¹Monet miehet ja naiset alkoivat esittää äänekkäitä valituksia juutalaisia heimoveljiään vastaan.

¹Beberapa waktu kemudian banyak orang Yahudi, baik laki-laki maupun wanita, mulai mengeluh tentang orang-orang sebangsanya.

²Jotkut sanoivat: "Meitä ja meidän poikiamme ja tyttäriämme on paljon. Meidän on saatava viljaa syödäksemme, jotta pysymme hengissä."

²Ada yang berkata, "Anakku banyak. Kami perlu gandum untuk hidup."

³Toiset sanoivat: "Meidän täytyy pantata peltomme, viinitarhamme ja talomme, jotta saamme viljaa nälkäämme."

³Ada lagi yang berkata, "Aku terpaksa menggadaikan ladang, kebun anggur dan rumah kami untuk membeli gandum supaya jangan mati kelaparan."

⁴Jotkut taas sanoivat: "Meidän on täytynyt lainata rahaa peltojamme ja viinitarhojamme vastaan, jotta voimme maksaa verot kuninkaalle.

⁴Dan ada lagi yang berkata, "Kami telah meminjam uang untuk melunasi pajak yang ditentukan raja untuk ladang dan kebun anggur kami.

⁵Mutta olemmehan me samanarvoisia kuin veljemme, ja meidän lapsemme ovat yhtä hyviä kuin heidänkin. Kuitenkin meidän täytyy myydä poikamme ja tyttäremme orjiksi, ja tyttäriämme on jo myytykin. Me olemme voimattomia, kun peltomme ja viinitarhamme joutuvat vieraisiin käsiin."

⁵Bukankah kami juga orang Yahudi? Bukankah anak kami sama dengan anak-anak Yahudi yang lain? Meskipun begitu kami terpaksa membiarkan anak-anak kami menjadi budak. Bahkan ada anak gadis kami yang telah dijual menjadi budak. Kami tidak berdaya karena ladang dan kebun anggur kami sudah kami gadaikan."

⁶Kuullessani heidän valituksensa minä suutuin kovasti.

⁶Mendengar keluhan mereka itu, aku menjadi marah sekali

⁷Mietin asiaa ja vaadin sitten ylimykset ja johtomiehet vastaamaan teoistaan. Minä sanoin heille: "Te panette raskaan taakan heimoveljienne kannettavaksi." Syytin heitä kansan edessä

⁷dan memutuskan untuk bertindak. Lalu kutegur para pemuka dan pemimpin rakyat. Kataku, "Kamu menindas saudara-saudaramu sendiri!" Kemudian aku mengadakan rapat umum untuk menangani masalah itu,

⁸ja sanoin: "Me olemme tehneet voitavamme ostaaksemme vapaaksi heimoveljemme, jotka oli myyty vieraiden kansojen orjiksi. Mutta te myytte jopa omat veljenne. Ajatteletteko, että me lunastamme heidätkin?" He olivat vaiti eivätkä osanneet sanoa mitään.

⁸dan berkata, "Dengan sekuat tenaga kita telah menebus saudara-saudara kita orang Yahudi yang terpaksa menjual dirinya kepada bangsa asing. Tetapi sekarang kamu ini justru memaksa mereka menjual dirinya kepada kamu, padahal kamu juga orang Yahudi!" Para pemimpin itu tidak dapat menjawab sepatah kata pun.

⁹Minä jatkoin: "Siinä te teette väärin. Eikö teidän tulisi elää Jumalan tahdon mukaisesti, jotteivät viholliskansat saisi aihetta pilkata meitä?

⁹Lalu kataku lagi, "Perbuatanmu itu tidak baik! Seharusnya kamu hidup dengan rasa takut kepada Allah. Dengan demikian musuh kita yang tidak bertuhan itu tidak kamu beri kesempatan untuk menghina kita.

¹⁰Myös minä itse ja veljeni ja minun mieheni olemme lainanneet heille rahaa ja viljaa, mutta olemme valmiit antamaan tämän velan heille anteeksi.

¹⁰Aku sendiri, saudara-saudaraku dan rekan-rekanku telah meminjamkan uang dan gandum kepada rakyat. Kami tidak akan memintanya kembali.

¹¹Antakaa tekin heille heti takaisin heidän peltonsa, viinitarhansa, oliivilehtonsa ja talonsa älkääkä perikö heiltä rahaa, viljaa, viiniä tai öljyä, jota olette heille lainanneet."

¹¹Hendaklah kamu juga menghapuskan hutang-hutang rakyat kepadamu itu, baik yang berupa uang atau gandum, maupun anggur atau minyak zaitun. Kembalikanlah dengan segera ladang, kebun anggur, kebun zaitun dan rumah mereka!"

