, dan kami piatu.

⁴Meidän täytyy maksaa vedestä, jota juomme, meidän täytyy ostaa polttopuut.

⁴Air minum dan kayu api harus kami beli.

⁵Vainoojat ovat niskassamme. Me uuvumme, emme saa levätä.

⁵Seperti hewan, kami dipaksa bekerja berat, kami lelah, tetapi tak diberi waktu istirahat.

⁶Me turvasimme milloin Egyptiin, milloin Assyriaan saadaksemme leipää.

⁶Kami pergi mengemis di Mesir, kami minta makanan di Asyur.

⁷Isämme tekivät syntiä. Heitä ei enää ole, me saamme kantaa heidän syntiensä seuraukset.

⁷Leluhur kami berdosa, kini mereka sudah tiada; tapi kami harus menderita, karena dosa-dosa mereka.

⁸Orjat hallitsevat meitä, kukaan ei vapauta meitä heidän vallastaan.

⁸Kami diperintah oleh orang-orang yang tak lebih dari hamba; tiada yang berkuasa melepaskan kami dari mereka.

⁹Henkemme kaupalla me hankimme leipämme, autiomaasta uhkaa rosvojen miekka.

⁹Di luar kota, pembunuh berkeliaran; nyawa kami terancam ketika mencari makanan.

¹⁰Ihomme halkeilee kuin saviuuni, nälkä polttaa ruumistamme.

¹⁰Kami menderita kelaparan, sehingga kulit kami membara seperti perapian.

¹¹Naiset raiskataan Siionissa, nuoret tytöt Juudan kaupungeissa.

¹¹Wanita-wanita di Sion diperkosa, gadis-gadis dinodai di desa-desa Yehuda.

¹²Valloittajat hirttävät ylhäiset miehemme, vanhimpiamme he halveksivat.

¹²Pemimpin-pemimpin kami ditangkap dan digantung, orang-orang tua kami tidak lagi disanjung.

¹³Nuoret miehet joutuvat pyörittämään jauhinkiviä, pojat kompastelevat puukuormien alla.

¹³Pemuda-pemuda kami dipaksa bekerja dipenggilingan, anak-anak lelaki tertindih pikulan kayu sampai pingsan.

¹⁴Vanhimmat eivät enää kokoonnu kaupunginportille, nuoret miehet eivät näppäile soittimia.

¹⁴Orang tua-tua tak lagi berkumpul di pintu gerbang kota, musik tidak lagi terdengar di kalangan orang muda.

¹⁵Sydämestämme on ilo kuollut, tanssimme on vaihtunut suruksi.

¹⁵Kami telah kehilangan kebahagiaan; tarian-tarian telah berubah menjadi perkabungan.

¹⁶Seppele on pudonnut päästämme. Voi meitä, paljon olemme tehneet syntiä!

¹⁶Kebanggaan kami sudah tiada, kami celaka karena telah berdosa.

¹⁷Olemme itkeneet silmämme sokeiksi, sydämemme on sairas.

¹⁷Gunung Sion sepi dan ditinggalkan; di sana anjing hutan berkeliaran. Karena itu hati kami remuk redam, kami menangis hingga penglihatan kami menjadi buram.

¹⁸Siionin vuori on jäänyt autioksi, sakaalit siellä juoksentelevat.

¹⁸(5:17)

¹⁹Sinä, Herra, hallitset ikuisesti, sinun valtaistuimesi pysyy polvesta polveen.

¹⁹Tetapi Engkau, ya TUHAN, tetap berkuasa, Engkau memerintah selama-lamanya.

²⁰Miksi sinä tyystin unohdat meidät, miksi hylkäät ainiaaksi?

²⁰Masakan Kautinggalkan kami begitu lama? Mungkinkah Kaulupakan kami sepanjang masa?

²¹Herra, anna meidän palata luoksesi, niin me palaamme. Uudista päivämme entiselleen.

²¹Ya TUHAN, bawalah kami kembali kepada-Mu; kami akan kembali kepada-Mu! Pulihkanlah keadaan kami seperti dahulu.

²²Totisesti, sinä olet hylännyt meidät, ankara on sinun vihasi!

²²Ataukah telah Kaubuang kami sama sekali? Tak terbataskah kemarahan-Mu kepada kami?