¹Noihin aikoihin Johannes Kastaja tuli ja alkoi julistaa Juudean autiomaassa:

¹Á þeim dögum kemur Jóhannes skírari fram og prédikar í óbyggðum Júdeu.

²"Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!"

²Hann sagði: ,,Gjörið iðrun, himnaríki er í nánd.``

³Juuri häntä tarkoittaa profeetta Jesajan sana: -- Ääni huutaa autiomaassa: "Raivatkaa Herralle tie, tasoittakaa hänelle polut!"

³Jóhannes er sá sem svo er um mælt hjá Jesaja spámanni: Rödd hrópanda í eyðimörk: Greiðið veg Drottins, gjörið beinar brautir hans.

⁴Johanneksella oli yllään kamelinkarvavaate ja vyötäisillään nahkavyö, ja hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja villimehiläisten hunaja.

⁴Jóhannes bar klæði úr úlfaldahári og leðurbelti um lendar sér og hafði til matar engisprettur og villihunang.

⁵Hänen luokseen tuli paljon väkeä Jerusalemista, joka puolelta Juudeaa ja kaikkialta Jordanin ympäristöstä.

⁵Menn streymdu til hans frá Jerúsalem, allri Júdeu og Jórdanbyggð,

⁶He tunnustivat syntinsä, ja Johannes kastoi heidät Jordanissa.

⁶létu skírast af honum í ánni Jórdan og játuðu syndir sínar.

⁷Mutta kun Johannes näki, että hänen kasteelleen oli tulossa myös monia fariseuksia ja saddukeuksia, hän sanoi heille: "Te käärmeen sikiöt! Kuka teille on sanonut, että te voitte välttää tulevan vihan?

⁷Þegar hann sá, að margir farísear og saddúkear komu til skírnar, sagði hann við þá: ,,Þér nöðru kyn, hver kenndi yður að flýja komandi reiði?

⁸Tehkää hedelmää, jossa kääntymyksenne näkyy!

⁸Berið þá ávöxt samboðinn iðruninni!

⁹Älkää luulko, että voitte ajatella: 'Olemmehan me Abrahamin lapsia.' Minä sanon teille: Jumala pystyy herättämään Abrahamille lapsia vaikka näistä kivistä.

⁹Látið yður ekki til hugar koma, að þér getið sagt með sjálfum yður: ,Vér eigum Abraham að föður.` Ég segi yður, að Guð getur vakið Abraham börn af steinum þessum.

¹⁰Kirves on jo pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.

¹⁰Öxin er þegar lögð að rótum trjánna, og hvert það tré, sem ber ekki góðan ávöxt, verður upp höggvið og í eld kastað.

¹¹"Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta minun jälkeeni tulee toinen, joka on minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes riisumaan kenkiä hänen jalastaan. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.

¹¹Ég skíri yður með vatni til iðrunar, en sá sem kemur eftir mig, er mér máttugri, og er ég ekki verður að bera skó hans. Hann mun skíra yður með heilögum anda og eldi.

¹²Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu."

¹²Hann er með varpskófluna í hendi sér og mun gjörhreinsa láfa sinn og safna hveiti sínu í hlöðu, en hismið mun hann brenna í óslökkvanda eldi.``

¹³Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi.

¹³Þá kemur Jesús frá Galíleu að Jórdan til Jóhannesar að taka skírn hjá honum.

¹⁴Johannes esteli ja sanoi: "Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!"

¹⁴Jóhannes vildi varna honum þess og sagði: ,,Mér er þörf að skírast af þér, og þú kemur til mín!``

¹⁵Mutta Jeesus vastasi hänelle: "Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon." Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä.

¹⁵Jesús svaraði honum: ,,Lát það nú eftir. Þannig ber okkur að fullnægja öllu réttlæti.`` Og hann lét það eftir honum.

¹⁶Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen.

¹⁶En þegar Jesús hafði verið skírður, sté hann jafnskjótt upp úr vatninu. Og þá opnuðust himnarnir, og hann sá anda Guðs stíga niður eins og dúfu og koma yfir sig.Og rödd kom af himnum: ,,Þessi er minn elskaði sonur, sem ég hef velþóknun á.``

¹⁷Ja taivaista kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt."

¹⁷Og rödd kom af himnum: ,,Þessi er minn elskaði sonur, sem ég hef velþóknun á.``