¹²He vastasivat: "Me palautamme kaiken emmekä vaadi heiltä mitään. Teemme niin kuin sanot." Minä kutsuin papit paikalle ja käskin kaikkien vannoa, että he tekisivät niin kuin oli sovittu.

¹²Para pemimpin itu menjawab, "Nasihat itu akan kami turuti. Kami akan mengembalikan semua dan tidak akan menuntut pembayaran apa-apa dari mereka." Lalu kupanggil para imam dan kusuruh pemimpin-pemimpin tadi bersumpah di depan imam-imam itu, bahwa apa yang telah mereka ucapkan itu, betul-betul akan mereka laksanakan.

¹³Sitten ravistin viittani laskosta ja sanoin: "Näin Jumala ravistakoon pois kodistaan ja konnultaan jokaisen, joka rikkoo tämän sopimuksen. Näin hänet ravistetaan tyhjiin." Kansa vastasi: "Tapahtukoon niin!" Kaikki ylistivät Herraa ja tekivät niin kuin oli sovittu.

¹³Kemudian kubuka selempang pinggangku lalu kukebaskan sambil berkata, "Beginilah hendaknya Allah mengebaskan setiap orang yang tidak menepati janjinya. Orang itu akan menjadi melarat, rumah dan segala hartanya akan diambil oleh Allah!" Seluruh sidang menjawab, "Amin!" lalu memuji TUHAN. Maka para pemimpin itu menepati janji mereka.

¹⁴Sinä aikana, jolloin olin kuninkaan määräyksestä Juudan käskynhaltijana -- Artakserkseen kahdennestakymmenennestä hallitusvuodesta kolmanteenkymmenenteenkahdenteen vuoteen asti, yhteensä kaksitoista vuotta -- minä en vaatinut kansalta ylläpitoa, joka käskynhaltijalle olisi kuulunut, eivät myöskään veljeni.

¹⁴Aku sudah menjadi gubernur Yehuda dua belas tahun lamanya, yaitu mulai dari tahun kedua puluh sampai tahun ketiga puluh dua pemerintahan Raja Artahsasta. Selama waktu itu aku dan saudara-saudaraku tidak pernah mengambil tunjanganku sebagai gubernur.

¹⁵Edelliset käskynhaltijat olivat panneet kansalle raskaita kuormia ja ottaneet ylläpitoaan varten neljäkymmentä hopeasekeliä päivää kohden. Myös heidän palvelijansa olivat sortaneet kansaa. Mutta minä en tehnyt niin, koska pelkäsin Herraa.

¹⁵Gubernur-gubernur sebelum aku, telah menjadi beban bagi rakyat sebab mereka menuntut 40 uang perak sehari untuk makanan dan anggur. Bahkan, pegawai-pegawai mereka juga menindas rakyat. Tetapi aku tidak mau berbuat begitu karena aku takut kepada Allah.

¹⁶Olin myös tarmokkaasti mukana rakentamassa muuria, ja samoin kaikki palvelijani olivat siellä työssä. Maata me emme ostaneet itsellemme.

¹⁶Segala tenagaku kucurahkan kepada pembangunan tembok dan aku tidak mendapat tanah sedikit pun sebagai imbalan, walaupun semua pembantuku ikut bekerja pada pembangunan itu.

¹⁷Minun pöydässäni aterioi sataviisikymmentä ylimystä ja johtomiestä sekä lisäksi naapurikansoihin kuuluvia miehiä, joita oli tullut luoksemme.

¹⁷Seratus lima puluh orang Yahudi dan para pemuka mereka biasa kujamu makan di rumahku, belum terhitung tamu-tamu dari bangsa-bangsa tetangga kami.

¹⁸Päivittäin minun kustannuksellani valmistettiin yksi härkä, kuusi lihotettua lammasta sekä lintuja, ja joka kymmenes päivä tuotiin runsain mitoin viiniä. En kuitenkaan vaatinut käskynhaltijalle kuuluvaa ylläpitoa, sillä kansan taakka oli raskas.

¹⁸Setiap hari kusediakan atas biayaku sendiri seekor sapi, enam ekor domba yang gemuk dan banyak ayam. Di samping itu, tiap sepuluh hari kulengkapi persediaan anggurku. Meskipun begitu aku tidak mau menuntut tunjangan jabatan gubernur, karena aku tahu bahwa beban rakyat sudah cukup berat.

¹⁹Älä unohda, Jumalani, mitä olen tehnyt tämän kansan hyväksi.

¹⁹Aku mohon ya Allah, ingatlah segala yang telah kubuat untuk bangsa ini dan berkatilah aku.